Eka reissuni Kanarialle oli joulukuussa 1973 ja paikka oli Las Palmas. Vaikka olin ollut jo edellisenä vuonna puoli vuotta Israelissa Kibbuzilla, niin Kanaria tuntui jotenkin aivan ihmeelliseltä. Las Palmas, josta Irwin jo siihen aikaan lauloi, oli jotakin sitä mitä laulussa kerrottiin. Hotelli Astorian yläkerrassa oli suomalainen baari ja eihän näin vaaleatukkaisella suomalaismiehellä ollut mitään vaikeuksia saada seuraa. Vaikka olen Kanarialla vieraillut lukuisia kertoja senjälkeen, niin Las Palmas viehättää edelleen ja pitihän sinne taas viime helmikuussa mennä päiväseltään käymään. Minun mielestä, tämä on muuten minun mielipide, Kanaria on meille suomalaisille erinomainen lomakohde, koska siellä ei ole koskaan liian kuuma. Olen töideni vuoksi joutunut työskentelemään todella korkeissa lämpötiloissa 40-50 C-astetta ja yölläkään ei juuri lämpötila laskeutunut, joten en ole oikein innostunut kuumista paikoista kuten kauko-idästä. Aikanaan ajattelinkin, että kun jään eläkkeelle, en koskaan matkusta liian kuumaan paikkaan. Mielipaikka on nykyään Kanaria ja siellä Puerto de la Cruz, Ingles ja Las palmas. Hyvää kesää kaikille ja ihania Kanarian lomia ensik talvelle, siellä taas tavataan!
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pari ensimmäistä kanarian vierailua tein itsekin juuri Las Palmasiin.Eka,vuonna1976 ja niin edelleen.melkein joka lomalla,kun saarella olen,poikkean myös pääkaupungissa.Ilmaston lisäksi koko ilmapiiri sopii minulle varsin hyvin.Tämän kevään matka vaihtui Pariisiin tutustumiseen,mutta marraskuulla sitten taas inglesiin.Kesällä aurinkorannikolle (liian)lämpimään.
Leif, ensimmäinen reissumme Kanarian saariryhmälle oli armon vuonna -85, silloin Tenerifen eteläosaan Ten Belin alueelle. Sen jälkeen on kierretty lähes kaikki saaret. Las Palmas tuli alunperin tutuksi päivämatkalla Inglesistä käsin ja se tuntui silloin vieraalta kivierämaalta. Myöhemmin on vietetty siellä ikimuistoisia lomia ja ilmasto on ollut täysin meitä tyydyttävä. Viimeksi olin LaPa:ssa keväällä 2010 useamman viikon ja viihdyin erittäin hyvin. Se paikka todennäköisesti on meidän talvikoti jossain vaiheessa. Irwinin "oolaspalmas" leimaa hienoa kaupunkia aivan liiaksi. Eiköhän se suomalaismeininki ole voimallisimmillaan saaren eteläosassa.
Taisi olla vuosi tai pari myöhemmin ,kun kävimme ensi kerran Teneriffalla Los Christianosissa kahden kouluikäisen lapsen kanssa.
Matka oli tosi vaivalloinen lennnonvalvojien lakon takia jouduimme tekemään välilaskun Lontooseen, jossa odotimme kolmisen tuntia. Oli käynyt myös hyvä tuuri, kun saimme koneesta etuosasta tilavat busines-paikat. Takastullessa vielä oli lennot myöhässä kahdeksan tuntia ja yön vietimme vielä vanhassa SantaCruzin kentällä, jossa vuorotellen istuimme yhdellä tuolilla. Lapset nukkuivat lattialla toppatakkiemme päällä.
Matkajärjestelyt ovatkin huimasti parantuneet, vaikka koneet ovat ahtaammat.
Millainen oli Los Christianos silloin; ja millaisia olimme me itse?
Saatavilla oli vain paikallisia ruokia, joihin emme tietenkään olleet tottuneet. Jopa valkosipuli ja paprika oli outoa. Onneksi ruoka oli halpaa tuohon aikaan.
Surettaa nyt myöhemmin, kun en osannut arvostaa suurta paella-annosta, jonka tilasimme ja jota vain näykimme.
Tyhmyyttämme maistoimme vuorilla tuorejuustoa, josta saimme kaikki oksennustaudin. No, onneksi se meni pian ohi ja teimme sitten itse munakkaita ja lättyjä. Maitojauhetta olin varannut mukaan, kun joku oli neuvonut.
sikäläiset kahvit ja viinit eivät vielä tuolloin maistuneet.
Americasiin kulki pitkien ruohojen seassa vain polku. Vuokraamallamme Fiatilla kävimme siellä lättybaarissa ja kiersimme koko saaren. Ei ollut vielä moottoritietä.
Majailimme Commodore- hotellissa, josta hieno merinäköala. Iltaisin vuohipaimen laumoineen laskeutui alas vuorelta.
Montaa hotellia ei vielä ollut. Muistaakseni kävimme yhtenä iltana Princess-hotellin yökerhossa. Yksi hotelli oli rakenteilla rannassa. Keskutaan pääsi puiston läpi; siinä on nyt hotelleja.
Muistan aina sen ihanan heräämisen aamulla aaltojen kuohuntaan ja auringon paisteeseen vaivalloisen matkan jälkeen ja Suomessa oli silloin tosi kylmä helmikuu.
Näitä juttuja 70-luvun Kanariasta on tosi kiva lukea. Itse kävin enimmäisen kerran vasta v.2002 ja on Inglesin seutu tietenkin jonkinverran tänäkin aikana muuttunut.
"Näitä juttuja 70-luvun Kanariasta on tosi kiva lukea."
Vai niin. Entäs jutut 60-luvun Kanariasta? Minulla olisi sellaisia. Laskeuduin vähemmän luotettavan Spantax-lentoyhtiön maailman nopeimmalla matkustajakoneella Convair Coronado 990A:lla Las Palmasin Gando-kentälle ensimmäisen kerran 7.12.68 myöhään illalla. Lennon piti lähteä Helsingistä, mutta koska matkatoimisto Y-matkat ei ollut saanut myytyä konetta täyteen, matkustajat lennätettiin viime hetken improvisoidulla Finnairin lennolla Tukholmaan, jossa mukaan tuli liuta ruåtsalaisia, ja näin iso kone saatiin täyteen. Lento oli tietysti tuntikausia myöhässä.
Perillä pimeässä ensimmäinen vaikutelma oli, että emme olleet tulleet ainakaan mihinkään aurinkoparatiisiin, koska satoi. Pilvistä säätä riitti Las Palmasissa seuraavat kaksi viikkoa kunnes aurinko yhtäkkiä ja yllättäen ilmestyi viimeisenä lomapäivänä näkyviin kello15. Näin ruskettumisaikaa jäi peräti kolmisen tuntia! (Olimme toki käyneet reissun aikana useita kertoja Maspalomasissa, jossa aurinkokin näyttäytyi useammin.)
Joskus toiste ehkä lisää, jos kiinnostaa.