Haluan jakaa omia ajatuksiani tänne vaikka se varmasti on huono ajatus kun täällä jotkut kommentoivat törkeitä asioita toisille, mutta teen tämän kuitenkin.
Minua vaivaa isäni käytös, oikeastaan nyt vanhempana (25v.) olen tätä enemmän miettinyt. Vanhempani erosivat kun olin pieni ennen eroa isäni oli minulle läheinen ja oli kanssani tekemisissä, tietysti. Eron jälkeen isäni vähän niin kuin "hylkäsi" minut, ei ollut enään läsnä elämässäni. Hänen uudet naisystävänsä ja alkoholi ovat olleet tärkeempiä. En ymmärrä miksi. Mitä pahaa olen hänelle tehnyt, syntynyt? Nyt viime vuosina isäni on valitettavasti käyttäytynyt niin että miellyttää liikaa naisystäväänsä ja näin ollen minut on unohdettu kokonaan. En ole mitään pahaa/väärää tietääkseni tehnyt, joten miksi minusta ei välitetä. Miten isä voi käyttäytyä noin? Miksi se vieras nainen ja hänen lapset ovat tärkeämpiä kuin minä. On vain niin pahamieli. Pitäisi lopettaa asian miettiminen niin ehkä olisi helpompaa, mutta ei se vain onnistu. Myös isäni suku alkoi hyljeksiä minua kun vanhempani erosivat. En voi käsittää miksi? Inhoavatko he äitiäni niin paljon että kohdistavat sen minuun? En vain voi käsittää näitä asioita.
Halusin kirjoittaa tämän tänne koska minulla ei ole ketään kenelle puhuisin asioistani. Olen sen virheen tehnyt että olen avautunut omista asioistani ja jälkeen päin saanut kuulla vittuilua. Ja sitä en todellakaan kaipaa.
Minua vaivaa isäni käytös, oikeastaan nyt vanhempana (25v.) olen tätä enemmän miettinyt. Vanhempani erosivat kun olin pieni ennen eroa isäni oli minulle läheinen ja oli kanssani tekemisissä, tietysti. Eron jälkeen isäni vähän niin kuin "hylkäsi" minut, ei ollut enään läsnä elämässäni. Hänen uudet naisystävänsä ja alkoholi ovat olleet tärkeempiä. En ymmärrä miksi. Mitä pahaa olen hänelle tehnyt, syntynyt? Nyt viime vuosina isäni on valitettavasti käyttäytynyt niin että miellyttää liikaa naisystäväänsä ja näin ollen minut on unohdettu kokonaan. En ole mitään pahaa/väärää tietääkseni tehnyt, joten miksi minusta ei välitetä. Miten isä voi käyttäytyä noin? Miksi se vieras nainen ja hänen lapset ovat tärkeämpiä kuin minä. On vain niin pahamieli. Pitäisi lopettaa asian miettiminen niin ehkä olisi helpompaa, mutta ei se vain onnistu. Myös isäni suku alkoi hyljeksiä minua kun vanhempani erosivat. En voi käsittää miksi? Inhoavatko he äitiäni niin paljon että kohdistavat sen minuun? En vain voi käsittää näitä asioita.
Halusin kirjoittaa tämän tänne koska minulla ei ole ketään kenelle puhuisin asioistani. Olen sen virheen tehnyt että olen avautunut omista asioistani ja jälkeen päin saanut kuulla vittuilua. Ja sitä en todellakaan kaipaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kun ei enää olla tiiviimmin yhdessä, niin se etäisyys saa ihmisen unohtamaan läheisiä. Jos ympärille tulee paljon uusia ihmisiä, joihin käyttää aikaa, niin silloin se joka on jäänyt taka-alalle unohtuu, tai sen rajatun ajankäytön vuoksi ei saa samanlaista huomiota.
Se vieras nainen ei ole isällesi enää vieras ja hän joutuu siihen panostamaan oman itsensä vuoksi enemmän.
Ota isääsi yhteyttä ja pyydä häntä vaikka järjestämään itselleen aikaa lähteä sinun kanssasi huvipuistoon tai johonkin. Varmaan isäsi välittää sinusta, mutta aika on rajallista ja kaiken tohelluksen keskellä ei kaikkia ihmisiä kykene vahingossa ajattelemaan. Isäsi oli linkki sinun ja hänen sukulaistensa välillä ja varmaan hänen sukulaisensakin välittävät sinusta yhtä paljon, kuin aiemminkin.
