Huolten vyöhykkeiden käyttö on todettu laittomiksi, käyttöä on vaadittu poistettavaksi.
Nyt olisi ehkä syytä alkaa tutkimaan, onko koko järjestelmä harhapoluilla?
Anna Kontulan kannaotto.
Lastensuojelun huolenaiheet.
Anna Kontula, sosiologi tutkija 14.1.2008 blogista lainattu.
Vuoden alusta astui voimaan uusi lastensuojelulaki. Muutos näkyy muun muassa siten, että tänä vuonna en enää istu perjantaiaamujani päättämässä lasten huostaanotoista. Homma siirtyy meiltä luottamushenkilöiltä juristeille.
Lastensuojeluun liittyvät asiat ovat tietenkin yksilötasolla salaisia, mutta joitakin yleisiä kehittämisen tai huolen paikkoja haluan muistini pohjalta kirjata. Faktoista en mene takuuseen, kyse on enemmän käytännön työstä jääneistä mielikuvista.
I huoli: Aikanaan lastensuojelu syntyi nimenomaan köyhien perheiden kasvatustyön kontrolliin. Vaikka kukaan ei sitä ääneen sanokaan, jossain määrin luokkaluonne on säilynyt: käsittelemistäni pienten lasten huostaanotoista kaikki olivat työväenluokkaisia perheitä, kun taas sekä sosiaaliviranomaiset että luottamushenkilöt tulevat lähinnä keskiluokasta.
Keskiluokkainen virkakoneisto ei ole herkkä luokkaerolle. Se esimerkiksi tulkitsee raskauttavasti sellaisia seikkoja (vaikkapa kieltäytymistä tarjotusta tuesta), jotka työväenluokkaisessa kulttuurissa voivat olla tuettua tai jopa kunnioitettavaa käyttäytymistä.
II huoli: Keskiluokkaiset ihanteet näkyivät myös huostaanottoperusteissa: koulumenestyksellä oli niissä toistuvasti keskeinen osuus (pakkovalmentautuminen työkyky-yhteiskuntaan) ja niin äitien kuin tyttärienkin kohdalla perusteena oli seksuaalinen käyttäytyminen, mitä miesten ja poikien tapauksissa ei ollut (poikkeuksena yksi insestiepäily).
Joko Tampereella kaikki pervot ovat naisia, tai sitten kyse on sukupuolittuneesta seksuaalisuuden kontrollimekanismista.
III huoli: Itseäni karmaisi vierailu ”vastaanottokeskuksissa”, joihin huostaanotetut lapset toimitetaan odottamaan sopivaa sijoitusperhettä. Niiden tiukat liikkumisrajoitukset (vessakin oli lukossa) johtavat siihen, että huostaanottoa edeltävät kaverisuhteet katkeavat ja uusia solmitaan toisiin saman keskuksen asukkaisiin.
Olen aina kannattanut nuorten vertaistukea, mutta omituiseksi järjestelyn tekee se, että monia huostaanottoja perustellaan ”huonolla seuralla”. Viimeistään keskuksen porukoissa lapset kuitenkin sosiaalistuvat tuhmuuksiin, kuten koulupinnaamiseen, karkailuun ja näpistelyyn.
IV huoli: Lastensuojelun resurssit. Toistuvasti sain papereista lukea, miten tukiperheiden ja tukihenkilöiden saaminen on kestänyt kohtuuttoman kauan tai jäänyt kokonaan toteutumatta.
Yhdessä tai kahdessa tapauksessa huostaanottoon päädyttiin ilman avopuolen toimenpiteitä, koska näitä ei ollut kohtuullisessa ajassa saatavilla. Lisäksi minulle jäi mielikuva, että huostaanotto- tai avioerotilanteesta johtuen muualla asuvan vanhemman tapaamisoikeudet ovat heikot, jos tapaaminen edellyttää valvontaa. Valvojia ei löydy tai niihin ei ole varaa.
