Kaadoin vajaa vuosi sitten kiehuvaa vettä jaloilleni. Sain toisen asteen palovammat, mutta en joutunut sairaalaan, vaan pienellä terkkarikäynnillä sain jalkaan viilentävää voidetta ja parani itsekseen. Mutta tilanne oli sen verran kamala, että säikähdin todella pahasti, olin vielä aivan yksin kotona.
Nyt inhoan ajatustakin kuumasta vedestä. En voi kaataa kuumaa vettä vaikkapa perunoiden keittämisen yhteydessä tai tuoda täyttä kahvikuppia ystävilleni, ilman, että purskahdan itkuun, koska minua pelottaa niin paljon. Työpaikalla silloin harvoin, kun juon teetä, pyydän muita kaatamaan veden puolestani (koska pannu on sellainen, että siitä lipsuu helposti yli, kotona uskallan kyllä kaataa omasta keittimestä) kuppiin.
Ongelma ei sinäänsä ole pelkoni, vaan ystäväni suhtautuminen siihen. Olemme olleet yli kymmenen vuotta läheisiä, mutta hänestä pelkoni on täysin turha ja hän pyörittelee sille silmiään. Ehkä häntä ärsyttää, että kun olen hänen luonaan kylässä ja kokkaamme yhdessä, hän saa aina kaataa kiehuvan veden spageteista, minun seistessä pari metriä kauempana. Muita palveluksia häneltä en ole asiaa koskien pyytänyt.
Itseäni ei pelkoni sinäänsä haittaa, mutta loukkaannun hiukan ystäväni käytöksestä. Hänestä minun olisi pitänyt "nousta takaisin ratsaille" jo heti onnettomuuden jälkeen. Hän on myös muiden pelkojeni kimpussa. Pelkään käärmeitä ja ampiaisia, ja aina ennen metsään lähtöä, huolehdin että kyypakkaus on mukana. "Et sinä siihen kuole, kyyn puremaan kuolee tosi harvoin", sanoo ystäväni. Mutta entä jos todella käärme puree minua ja minä olen se harva, joka kuolee? Itselleni on opetettu aina, että pitää sieneen mennessä pitää kyypakkaus ihan varmuuden vuoksi mukana. Vai huolehdinko liikaa? En kyllä yleensä muulloin ole kyypakkauksista puhunut. Pidän ystävästäni, ihan tosi, mutta hän on minusta turhan välinpitämätön. Kerran olen verrannut hänen pelkoaan tulipaloja kohtaan minun käärme pelkoihini, "Kuvittele, jos itse joutuisit paikkaan, jossa lymyilee kynttilöitä, valmiina sytyttämään koko paikan tuleen?" ja hän väittää, että se on typerä vertaus, eikä pidä paikkaansa. Muutenkin, ihmisiä kuolee Suomessa paljon useammin tulipaloihin kuin käärmeen puremiin.
Siis, onko väärin pelätä, että jotain sattuu? Varaudunko turhaan?
Nyt inhoan ajatustakin kuumasta vedestä. En voi kaataa kuumaa vettä vaikkapa perunoiden keittämisen yhteydessä tai tuoda täyttä kahvikuppia ystävilleni, ilman, että purskahdan itkuun, koska minua pelottaa niin paljon. Työpaikalla silloin harvoin, kun juon teetä, pyydän muita kaatamaan veden puolestani (koska pannu on sellainen, että siitä lipsuu helposti yli, kotona uskallan kyllä kaataa omasta keittimestä) kuppiin.
Ongelma ei sinäänsä ole pelkoni, vaan ystäväni suhtautuminen siihen. Olemme olleet yli kymmenen vuotta läheisiä, mutta hänestä pelkoni on täysin turha ja hän pyörittelee sille silmiään. Ehkä häntä ärsyttää, että kun olen hänen luonaan kylässä ja kokkaamme yhdessä, hän saa aina kaataa kiehuvan veden spageteista, minun seistessä pari metriä kauempana. Muita palveluksia häneltä en ole asiaa koskien pyytänyt.
Itseäni ei pelkoni sinäänsä haittaa, mutta loukkaannun hiukan ystäväni käytöksestä. Hänestä minun olisi pitänyt "nousta takaisin ratsaille" jo heti onnettomuuden jälkeen. Hän on myös muiden pelkojeni kimpussa. Pelkään käärmeitä ja ampiaisia, ja aina ennen metsään lähtöä, huolehdin että kyypakkaus on mukana. "Et sinä siihen kuole, kyyn puremaan kuolee tosi harvoin", sanoo ystäväni. Mutta entä jos todella käärme puree minua ja minä olen se harva, joka kuolee? Itselleni on opetettu aina, että pitää sieneen mennessä pitää kyypakkaus ihan varmuuden vuoksi mukana. Vai huolehdinko liikaa? En kyllä yleensä muulloin ole kyypakkauksista puhunut. Pidän ystävästäni, ihan tosi, mutta hän on minusta turhan välinpitämätön. Kerran olen verrannut hänen pelkoaan tulipaloja kohtaan minun käärme pelkoihini, "Kuvittele, jos itse joutuisit paikkaan, jossa lymyilee kynttilöitä, valmiina sytyttämään koko paikan tuleen?" ja hän väittää, että se on typerä vertaus, eikä pidä paikkaansa. Muutenkin, ihmisiä kuolee Suomessa paljon useammin tulipaloihin kuin käärmeen puremiin.
Siis, onko väärin pelätä, että jotain sattuu? Varaudunko turhaan?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vaikutat aika säikyltä ihmiseltä ja sellaiselta joka pelkää turhaan. EI se kiehuva vesi sinua tappanut, eikä tapa mikään muukaan. Harvoin ihminen kuolee tollaseen. Järki käteen nyt ja rohkeutta. Jos minä olisin ystäväsi olisin varmasti samaa mieltä kuin sinun ystäväsi, täysin turhaan pelkäät! Ystäväsi tuskin osaa samaistua osaasi ja siksi ehkä sinun mielestä karkeasti sanoo mielipiteensä.