Olen 27-vuotias naikkonen ja olen sairastanut skitsoaffektiivista häiriötä vuodesta 2008. Sairauteeni on kuulunut psykooseja (yhteensä 2 kpl), maanisia vaiheita, jolloin elämä on tuntunut mahtavalta olen ollut hoikka ja sitten vastapainona vakavia masennusjaksoja. Tällä hetkellä (masennus alkoi viime jouluna) on menossa erittäin vakava masennusvaihe ja en jaksaisi tehdä mitään muuta kuin nukkua ja ahmia. Olen noin 22-24-vuotiaana (ja yläasteikäisenä) kärsinyt alipainosta, mutta noin 25-vuotiaana aloin lihomaan. Pahimmillaan olen painanut peräti 75 kiloa (olin ahminut monta päivää putkeen, joten se oli osittain nesteturvotusta, mutta kuitenkin!) ja pituutta minulla on vain vähän reilu 160 cm.
Tällä hetkellä painan noin 72 kg ja en oikeen kehtaisi olla ihmisten ilmoilla! Pelkään erityisesti, että törmään vanhoihin tuttuihin, jotka näkivät minut viimeksi hoikkana! Ja tietysti pelkään myös sitä, että erakoidun pahasti, kun en kohta kehtaa näyttäytyä oikeen missään! En ole vielä joutunut kuuntelemaan huutelua/yleistä kritiikkiä läskeistäni. Pahoin pelkään, että kesähelteellä, kun vaatteita on pakko vähentää, tulee varmasti jotain kommenttia ulkopuolisilta..Tiedän, että ajatteluni saattaa kuullostaa joistakin "hieman" teinimäiseltä! En vaan kertakaikkiiaan kehtaa lyllertää tuolla kaduilla!! Hädin tuskin saan käytyä edes kävelylenkillä ja jumpassakaan en oikeen kehtaa käydä, kun läskit hölskyy sinne tänne.
Olen jo vuodesta 2009 lähtien harkinnut tappavani itseni, koska aloin yhtäkkiä lihomaan. Aina kun paino on noussut 70 kiloon, nämä itsemurhatoiveet voimistuvat huomattavasti! En vain pysty elämään lihavana! Ja jos nyt joku vielä lihavempi/about saman painonen väittää, että lihavallakin on hyvä elämä, niin se ei todellakaan pidä mun kohdalla paikkansa! Vielä viime kesänä olin ainakin 10 kiloa laihempi ja silloinkin koin itseni aika "pullukaksi". Luulin, että pysytyn helposti sitten syksyllä pudottamaan painoa 55-50 kiloon. Mutta ei! Pitikin tulla taas tämä ***** masennus!!
Ja eniten ärsyttää se, että mun kohdalla masennus ei vie ruokahalua!!
Koko kesä menee pilalle, kun ei voi pukeutua kauniisti (läskin päällä suurin osa vaatteista näyttää kamalilta!) ei voi käydä rannalla (läskit näyttää aina rumilta valailta!), ei voi harrastaa hyvää seksiä (sellaista, millaista se oli hoikkana!) ei voi tapailla miehiä (haluan aloittaa uuden suhteen, vasta kun olen hoikka!) ja lista voisi jatkua vaikka kuinka..
Onkos täällä muitakin läskejä, jotka ihan oikeasti harkitsevat tai ovat harkinneet itsemurhaa painonsa takia? Mä olisin ehdottomasti mieluummin hieman alipainoinen, kuin ryhävalas! Jos mun paino vielä tästä nousee, niin se on sitten selvä homma eli good bye cruel world!
Pahoitteluni jos kirjoitan aika karkealla tyylillä, mutta näin tosissaan koen asiat lihavana akkana! Olen varmasti monen mielestä pinnallinen kuspää..Ja sori jos tuli aika sekava teksti!
Huom! Käyn noin viikon välein juttelemassa näistä asioista psykologille, mutta hänestä ei ole paljon mitään apua, sillä hän on itsekin "aika" tukeva nainen ja väittää juuri sellaista, että lihavanakin on hyvä elää
Tällä hetkellä painan noin 72 kg ja en oikeen kehtaisi olla ihmisten ilmoilla! Pelkään erityisesti, että törmään vanhoihin tuttuihin, jotka näkivät minut viimeksi hoikkana! Ja tietysti pelkään myös sitä, että erakoidun pahasti, kun en kohta kehtaa näyttäytyä oikeen missään! En ole vielä joutunut kuuntelemaan huutelua/yleistä kritiikkiä läskeistäni. Pahoin pelkään, että kesähelteellä, kun vaatteita on pakko vähentää, tulee varmasti jotain kommenttia ulkopuolisilta..Tiedän, että ajatteluni saattaa kuullostaa joistakin "hieman" teinimäiseltä! En vaan kertakaikkiiaan kehtaa lyllertää tuolla kaduilla!! Hädin tuskin saan käytyä edes kävelylenkillä ja jumpassakaan en oikeen kehtaa käydä, kun läskit hölskyy sinne tänne.