V huoli: Lisäksi olen sitä mieltä, että päättäjien ja asianosaisten välillä on kohtuuttoman syvä kuilu. Aina välillä tuntui, että ihmiset eivät ymmärtäneet, mitä heiltä odotettiin tai mitä seurauksia heidän valinnoillaan on. Päätöksiä tekevät ihmiset, jotka näkevät tapahtumaketjusta vain pienen osan. Tämän arvelen pahentuvan, kun päätökset siirtyvät juristeille. Tilannetta on ainakin toistaiseksi heikentänyt se, että palautejärjestelmän puuttuessa päättäjät saavat hyvin satunnaisesti tietoa ratkaisujensa seurauksista.
---------
Lastensuojelun huoli, huostaanotot ylireagointia?
11
261
Vastaukset
- Vakava vetoomus.
Vakava vetoomus älkää leimatko lapsia. huolten vyöhykkeillä. Tesso lehti 2008.
Vakava vetoomus:
Älkää leimatko lapsia huolten vyöhykkeistöllä!
Kouluista ja sosiaali- ja terveysalan työpaikoilta on kantautunut tyrmistyttäviä viestejä: Stakesin kehittämää huolen vyöhykkeistöä käytetään lasten ja nuorten luokittelemiseen.
Tällainen vyöhykkeistön käyttö on täysin vastoin alkuperäisiä periaatteita. Stakesin kouluttamat ihmiset tuskin kävisivät luokittelemaan. Päinvastoin, he ovat kertoneet hyvin huolestuneina havainnoistaan.
Täytyy siis olla kyse "villistä" menetelmän käytöstä, jossa käyttäjä ei tunne lähtökohtia eikä tarkoitusta. Esitämmekin nyt kaikille lasten, nuorten tai perheiden kanssa työskenteleville vakavan vetoomuksen: Älkää leimatko lapsia, nuoria tai asiakkaita huolen vyöhykkeistöllä! Huolet vaihtuvat, leimat jäävät.
Huolen vyöhykkeistö on vertauskuvallinen väline, joka tavallaan kysyy: millaisessa tilanteessa, "vyöhykkeellä", koet olevasi? Se koostuu neljästä pääsarakkeesta: ei huolta, pieni huoli, harmaa vyöhyke ja suuri huoli. Väline tähtää siihen, että työntekijät voisivat tunnistaa omat huolensa ja puuttua niihin sekä kehitellä yhdessä hyviä toimintatapoja.
Pitää puuttua omaan huoleen
Huolen vyöhykkeistön tarkoitus on kannustaa työntekijää puuttumaan omiin huoliinsa. Oikein käytettynä vyöhykkeistö tarjoaa pohjaa hyvien käytäntöjen kehittelyyn: pohditaan kokemuksia vaihtaen, mitkä käytännöt pitävät huolet loitolla, mitkä huojentavat pieniä tai suurempiakin huolia.
Tilanteita pohditaan yleistäen, missään nimessä ei puhuta henkilöistä heidän nimillään. Yksilöinti ei ole sopivaa eikä ollenkaan tarpeen. Hyvien käytäntöjen pohtimisesta on saatu erinomaisia kokemuksia paitsi työntekijöiden kesken myös yhdessä lasten ja huoltajien kanssa.
Tällaisiin tarkoituksiin me allekirjoittaneet vyöhykkeistön loimme vuosia sitten. Nyt olemme syvästi huolissamme siitä, että välinettä on alettu käyttää myös lasten luokitteluun: pienen huolen lapsi, harmaan vyöhykkeen lapsi, jne. Kaameata!
Rekisterit voivat olla laittomia
Meille on kantautunut viestejä, joiden mukaan joissakin kunnissa jopa ohjeistetaan luokittelemaan lapsia. Opetushallituskin joutuu täsmentämään ohjeitaan, joista oli saatu vääriä käsityksiä.
