en

ne vittuilevat on pipipäitä ja saavat jäädä omaan arvottomuuteensa

ihan rennosti ensin. Sitten mieti hetki, että onko se vittuilua vai onko se sun asenne sellainen, että kuulet kaiken vittuiluna. Mä olen ainakin niin tyhmä, että kuulen vittuilua aika harvoin, ja silloinkin aika lempeänä versiona, mitä teen itsekin joskus.

Olen pohjimmiltani hyvä ihminen ja se on katkeralla tavalla kostautunut läpi elämän monessa kohdassa. Kun tarpeeksi sataa p*skaa niskaan sitä luo niin paksun muurin ympärille etten sitä kenenkään usko poistavan.
Sekin miten tunteeni yritti tulla sen muurin läpi kun tapasin hänet, eihän ne sieltä mihinkään päässyt ja huonosti kävi, siellä muurin sisällä ne sai vaan ahtaanpaikankammon ja sekosi kun liikaa yritti, törmäili toisiinsa ja meni mustelmille. Siksi tänne niitä voi kertoa ja voi päästä ulos ajatuksia, tänne muuri päästää lävitseen.
Aina tullut noustua, mutta Ihmisen vahvuus murenee joskus, vaikka on tullut käytyä läpi asioita, lukenut, löytänyt syitä ja saanut sitä kautta ymmärryksen ja tasapainon. Jossain vaiheessa silti väsyy ymmärtämään, siinä vaiheessa, kun mitään ei ole enää jäljellä minkä takia ymmärtää, plus kaikki yksinäiset hetket menneisyydessä mitkä muokkaa ihmistä, mitä on ollut elämässä kai sitten liian paljon.