Meillä on kuusi henkinen perhe, kaksi alakouluikäistä lasta ja reilun vuoden ikäiset kaksoset. Miehelläni todettiin vajaa kymmenen vuotta sitten läppävika, synnynnäinen sellainen, mutta kaikki on ollut tähän asti kunnossa. Nyt vuoden vaihteen jälkeen ambulanssi on hakenut miehen kaksikertaa kotoa aivojen verenkiertohäiriöiden takia. Ei ole selvää johtuvatko ne läppäviasta, mutta sydämen kunto tarkistettiin samalla varmuuden vuoksi ja selvisi, että aortta on laajentunut radikaalisti viime tarkastuksesta.
Lääkäri käski miestäni valmistautumaan henkisesti leikkaukseen ja kontrolli on n. kuukauden päästä. Kunto romahtaa silmissä, välillä mieheni ei illalla pysty puhumaan ja seisomaan hengästymättä ja kyseessä on kolmikymppinen mies.
Tätä on kamalaa ja pelottavaa seurata vierestä. Tuskailla, vaikka se itsekästä onkin miten minä pärjään neljän lapsen kanssa yksin. En siis toivo, enkä usko, että mieheni kuolee laikkaukseen tai sitä luoja tietää kauanko odotellessa, mutta vaikka leikkaus onnistuisikin täydellisesti on edessä pitkä kuntoutuminen ja minun pitäisi silloin pyörittää arkea yksin ja kyetä tukemaan miestäni. Miten jaksan?
Lääkäri käski miestäni valmistautumaan henkisesti leikkaukseen ja kontrolli on n. kuukauden päästä. Kunto romahtaa silmissä, välillä mieheni ei illalla pysty puhumaan ja seisomaan hengästymättä ja kyseessä on kolmikymppinen mies.
Tätä on kamalaa ja pelottavaa seurata vierestä. Tuskailla, vaikka se itsekästä onkin miten minä pärjään neljän lapsen kanssa yksin. En siis toivo, enkä usko, että mieheni kuolee laikkaukseen tai sitä luoja tietää kauanko odotellessa, mutta vaikka leikkaus onnistuisikin täydellisesti on edessä pitkä kuntoutuminen ja minun pitäisi silloin pyörittää arkea yksin ja kyetä tukemaan miestäni. Miten jaksan?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jotta jaksat valaa mieheesi iloista mieltä, rakkautta ja optimismia jota hän tarvitsee tällaisena aikana, tarvitset myös omat vapaahetkesi jolloin saat tehdä itseäsi hemmottelevia asioita ja purkaa mieltäsi luottamuksella jollekin ystävälle, sukulaiselle tai vertaistuelle. Lapset siis olisi hyvä välillä jättää hoitoon, jotta pääset vapaalle. Sydäntautiliitosta voi kysyä sen vertaistuen ja ehkä joidenkin muidenkin palveluiden perään.
Toivottavasti miehesi pääsee pian leikkaukseen ja asiat järjestyvät. Meidän perheessä yhdelle tehtiin avosydänleikkaus 1970-luvulla, ja erinomaisin tuloksin. Koko perheen kannattaa muuten opetella terveelliset elintavat ihan ruuankin suhteen, eli eläinrasvan käyttö minimiin, kasvikset kunniaan, ja sopivasti liikuntaa.
Kiitos!
Joo leikkausilmoitus oli kyllä järkytys, meille molemmille, mutta nyt kun ei tiedä koska leikataan niin tää odottelu käy hermoille. Sitä pelkää, että toinen ehtii mennä todella huonoon kuntoon ennekuin leikkaus tulee.
Toisaalta tuntuu itsekkäältä valittaa omaa jaksamistaan, eihän tässä vielä ole tapahtunut mitään ja mieskin on töissä, sitä tosin ei saa sieltä pois kun kantamalla, vaikka joskus iltaisin on niin väsynyt, että hengästyy jo puhuessa. Sitäpaitsi näitä keskusteluja seuratessa olen huomannut, että osa on ollut leikkaukseen mennessäänkin noin päällisin puolin ihan "hyväkuntoinen"...
Itse mietin samaa kysymystä toisin päin, eli olen vaikean läppävian omaava keski-ikäinen nainen, ja katson vierestä puolisoni suhtautumista tilani etenemiseen. Elämme tavallaan ihan normaalisti, mutta kaikessaon kuitenkin mukana, että jos tulee jotain pahaa... Mieheni soittelee töistään "pikkuasioiden" takia, ilmeisesti haluaa varmistella, että kotona kaikki hyvin. Omalla kohdallani leikkausaikataulusta sovitaan parin viikon kuluttua, ja se huolettaa luonnollisesti. Olen kokonaisuudessaan monisairas, joten leikkaukseeni sisältyy riskejä, joiden vuoksi leikkausta ei olla haluttu tehdä ennen ns. pakkoa. olen huomannut, kuinka yhden perheenjäsenen sairaus vaikuttaa moniin läheisiin ihmisiin, puolisoon eritoten. Toisaalta sairauteni on ehkä ainakin osaltaan vaikuttanut siihen, että hyvillä mielin voin todeta eläväni onnellisessa ja sinänsä huoletttomassa liitossa, mikä toisaalta on tehnyt meistä kiinteän yhteenhioutuneen parin, mikä voi mahdollisessa huonossa tilanteessa tehdä asioista vielä, jos mahdollista, vaikeamman.
Toivotan jaksamista ja avointa asioiden jakamista. Ja aina voi toivoa /luottaa siihen, että omalla kohdalla asiat sujuisivat hyvin. Onneksi Suomen lääketiede on kuitenkin varsin kehittynyttä, että itselläni on ainakin sen suhteen luottavainen mieli, ja se auttaa meitä tilanteessamme.
"Toivoa on aina"! Ihana kirjoitus :), juuri tuollaisen asenteen soisi meille kaikille."ei mikään supermuija", kyllä te selviätte ja pyydät apuja esim. Kaupungin sos.palveluiden kautta! Muistat hoitaa itseäsi, niin jaksat olla lastesi ja miehesi tukena!
Tsemppiä!
Katsoppa tuolta vähän alempana Aorttaläpän vaihtoleikkaus , sieltä saatte infoo monelta läppäleikatulta , ei se niin kauheeta ole sydänleikkauskaan ..
Kysymyksessä on kuitenkin ns. aikuinen mies joka varmasti tarvitsee enemmän ymmärrystä kuin tukea. Ei se ole helppoa olla sairaskaan, jos näkee että lähipiiri, joista tavallaan on itse myös vastuussa, joutuu kärsimään.
Kuolemaa tuossa nyt ei ensimmäisenä kannata miettiä, se voi tulla vastaan joka tapauksessa monessakin perheessä ilman sairauksiakin (liikenneonnettomuudet, työtapaturmat, vaaralliset harrastukset jne.). Jopa liukastuminen voi tappaa... Pikemminkin kannattaa olla iloinen ajatuksesta että leikkaus ja paraneminen ovat mahdollisia asioita, eivät ne kuitenkaan itsestäänselvyyksiä ole joka puolella maailmaa. 3-kymppinen on varmasti lääketieteellisesti vieläpä ihanteellinen leikkauspotilas ilman leikkausta komplisoivia muita sairauksia.