Jos kirjataan nimiä, syntyy rekisteri. Vyöhykkeistön irvikuvakäytöllä syntyy suorastaan laittomia rekistereitä.
Rekistereiden tulee olla toiminnan kannalta tarpeellisia. Kyllä kai omiin huoliin osataan puuttua ilman kirjoihin ja kansiin viemistäkin? Mitä hyvinvointia edistävää lapset ja nuoret saavat sillä, että heidät luokitellaan?
Kuraattorin, psykologin ja terveydenhoitajan rekisterissä olevat tiedot ovat salassa pidettäviä. Niitä ei saa luovuttaa ilman asianosaisten suostumusta. Kulkevatko luettelot näkyvillä? Tehdäänkö luokitteluja yhdessä?
Sosiaalipalveluissa saa tehdä rekistereitä, jos palvelun saaminen edellyttää tietojen antamista - ja asiakkaalta saadaan suostumus. Asiakkaalle on annettava kirjallinen selitys rekisterin tarkoituksesta ja käytöstä ja vielä suullisestikin selvitettävä, mistä on kyse.
Lisäksi on tietysti täytettävä tietoturvasäännökset. Ne rekisterit, joita nyt laaditaan huolen vyöhykkeistöä väärinkäyttäen, eivät luultavasti täytä yhtäkään lain kriteereistä. Minkä palvelun saamisen ehto kirjaaminen on? Onko kysytty lupa? Miten rekisteriin vienti perustellaan? Miten rekistereitä säilytetään? Miten merkinnät saa pois?
Jos ohjeissa kehotetaan nimeämään nekin lapset, joista ei ole huolta, ollaan räikeästi ja epäilyksettä laittomuuden puolella niin koulu- kuin sosiaalitoimessakin.
Laittomat ohjeet kumottava
Lasten luokittelu ylläkuvattuun tapaan vaarantaa toiminnan perustan, vanhempien ja lasten luottamuksen. Olemme kuulleet, että jossain vanhemmat ovatkin nostaneet metakan. Mekin nostaisimme.
Onneksi on paljon työntekijöitä, jotka kieltäytyvät noudattamasta moisia ohjeita. Niiden, jotka kehottavat laittomuuksiin, tulisi ymmärtää heti kumota ohjeensa.
Ehkäisevä työ on tärkeää. Viime aikojen murheelliset tapahtumat - kaksi kauhistuttavaa joukkomurhaa kouluissa - korostavat varhaisen puuttumisen tarpeellisuutta. Mutta nekään eivät perustele käytäntöjä, jotka lyövät leimoja ja murentavat luottamusta - ja uhmaavat laillisuutta. Varhainen puuttuminen on parhaimmillaan varhaista avointa yhteistyötä. Huolen vyöhykkeistön kehittäjinä vetoamme vakavasti: älkää käyttäkö välinettä leimaamiseen!
TOM ARNKIL
Tutkimusprofessori, Stakes
ESA ERIKSSON
Kehittämispäällikkö, Stakes
------------ Lapsiviha Suomi puhe
Onko Suomi lapsivihamielinen maa?
Yle puheohjelma.
Kuuntele, kommentoi, vaikuta.
http://yle.fi/puhe/ohjelmat/puheen_paiva/onko_suomi_lapsivihamielinen_maa_2622.html
------------ - Vanhempien ongelma.
Lapsiviha Suomi puhe kirjoitti:
Onko Suomi lapsivihamielinen maa?
Yle puheohjelma.
Kuuntele, kommentoi, vaikuta.
http://yle.fi/puhe/ohjelmat/puheen_paiva/onko_suomi_lapsivihamielinen_maa_2622.html
------------Huostaanotto kuormittaa kunnollista vanhemmuutta.
Lastensuojelun keskusliitto tiedote 15.6.2011.
