PMS 20/2012:
Pääkirjoitus: Uusi kirkolliskokous aloitti toimintansa
Kirkolliskokous aloitti uuden nelivuotisen toimikautensa Turun kristillisellä opistolla viime viikolla. Kirkolliskokousedustajat tälle toimikaudelle valittiin 13. helmikuuta 2012. Heistä uusia edustajia on poikkeuksellisen paljon. He tuovat päätöksentekoon uutta osaamista, mikä on eduksi kirkolliskokoukselle.
Kirkolliskokouksen yksi merkittävimmistä kysymyksistä tulevalla kaudella on seurakuntien rakennemuutos, joka tulee eteen yhteiskunnallisen murroksen seurauksena. On toivottavaa, että kirkon hallinnon rakenteita ja toimintatapoja kehitetään rakentavasti ja asioita käsitellään toisia kunnioittaen.
Kirkon toimintaa ja uudistuksia on hyvä tarkastella siitä näkökulmasta, miten kirkko voi säilyttää sanomansa muuttuvan ajan keskellä. Uhkana voi olla opin perustan ja ydin-tehtävän unohtaminen. Elävää yhteyttä Jumalaan ei saavuteta ihmisten tarpeista käsin, vaan lähtökohtana on Jumalan kutsu ja työ ihmisen sydämessä. Aikamme eräs yleinen uskonnollisuuteen liittyvä harha on, että ihminen voisi itse muotoilla itselleen Jumalan ja uskonnon.
Kirkon tehtävä perustuu Raamatun ilmoitukseen. Siinä Jumala on ilmoittanut tahtonsa ja sen, miten hän pelastaa syntiin langenneen ihmisen. Jeesus antoi lähetyskäskyn: “Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsik-seni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt. 28:19–20.)
Kirkolliskokouksessa huomiota sai arkkipiispan avauspuheenvuoro, jossa hän käsitteli vanhoillislestadiolaisuutta. Puheen sisältö ja tilanneyhteys ovat herättäneet keskustelua. Arkkipiispan pitämässä avauspuheessa on perinteisesti tarkasteltu kirkon tilaa ja esillä olevia tulevaisuuden haasteita alkavalle nelivuotiskaudelle. Nyt avauspuhe käsitteli pääasiassa
henkisen väkivallan ja lasten hyväksikäytön esiintymistä vanhoillislestadiolaisuuden keskuudessa. Asia on vakava ja on hyvä, että arkkipiispa huomioi sen. Kuitenkin keskittyminen yksipuolisesti yhteen herätysliikkeeseen oli kohtuutonta.
Kirkolliskokouksen ilmapiiri oli avoin, vapaa ja toisia kunnioittava. Sellaisessa ilmapiirissä edustajien on helppo työskennellä. Edustajat tarvitsevat esirukousten kantavaa voimaa, jotta he voivat tehdä työtä kirkkomme parhaaksi.
Rukoilemme, että kirkossamme kaikuisi eläväksi tekevä Kristuksen evankeliumi. Se kutsuu ihmisiä Jumalan valtakunnan osallisuuteen sekä lohduttaa ja antaa voimaa heikoille taivaantien kulkijoille.
Pääkirjoitus: Uusi kirkolliskokous aloitti toimintansa
Kirkolliskokous aloitti uuden nelivuotisen toimikautensa Turun kristillisellä opistolla viime viikolla. Kirkolliskokousedustajat tälle toimikaudelle valittiin 13. helmikuuta 2012. Heistä uusia edustajia on poikkeuksellisen paljon. He tuovat päätöksentekoon uutta osaamista, mikä on eduksi kirkolliskokoukselle.
Kirkolliskokouksen yksi merkittävimmistä kysymyksistä tulevalla kaudella on seurakuntien rakennemuutos, joka tulee eteen yhteiskunnallisen murroksen seurauksena. On toivottavaa, että kirkon hallinnon rakenteita ja toimintatapoja kehitetään rakentavasti ja asioita käsitellään toisia kunnioittaen.
Kirkon toimintaa ja uudistuksia on hyvä tarkastella siitä näkökulmasta, miten kirkko voi säilyttää sanomansa muuttuvan ajan keskellä. Uhkana voi olla opin perustan ja ydin-tehtävän unohtaminen. Elävää yhteyttä Jumalaan ei saavuteta ihmisten tarpeista käsin, vaan lähtökohtana on Jumalan kutsu ja työ ihmisen sydämessä. Aikamme eräs yleinen uskonnollisuuteen liittyvä harha on, että ihminen voisi itse muotoilla itselleen Jumalan ja uskonnon.
Kirkon tehtävä perustuu Raamatun ilmoitukseen. Siinä Jumala on ilmoittanut tahtonsa ja sen, miten hän pelastaa syntiin langenneen ihmisen. Jeesus antoi lähetyskäskyn: “Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsik-seni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt. 28:19–20.)
Kirkolliskokouksessa huomiota sai arkkipiispan avauspuheenvuoro, jossa hän käsitteli vanhoillislestadiolaisuutta. Puheen sisältö ja tilanneyhteys ovat herättäneet keskustelua. Arkkipiispan pitämässä avauspuheessa on perinteisesti tarkasteltu kirkon tilaa ja esillä olevia tulevaisuuden haasteita alkavalle nelivuotiskaudelle. Nyt avauspuhe käsitteli pääasiassa
henkisen väkivallan ja lasten hyväksikäytön esiintymistä vanhoillislestadiolaisuuden keskuudessa. Asia on vakava ja on hyvä, että arkkipiispa huomioi sen. Kuitenkin keskittyminen yksipuolisesti yhteen herätysliikkeeseen oli kohtuutonta.
Kirkolliskokouksen ilmapiiri oli avoin, vapaa ja toisia kunnioittava. Sellaisessa ilmapiirissä edustajien on helppo työskennellä. Edustajat tarvitsevat esirukousten kantavaa voimaa, jotta he voivat tehdä työtä kirkkomme parhaaksi.
Rukoilemme, että kirkossamme kaikuisi eläväksi tekevä Kristuksen evankeliumi. Se kutsuu ihmisiä Jumalan valtakunnan osallisuuteen sekä lohduttaa ja antaa voimaa heikoille taivaantien kulkijoille.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.