Isäsi sukulaiset eivät varmaan ole aikaisemminkaan olleet suoranaisessa yhteydessä sinuun, vaan isäsi on ollut se linkki minkä kautta on yhteyttä pidetty, joten se on vaan sellainen tilanne että näin on päässyt käymään ja sinun pitää sitä yhteyttä pitää, tai sitä ei pidetä.
Paskamaista kun ihmiset eroavat saatuaan lapsia, sillä eron myötä aina elämä muuttuu ja osoitetaan huomiota enemmän muualle, kuin siihen joka sitä on aiemmin tottunut osakseen saamaan.
Vaikka kuvittelisi että on aikaa, niin ei sitä ole. Kaikille kavereillekkaan ei ole aikaa, jotka kaipaisivat huomiota.
Luettuani tekstisi, tuli mieleen, että ehkä aikoinaan ero yms asiat vaikuttivat isäsi juomiseen , hän pakeni alkoholiin ikäväänsä sinusta .
Vanhemmat ovat itsekin monesti ensimmäistä kertaa tilanteissa , eivätkä tiedä , ymmärrä miten käyttäytyä , anna se hänelle anteeksi , saat sillä paljon hyvää aikaa tulevaisuutta ajatellen .
Toisaalta voi olla , että hän arvelee nyt sinun olevan niin aikuinen , että haluat olla itseksesi , ninhän monella ikäiselläsi on taas, etteivät välitä olla vanhempiensa kanssa , kun ovat irtautumassa kodistaan vielä .
Ehdotan , että otat kahdenkeskistä aikaa isäsi kanssa , kyselet pala palalta hänen menneisyyteensä ja ajatuksiinsa , kuuntelet häntä , opit tuntemaan sen oikean miehen kuorensa takaa .
Jos hän osaa pukea sanoiksi tuntemuksiaan pääsette yhteiselle tasolle aikuisina ihmisinä ja olet osa häntä ja saat sitten mukavan isovanhemman hänestä , jos saat perhettä .
Nykyään on tapana enemmän säilyä ystävinä eron jälkeen , mutta sinun vanhempiesi eron aikana suvut vielä usein syrjäyttivät toisen vanhemman , niin se vaan oli sen ajan tapaan .
Mene puolitiehen vastaan : )
" Eron jälkeen isäni vähän niin kuin "hylkäsi" minut, ei ollut enään läsnä elämässäni. Hänen uudet naisystävänsä ja alkoholi ovat olleet tärkeempiä. En ymmärrä miksi"
Itse eron kokeneena isänä voin ehkä valottaa asioita oman ajatusmaailmani kannalta ja siinä voi olla yhtymäkohtia isäsikin ajatuksiin ja käytöksiin.
Ero on ensinnäkin miehelle usein elämän suurin menetys. Lapset jäävät useimmiten äidille jonka elämä jatkuu, niin hyvässä kuin pahassakin, aika lailla ennallaan. Miehen koko elämä taas mullistuu. Äkkiä isyydeksi pitäisi riittää pari päivää silloin tällöin ja kodiksi kaikessa kiireessä hankittu vuokra-asunto. Miehen koko elämä siis heittää täysin kuperkeikkaa ja kaikki ympärillä muuttuu. Ja usein vielä ilman omaa halua.
Tässä kaikessa kurjuudessa ne lapset, olivat sitten miten rakkaita tahansa, muistuttavat myös kipeästi joka hetki siitä mitä on tapahtunut. Heidän kanssaan haluaisi olla niin paljon kuin mahdollista mutta samalla jokainen ero heistä on raastava. Se voi repiä todella miehen kappaleiksi jos vielä samalla kokee että äiti yrittää kaikin keinoin vielä vaikeuttaa yhteydenpitoa. Siksi on usein helpompaa jos elämään saa uusia asioita joihin keskittyä kuten uuden naisystävän jne. Ja huonoimmassa tapauksessa myös alkoholin. Eikä sitä lasta halua unohtaa mutta välillä se on vain se henkisesti helpoin vaihtoehto.
Itsekin elin tuon vaiheen läpi ja se kesti vuosia ja aiheutti kyllä peruuttamatonta vahinkoa lapsieni ja minun suhteille. Onneksi monia asioita on saatu myös korjattua ja lasten nyt ollessa vanhempia, he voivat vapaammin olla minun luonani haluluaminaan aikoina joten en enää joudu kärvistelemään harvojen tapaamisten odotuksessa.
Toivottavasti tämä antoi sinulle jotain eväitä ymmärtää myös isäsi näkökulmaa paremmin. Hän ei ehkä ole tietoisesti valinnut sinun "hylkäämistäsi" mutta on vain ajautunut siihen eikä ole enää tiennyt miten löytää takaisin.