Johanna Hiitola.
http://www.lskl.fi/tiedottaa/tiedotusvalineille/tiedotteet/tiedotteet_2011/huostaanotto_normittaa_kunnollista_vanhemmuutta.html
----------- - Seksuaalisuus syynä?
Vanhempien ongelma. kirjoitti:
Huostaanotto kuormittaa kunnollista vanhemmuutta.
Lastensuojelun keskusliitto tiedote 15.6.2011.
Johanna Hiitola.
http://www.lskl.fi/tiedottaa/tiedotusvalineille/tiedotteet/tiedotteet_2011/huostaanotto_normittaa_kunnollista_vanhemmuutta.html
-----------Tyttöjen seksuaalikäyttäytyminen vaikuttaa huostaanottopäätöksiin.
Helsingin Sanomat 26.6.2009.
Sosiologi Anna Kontula.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Tutkija Tyttöjen seksikäyttäytyminen vaikuttaa huostaanottopäätöksiin/1135247216072
-------- - Huostaanotot.
Seksuaalisuus syynä? kirjoitti:
Tyttöjen seksuaalikäyttäytyminen vaikuttaa huostaanottopäätöksiin.
Helsingin Sanomat 26.6.2009.
Sosiologi Anna Kontula.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Tutkija Tyttöjen seksikäyttäytyminen vaikuttaa huostaanottopäätöksiin/1135247216072
--------Suomen akatemia. Tutkimus huostaanotetuista lapsista.
Pitkittäistutkimus huostaanotetuista lapsista
Lasten yhä lisääntyvä määrä lastensuojelun asiakkaana on jo pitkään ollut julkisen keskustelun kohteena ja huolen aiheena.
Hyvinvoinnin lisääntymisen rinnalla on todettu pahoinvoinnin kasvua, ja pahoinvoinnin osoittimena on yleisesti pidetty sekä lastensuojelun avohuollon asiakkaiden määrää että erityisesti huostassa olevien lasten määrää. Dosentti Tarja Heinon johdolla käynnistyy pitkittäistutkimus huostaanotetuista lapsista.
Se on osa Suomen Akatemian Lasten ja nuorten hyvinvointi ja terveys (SKIDI-KIDS) -tutkimusohjelmaa. Tällä pitkittäisellä seurantatutkimuksella pyritään vastaamaan ajankohtaiseen tiedontarpeeseen.
Tutkimuksessa tarkastellaan lasten syrjäytymisvaaraa siltä kannalta, miten lasten mahdollisuudet tasa-arvoisiin elinoloihin toteutuvat silloin, kun lasten kasvuympäristössä on monia uhkaavia riskejä.
Tutkimuksen tavoitteena on läpivalaista syrjäytymisen ja selviytymisen prosesseja eri suunnista kolmella tasolla. 1. Valtakunnallisen rekisteritutkimuksen keinoin tarkastellaan yksilöllisten elämänpolkujen ohella myös lastensuojelun vaikuttavuutta ja kustannuksia. 2. Seurantatutkimus huostaanotettujen lasten erilaisesta eriarvoisuudesta tehdään paikallisella tasolla ammattilaisten ja vanhempien näkökulmasta. 3. Lasten näkökulmasta toimijuutta tarkastellaan mielikuvituksen, taiteen ja toiminnallisten menetelmen avulla.
Tutkimus muodostuu useasta osasta. Huostaan otetun lapsen elämänkulkua tarkastellaan rekisteriaineistojen avulla, pitkittäisesti elämänkulun näkökulmasta ja poikittain muuhun väestöön vertaillen. Elämänkulkuja analysoidaan myös kvalitatiivisin ottein, syvyyssuunnassa lasten keskinäisiin eroihin, osallisuuteen ja toimintaan keskittyen.
Tavoitteena on koota eri tieteenalojen tutkijoita – yhteiskuntatieteet, terveystieteet, kasvatustieteet, taloustieteet – sekä yliopistojen, tutkimuslaitosten ja -tutkimusverkostojen tutkimuskapasiteettia yhteen.
