en tiedä onko tästä kirjoittelusta mitään apua, mutta minulla ei ole muita, jotka kuuntelisivat.
odotin 2,5 vuotta ennenkuin joku vihdoinkin otti minut tosissaan. pääsin terveydenhoitajan juttusille tekemään beck-testin, josta sain 42 pistettä. olen epäillyt masennusta jo pari vuotta, mutta kukaan ei ole uskonut minua, koska minulla oli ennen ikuinen tekohymy kasvoillani. tällä hetkellä olen liian väsynyt enää käyttämään tuota naamiota. olen väsynyt elämiseen. elämä vie liian paljon voimia. en uskalla olla oma itseni, koska pelkään kritiikkiä. pelkään, että luottaessani ihmisiin, he pettävät minut.
lapsena minua pahoinpideltiin lähes päivittäin. kiitosta en saanut edes siitä, kun 11-vuotiaana "sain" jäädä kotiin, koska olin 39 asteen kuumeessa ja jouduin siitä hyvästä siivoamaan koko suuren alakertamme. sain joka kerta huutoa siitä, etten muka ollut siivonnut, vaikka käytin koko päivän imuroimiseen ja luutuamiseen. en saanut koskaan halauksia. minua ei koskaan pidetty sylissä. minua ei rakastettu. minua haukuttiin tyhmäksi, rumaksi ja lihavaksi lapseksi, josta ei koskaan tule mitään.
ala-asteella olin niin yksin, että kehittelin paljon mielikuvitusystäviä.
minua kiusattiin koko peruskoulun ajan.
välttelin koko lapsuuteni ja nuoruuteni miehiä, koska äitini kertoi, että he haluavat vain seksiä. minulta kiellettiin kaikki. en saanut tehdä mitään.
elin vielä 18-vuotiaana vanhempieni luona, kunnes äitini, mitään ilmoittamatta, muutti pois kotoa. hän hylkäsi meidät.
19-vuotiaana kokeilin rajojani ja menin ensimmäisen kerran elokuviin pojan kanssa. hän oli ulkomaalainen eikä puhunut suomea. sain ensisuudelmani. hän kävi minuun käsiksi, mutta pääsin tilanteesta pois.
sen jälkeen aloin maistelemaan alkoholeja, joita en saanut aikaisemmin maistaa. tapasin erään miehen. hän vaikutti mukavalta ja oli samanlainen hupsu kuin minäkin. hän vei neitsyyteni, se oli pelkkää seksiä ja loppui lyhyeen.
menin käymään äitini luona. riitelimme, koska en saanut mennä ulos illalla "iskemään miehiä". hän heitti minut ulos asunnostaan. jouduin takaisin isän luokse, josta pääsin pois erään pojan avulla, jonka tapasin netissä.
hän oli hullu. narsisti. sekopää. suhde kesti puolivuotta on-off -tyyliin. sitten hän pahoinpiteli minut. sain paniikkikohtauksia usein sen jälkeen. aloin juomaan. tapasin uuden pojan, jonka kanssa vietin mukavat pari viikkoa. joimme ja kokeilin huumeita. olin niin sekaisin, etten osannut ajatella. hän piti minusta, mutta petin häntä ensimmäisen poikaystäväni kanssa. silti hän halusi olla kanssani. hän oli pelimies. olimme yhdessä 4kk, joka kului juoden ja polttaen pilveä. hän puhui päivittäin millainen olen ja millainen en ole. hän ei pitänyt minusta. olin nätti vain naamasta. hän puhui muista naisista jatkuvasti. lopulta kyllästyin ja muutin pois.
tapasin uuden pojan, joka rakastui minuun. hän oli tavallinen. ihana. hän veti minut ylös pohjalta. olemme olleet yhdessä 1,5 vuotta. olen puhunut masennuksestani, mutta hän ei ymmärrä minua. haluan hänet lähelleni, mutta samalla haluan olla yksin. pelkään läheisyyttä ja sitä, että hän satuttaa minua. hän on luvannut ettei koskaan satuttaisi. olen puhunut hänelle kaikesta, kertonut hänelle kaiken. minua ahdistaa, koska hän puolestaan ei avaudu minulle. kaipaan hänen huomiotaan ja kaipaan tuntea itseni rakastetuksi. hän näyttää sen kuulema omalla tavallaan. olemme kaukosuhteessa. se raastaa minua henkisesti. kaipaan häntä joka hetki, mutta kun hän on luonani, tunnen olevani väsynyt. minusta tuntuu, että tämä parisuhde vie kaikki voimavarani, joita minulla on jäljellä. rakastan häntä yli kaiken. mutta pelkään, että lopulta hän kyllästyy minuun ja lähtee. mitään sanomatta.