Olen jo vuodesta 2009 lähtien harkinnut tappavani itseni, koska aloin yhtäkkiä lihomaan. Aina kun paino on noussut 70 kiloon, nämä itsemurhatoiveet voimistuvat huomattavasti! En vain pysty elämään lihavana! Ja jos nyt joku vielä lihavempi/about saman painonen väittää, että lihavallakin on hyvä elämä, niin se ei todellakaan pidä mun kohdalla paikkansa! Vielä viime kesänä olin ainakin 10 kiloa laihempi ja silloinkin koin itseni aika "pullukaksi". Luulin, että pysytyn helposti sitten syksyllä pudottamaan painoa 55-50 kiloon. Mutta ei! Pitikin tulla taas tämä ***** masennus!!
Ja eniten ärsyttää se, että mun kohdalla masennus ei vie ruokahalua!!
Koko kesä menee pilalle, kun ei voi pukeutua kauniisti (läskin päällä suurin osa vaatteista näyttää kamalilta!) ei voi käydä rannalla (läskit näyttää aina rumilta valailta!), ei voi harrastaa hyvää seksiä (sellaista, millaista se oli hoikkana!) ei voi tapailla miehiä (haluan aloittaa uuden suhteen, vasta kun olen hoikka!) ja lista voisi jatkua vaikka kuinka..
Onkos täällä muitakin läskejä, jotka ihan oikeasti harkitsevat tai ovat harkinneet itsemurhaa painonsa takia? Mä olisin ehdottomasti mieluummin hieman alipainoinen, kuin ryhävalas! Jos mun paino vielä tästä nousee, niin se on sitten selvä homma eli good bye cruel world!
Pahoitteluni jos kirjoitan aika karkealla tyylillä, mutta näin tosissaan koen asiat lihavana akkana! Olen varmasti monen mielestä pinnallinen kuspää..Ja sori jos tuli aika sekava teksti!
Huom! Käyn noin viikon välein juttelemassa näistä asioista psykologille, mutta hänestä ei ole paljon mitään apua, sillä hän on itsekin "aika" tukeva nainen ja väittää juuri sellaista, että lihavanakin on hyvä elää
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voin samaistua helposti tuohon kertomaasi. Olen 22-vuotias nainen, painoni on ollut 16-vuotiaasta alkaen n. 78kg, vuosi sitten anoreksian aikaan 50kg, nyt suunnilleen 70kg/170cm.
Olen ollut aina ylipainoinen poislukien vuodet 2010-2011. Ollessani edes hetken aikaa hoikka pystyin nauttimaan omasta kropastani eikä minulla ollut syytä peitellä sitä. Lihottuani jälleen ovat itsemurha-ajatukset tulleet jälleen takaisin.
Ei auta vaikka ihmiset sanoisivat että olen ok. En vaan voi elää näin isokokoisena, en koe tätä ruumista omakseni enkä voi hyväksyä sitä koskaan tällaisena!
Syyt ovat syvemmällä kuin muutamissa ylipainokiloissa.
Vaihda ruokavalio, niin saat apua.
Skitsofrenia on yleensä nuorella aikuisiällä alkava vakava, psykoosiksi luokiteltu mielenterveyden häiriö. Se on yksi vaikeimmista ja haastavimmista mielen sairauksista. Skitsofrenia on psykoosisairauksista yleisimpiä. Suomessa skitsofreniaan sairastuneita on noin prosentti väestöstä eli reilut 50 000 henkilöä.
Australialaisen Queenslandin skitsofreniatutkimuskeskuksen tutkija John McGrath ja neurobiologi Alan Mackay-Sim ovat löytäneet yllättävän yhteyden skitsofrenia-alttiuden ja sikiöaikaisen D-vitamiinin puutteen välillä. McGrath havaitsi tutkimuksessaan, että Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa suuri osa skitsofreniaa sairastavista oli syntynyt keväällä. D-vitamiinia muodostuu ihossa auringonvalon vaikutuksesta kesällä keskipäivällä, joten talvella äidin ja sikiön D-vitamiinin saanti oli vähäistä.
Suomalainen syntymäkohorttitutkimus, jossa 50µg D-vitamiinilisä ensimmäisen elinvuoden aikana vähentää poikalapsilla skitsofrenian todennäköisyyden alle neljäsosaan (RR=0.23):
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/14984883
Lääkitty mieli!
http://www.katsomo.fi/?progId=131798
Masennuksen ravitsemushoitoa!
http://personal.inet.fi/koti/remeli/laakkeet.htm