Tutkimuskokonaisuuden rahoittamiseen osallistuvat Suomen Akatemian Lasten ja nuorten hyvinvointi ja terveys (SKIDI-KIDS) -ohjelman lisäksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, Tampereen yliopiston sosiaalityön tutkimuksen laitos sekä Helsingin yliopiston käyttäytymistieteiden laitos.
Lisätietoja antavat:
•Tutkimuksen johtaja dosentti, VTT Tarja Heino, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, p. 020 610 7245, sp. [email protected], ja tutkimusryhmän jäsenet
•(osio 1 elämänkulku ja palvelut) VTT Laura Kestilä, VTT Anu Muuri, dosentti FT ja VTM Mika Gissler sekä VM Marianne Johnson; p. 020 610 600, sp. [email protected]
•(osio 1 kustannusvaikuttavuus) tutkimusprofessori, dosentti Ismo Linnosmaa, VTM Antti Väisänen ja VTL Eero Siljander; p. 020 610 600, sp. [email protected]
•(osio 2) YTT, professori Tarja Pösö, Tampereen yliopisto p. 050 4336258, sp. [email protected], YTL Tuija Eronen sekä YTM Tarja Vierula;
•(osio 3) KL Anna Rainio p. 09 191 44 255, sp. [email protected] ja VTL Päivi Känkänen 040 595 2593, sp. [email protected].
--------- - oikeusturva?
Huostaanotot. kirjoitti:
Suomen akatemia. Tutkimus huostaanotetuista lapsista.
Pitkittäistutkimus huostaanotetuista lapsista
Lasten yhä lisääntyvä määrä lastensuojelun asiakkaana on jo pitkään ollut julkisen keskustelun kohteena ja huolen aiheena.
Hyvinvoinnin lisääntymisen rinnalla on todettu pahoinvoinnin kasvua, ja pahoinvoinnin osoittimena on yleisesti pidetty sekä lastensuojelun avohuollon asiakkaiden määrää että erityisesti huostassa olevien lasten määrää. Dosentti Tarja Heinon johdolla käynnistyy pitkittäistutkimus huostaanotetuista lapsista.
Se on osa Suomen Akatemian Lasten ja nuorten hyvinvointi ja terveys (SKIDI-KIDS) -tutkimusohjelmaa. Tällä pitkittäisellä seurantatutkimuksella pyritään vastaamaan ajankohtaiseen tiedontarpeeseen.
Tutkimuksessa tarkastellaan lasten syrjäytymisvaaraa siltä kannalta, miten lasten mahdollisuudet tasa-arvoisiin elinoloihin toteutuvat silloin, kun lasten kasvuympäristössä on monia uhkaavia riskejä.
Tutkimuksen tavoitteena on läpivalaista syrjäytymisen ja selviytymisen prosesseja eri suunnista kolmella tasolla. 1. Valtakunnallisen rekisteritutkimuksen keinoin tarkastellaan yksilöllisten elämänpolkujen ohella myös lastensuojelun vaikuttavuutta ja kustannuksia. 2. Seurantatutkimus huostaanotettujen lasten erilaisesta eriarvoisuudesta tehdään paikallisella tasolla ammattilaisten ja vanhempien näkökulmasta. 3. Lasten näkökulmasta toimijuutta tarkastellaan mielikuvituksen, taiteen ja toiminnallisten menetelmen avulla.
Tutkimus muodostuu useasta osasta. Huostaan otetun lapsen elämänkulkua tarkastellaan rekisteriaineistojen avulla, pitkittäisesti elämänkulun näkökulmasta ja poikittain muuhun väestöön vertaillen. Elämänkulkuja analysoidaan myös kvalitatiivisin ottein, syvyyssuunnassa lasten keskinäisiin eroihin, osallisuuteen ja toimintaan keskittyen.
