Mua mietityttää miten kaverit reagoivat kun kuulevat että olen raskaana.. Olen kaveripiirini ensimmäinen, vaikka jo kumminkin melkein kolmekymppinen!:D Kaksi kuukautta on nyt täynnä, ja olen päättänyt pian kertoa, ettei kauan tartte kummallisia tekosyitä keksiä!:) Tällä hetkellä odotan siis vaan oikeaa hetkeä.., jos sellasta edes on.. Millasia kokemuksia teillä muilla on?
Kaverien reaktio
-mietteliäs-
13269
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Lapsettomat ystäväni ottivat raskaus uutisen hyvin, mutta ovat vasta nyt sisäistäneet asian että minulle todella tulee vauva. Pitävät yhteyttä kuitenkin aivan kuten ennenkin :) (20 vuotiaita)
Suurempi huoli on ollut siskoistani, jotka eivät tunnu vieläkään hyväksyvän raskauttani. Toinen siskoista on jollain tapaa mustasukkainen tulevalle vauvalle minusta. Toinen siskoistani taas teki juuri abortin ja asia on hänelle varmasti vaikea sitä kautta. Jännittää miten siskojeni suhtautuminen minuun/vauvaan muuttuu synnytyksen jälkeen...
rv 25 meneillään :)
Kyllähän se varmaan on raskasta katsoa vieressä kun 20v nainen pilaa elämänsä ja alkaa kotista leikkimään. Kaverisi nyt käyvät sinua katsomassa, mutta kun lapsi syntyy, niin niillä mahtaa olla parempaa tekemistä:)
Mä en vaan voi käsittää mitä merkitystä kavereiden mielipiteellä voi olla, sehän on sinun lapsi, ei heidän. Ymmärtäisin jos olet teini-iässä, silloinhan kavereiden mielipide on kaikki kaikessa, mutta että vielä aikuinen ihminen miettisi/pelkäisi mitä muut sanoo, camoon! Mulla jäi osa ystävistäni lapsen saamisen yhteydessä, mutta niin käy yleensä useimmille, lapsettomat kun eivät osaa siihen vauva-arkeen eläytyä. En ole siitä harmissani, tilalle on tullut uusia ystäviä, joilla myös lapsia ja heidän kanssaan enempi "yhteisiä juttuja".. Niin se useinmiten menee, se on vaan fakta ja jossei sitä hyväksy niin ei ehkä kannattais niitä lapsia tehdä..
Nyt pitää kyllä sanoa, että osa kavereista jää monilla siksi, ettei itse osaa enää eläytyä lapsettoman arkeen. Toisin sanoen höpöttää vaan kakkavaipoista ja siitä, mitä Pirjo-Petteri kulloinkin on tehnyt. Ei sellaista jaksa kaverit kauan kuunnella. Pitää muistaa olla kiinnostunut myös toisen elämästä ja asioista, vaikka vauva olisikin oman elämän keskipiste.
Totta.
Sama täällä, en ymmärrä miksi vaivata päätään kavereiden reaktioilla...
Niin no kun sulla ei ole kavereita, ni miksipä:)
No mulla ainakin on kavereita enkä silti ymmärrä miksi pitää välittää kavereiden mielipiteistä.. Että olipa turha ja typerä kommentti.
Itse olen 19 vuotta, ja sain esikoiseni alkuvuodesta. Olen seurustellut aviomieheni kanssa 5 vuotta ja menimme naimisiin raskausaikana. Ystäväni kyllä yllättäyivät, kuullessaan ilouutisen, jotkut kavereista jäi pois elämästäni ja jotkut kaverit tuli lähemmiksi. Yllättävää että teineimmät kaverini, ryyppää ja rellestää, eikä käy edes lastani katsomassa. Huomaan itse että puhun paljon lapsestani kavereille ja heitä kyllästyttää asia... mutta minkäs teet ku elämässä on uusi rikkaus josta olen ylpeä! :)
Siis tajuatko kakara, että olet itsekin lapsi? Siis en sinuna hehkuttaisi, koska voin sanoa sinulle, että 99% varmuudella perheleikkisi kusee ennen kolmeakymmentä ja viimeistään kun ikäkriisi yllättää. Niin se vaan menee. Ei käy kateeksi ja lapsia olisit ehtinyt aikuisenakin. Minä ymmärrän rellestäviä kavereitasi paremmin kuin sinua, jos ne edes rellestää muuta kuin omissa kuvitelmisasi jotta sinulle tulisi paremi mieli?Sinulle kateelliselle varmaan on rellestämistä se, jos joku käy vähän vastakkaista sukupuolta katsomassa anniskeluliikkeissä tai laivareissuilla, eikä ala jonkun ekan teinirakkauden kanssa kotistaleikkimän kuten sinä:)
No mutta onnea valitsemallesi tielle! Muista olla rehellinen ja kertoa miten sinulle kävi, jooko?
Lennä pois pahanilmanlintu!
Mikä sinunlaisia ihmisiä vaivaa? Käydä näillä sivuilla vain omaa pahaa mieltä levittämässä. minäkin olen ollut reilut 3 vuotta mieheni kanssa ja olen alle 20, ja olemme juuri suunnitelleet lapsen hankkimista, kaikki omalla tavallaan, minä olen täysin onnellinen, enkä kaipaa mitään rellestämisä!
Tottakai minä ymmärrän, että kavereiden reaktio mietityttää. Moni täällä atvailee, ettei sen pitäisi hetkauttaa, mutta miksi ei? Jos ystäväsi ovat järkeviä, he ovat onnellisia puolestasi. Uskon että sinua pelottaa se, että kaverisi hylkäävät sinut siinä vaiheessa kun vauva syntyy, kun et enää pääsekään lähtemään kotoa viiden minuutin varoajalla. Mutta tässä vaiheessa punnitaan ne tosikaverit. Itse huomasin sen, että tavallaan erkaannuin niistä kavereista, jotka eivät itse olleet paljoa muutenkaan lasten kanssa tekemisissä. Enkä todellakaan puhunut lapsestani alati. Päin vastoin, oli mukava puhua vihdoin jostain muusta, kun siihen mahdollisuus avautui. Mutta sen sijaan ne kaverit, joilla oli paljon sisarusten lapsia ja/tai kummilapsia, tulivat paljon läheisemmäksi. Mene ja tiedä miksi näin.
Muista kuitenkin, että puhelin toimii molempiin suuntiin. Voi olla että sinusta tuntuu, ettei kukaan enää muista sinua, mutta syy on siinä että esim. työssä käyvällä aika kuluu ihan eri lailla kuin äidillä joka on lasten kanssa kotona. Nimimerkillä huomasin sen itsekin, kun palasin takaisin töihin. En ollut asiaa sen kummemmin aikaisemmin miettinyt.