odotin 2,5 vuotta ennenkuin joku vihdoinkin otti minut tosissaan. pääsin terveydenhoitajan juttusille tekemään beck-testin, josta sain 42 pistettä. olen epäillyt masennusta jo pari vuotta, mutta kukaan ei ole uskonut minua, koska minulla oli ennen ikuinen tekohymy kasvoillani. tällä hetkellä olen liian väsynyt enää käyttämään tuota naamiota. olen väsynyt elämiseen. elämä vie liian paljon voimia. en uskalla olla oma itseni, koska pelkään kritiikkiä. pelkään, että luottaessani ihmisiin, he pettävät minut.
lapsena minua pahoinpideltiin lähes päivittäin. kiitosta en saanut edes siitä, kun 11-vuotiaana "sain" jäädä kotiin, koska olin 39 asteen kuumeessa ja jouduin siitä hyvästä siivoamaan koko suuren alakertamme. sain joka kerta huutoa siitä, etten muka ollut siivonnut, vaikka käytin koko päivän imuroimiseen ja luutuamiseen. en saanut koskaan halauksia. minua ei koskaan pidetty sylissä. minua ei rakastettu. minua haukuttiin tyhmäksi, rumaksi ja lihavaksi lapseksi, josta ei koskaan tule mitään.
ala-asteella olin niin yksin, että kehittelin paljon mielikuvitusystäviä.
minua kiusattiin koko peruskoulun ajan.
välttelin koko lapsuuteni ja nuoruuteni miehiä, koska äitini kertoi, että he haluavat vain seksiä. minulta kiellettiin kaikki. en saanut tehdä mitään.
elin vielä 18-vuotiaana vanhempieni luona, kunnes äitini, mitään ilmoittamatta, muutti pois kotoa. hän hylkäsi meidät.
19-vuotiaana kokeilin rajojani ja menin ensimmäisen kerran elokuviin pojan kanssa. hän oli ulkomaalainen eikä puhunut suomea. sain ensisuudelmani. hän kävi minuun käsiksi, mutta pääsin tilanteesta pois.
sen jälkeen aloin maistelemaan alkoholeja, joita en saanut aikaisemmin maistaa. tapasin erään miehen. hän vaikutti mukavalta ja oli samanlainen hupsu kuin minäkin. hän vei neitsyyteni, se oli pelkkää seksiä ja loppui lyhyeen.
menin käymään äitini luona. riitelimme, koska en saanut mennä ulos illalla "iskemään miehiä". hän heitti minut ulos asunnostaan. jouduin takaisin isän luokse, josta pääsin pois erään pojan avulla, jonka tapasin netissä.
hän oli hullu. narsisti. sekopää. suhde kesti puolivuotta on-off -tyyliin. sitten hän pahoinpiteli minut. sain paniikkikohtauksia usein sen jälkeen. aloin juomaan. tapasin uuden pojan, jonka kanssa vietin mukavat pari viikkoa. joimme ja kokeilin huumeita. olin niin sekaisin, etten osannut ajatella. hän piti minusta, mutta petin häntä ensimmäisen poikaystäväni kanssa. silti hän halusi olla kanssani. hän oli pelimies. olimme yhdessä 4kk, joka kului juoden ja polttaen pilveä. hän puhui päivittäin millainen olen ja millainen en ole. hän ei pitänyt minusta. olin nätti vain naamasta. hän puhui muista naisista jatkuvasti. lopulta kyllästyin ja muutin pois.
tapasin uuden pojan, joka rakastui minuun. hän oli tavallinen. ihana. hän veti minut ylös pohjalta. olemme olleet yhdessä 1,5 vuotta. olen puhunut masennuksestani, mutta hän ei ymmärrä minua. haluan hänet lähelleni, mutta samalla haluan olla yksin. pelkään läheisyyttä ja sitä, että hän satuttaa minua. hän on luvannut ettei koskaan satuttaisi. olen puhunut hänelle kaikesta, kertonut hänelle kaiken. minua ahdistaa, koska hän puolestaan ei avaudu minulle. kaipaan hänen huomiotaan ja kaipaan tuntea itseni rakastetuksi. hän näyttää sen kuulema omalla tavallaan. olemme kaukosuhteessa. se raastaa minua henkisesti. kaipaan häntä joka hetki, mutta kun hän on luonani, tunnen olevani väsynyt. minusta tuntuu, että tämä parisuhde vie kaikki voimavarani, joita minulla on jäljellä. rakastan häntä yli kaiken. mutta pelkään, että lopulta hän kyllästyy minuun ja lähtee. mitään sanomatta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ehkä poikaystäväsi ei halua avautua sinulle siksi että hän haluaa suojella sinua. Voi olla että hänelläkin on sen verran rankkoja luurankoja kaapissa että hän ei halua sinun niistä murehtivan. Mutta tiedän tunteesi siitä että parisuhde vie voimat. Olen 25 vuotias mies ja olen seurustellut kolme kertaa elämäni aikana. Jokainen suhde on loppunut siihen että multa on loppunut voimavarat. Toivon että sinulle ei käy samoin! Tsemppiä!