Tavoitteena on koota eri tieteenalojen tutkijoita – yhteiskuntatieteet, terveystieteet, kasvatustieteet, taloustieteet – sekä yliopistojen, tutkimuslaitosten ja -tutkimusverkostojen tutkimuskapasiteettia yhteen.
Tutkimuskokonaisuuden rahoittamiseen osallistuvat Suomen Akatemian Lasten ja nuorten hyvinvointi ja terveys (SKIDI-KIDS) -ohjelman lisäksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, Tampereen yliopiston sosiaalityön tutkimuksen laitos sekä Helsingin yliopiston käyttäytymistieteiden laitos.
Lisätietoja antavat:
•Tutkimuksen johtaja dosentti, VTT Tarja Heino, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, p. 020 610 7245, sp. [email protected], ja tutkimusryhmän jäsenet
•(osio 1 elämänkulku ja palvelut) VTT Laura Kestilä, VTT Anu Muuri, dosentti FT ja VTM Mika Gissler sekä VM Marianne Johnson; p. 020 610 600, sp. [email protected]
•(osio 1 kustannusvaikuttavuus) tutkimusprofessori, dosentti Ismo Linnosmaa, VTM Antti Väisänen ja VTL Eero Siljander; p. 020 610 600, sp. [email protected]
•(osio 2) YTT, professori Tarja Pösö, Tampereen yliopisto p. 050 4336258, sp. [email protected], YTL Tuija Eronen sekä YTM Tarja Vierula;
•(osio 3) KL Anna Rainio p. 09 191 44 255, sp. [email protected] ja VTL Päivi Känkänen 040 595 2593, sp. [email protected].
---------Lasten ja perheiden oikeusturva. Näin luvattiin vuonna 2007.
Sosiaali- ja terveysministeriö.
Tiedote 132/2007 12.04.2007 00:00 suomeksi
Uusi lastensuojelulaki parantaa perheiden oikeusturvaa
Sisältöteksti
Uuden lastensuojelulain tavoitteena on turvata lapsen ja perheen tarvitsemat tukitoimet ja palvelut, parantaa viranomaisten välistä yhteistyötä sekä mahdollistaa entistä varhaisempi ongelmiin puuttuminen. Lapsen ja vanhempien oikeusturvaa parannetaan erityisesti uudistamalla lastensuojeluasioiden päätöksentekoa. Hallitus esitti lastensuojelulain vahvistamista torstaina 12. huhtikuuta. Tasavallan presidentin on tarkoitus vahvistaa laki perjantaina. Laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2008.
Lastensuojeluilmoituksen tekemisen kynnys madaltuu ja ilmoitusvelvollisuus laajenee. Ilmoitusvelvollisia ovat sosiaali- ja terveydenhuollon, koulutoimen, poliisin sekä seurakunnan työntekijöiden lisäksi muun muassa nuorisotoimen työntekijät sekä yksityisellä sektorilla toimivat palveluntuottajat. Salassapitovelvollisuus ei estä ilmoituksen tekemistä. Ilmoitus on tehtävä aina silloin, kun lapsen lastensuojelun tarve on syytä selvittää. Laissa säädetään myös lastensuojeluviranomaisten ilmoitusvelvollisuudesta poliisille lapseen kohdistuneen väkivalta- tai seksuaalirikoksen perustellusta epäilystä.
Avohuollon työn suunnitelmallisuutta ja resursointia parannetaan. Lastensuojelutarve on selvitettävä viivytyksettä ja perusteellisesti viimeistään kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun lapsen tilanteesta on otettu yhteyttä lastensuojeluun. Sosiaalityöntekijän on tavattava lapsi henkilökohtaisesti ja työntekijällä on oikeus tavata lapsi, vaikka huoltaja sitä vastustaisi. Selvityksen perusteella tehdään yhdessä lapsen ja perheen kanssa asiakassuunnitelma, johon kirjataan tarvittavat palvelut ja toimenpiteet.
Tahdonvastaisissa huostaanotoissa päätöksenteko siirretään sosiaalilautakunnilta hallinto-oikeudelle. Muuten kunnan viranhaltija tekee ensivaiheen päätökset. Valmistelu tehdään parityönä ja tarpeen mukaan myös muiden ammattiryhmien asiantuntemusta hyödynnetään. Eri alojen asiantuntemuksen turvaamiseksi kunnan tai useamman kunnan yhdessä on perustettava lastensuojelun asiantuntijaryhmä. Viranomaisten on kartoitettava lapsen läheiset ihmiset, ennen kuin lapsi sijoitetaan kodin ulkopuolelle. Lapsen ja perheen oikeusturvan kannalta merkittävissä asioissa, kuten huostaanotoissa, joita asianosaiset eivät vastusta, päätöksenteko on kaksiportainen: sosiaalityöntekijä valmistelee asian ja johtava viranhaltija tekee päätöksen. Viranhaltijan päätöksestä voi valittaa hallinto-oikeuteen.
Lastensuojelulaitoksissa hoidon laadulle säädetään laissa vähimmäiskriteerit henkilökunnan lukumäärästä, ammattitaidosta sekä hoidettavien lasten määrästä. Sijaishuollon valvontaa tehostetaan parantamalla tiedonsaantia ja viranomaisten välistä yhteistyötä.
Kunnan velvollisuus järjestää jälkihuoltoa ulottuu sijaishuollossa tai vähintään puoli vuotta avohuollon sijoituksessa olleisiin lapsiin. Jälkihuoltoa voidaan järjestää myös muille lastensuojelun asiakkaina olleille nuorille.
Lisätietoja: hallitussihteeri Eeva Kangasniemi, puh. (09) 160 74352
------------- - Sanelupolitiikkaa?
oikeusturva? kirjoitti:
Lasten ja perheiden oikeusturva. Näin luvattiin vuonna 2007.
Sosiaali- ja terveysministeriö.
Tiedote 132/2007 12.04.2007 00:00 suomeksi
Uusi lastensuojelulaki parantaa perheiden oikeusturvaa
Sisältöteksti
Uuden lastensuojelulain tavoitteena on turvata lapsen ja perheen tarvitsemat tukitoimet ja palvelut, parantaa viranomaisten välistä yhteistyötä sekä mahdollistaa entistä varhaisempi ongelmiin puuttuminen. Lapsen ja vanhempien oikeusturvaa parannetaan erityisesti uudistamalla lastensuojeluasioiden päätöksentekoa. Hallitus esitti lastensuojelulain vahvistamista torstaina 12. huhtikuuta. Tasavallan presidentin on tarkoitus vahvistaa laki perjantaina. Laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2008.
Lastensuojeluilmoituksen tekemisen kynnys madaltuu ja ilmoitusvelvollisuus laajenee. Ilmoitusvelvollisia ovat sosiaali- ja terveydenhuollon, koulutoimen, poliisin sekä seurakunnan työntekijöiden lisäksi muun muassa nuorisotoimen työntekijät sekä yksityisellä sektorilla toimivat palveluntuottajat. Salassapitovelvollisuus ei estä ilmoituksen tekemistä. Ilmoitus on tehtävä aina silloin, kun lapsen lastensuojelun tarve on syytä selvittää. Laissa säädetään myös lastensuojeluviranomaisten ilmoitusvelvollisuudesta poliisille lapseen kohdistuneen väkivalta- tai seksuaalirikoksen perustellusta epäilystä.
Avohuollon työn suunnitelmallisuutta ja resursointia parannetaan. Lastensuojelutarve on selvitettävä viivytyksettä ja perusteellisesti viimeistään kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun lapsen tilanteesta on otettu yhteyttä lastensuojeluun. Sosiaalityöntekijän on tavattava lapsi henkilökohtaisesti ja työntekijällä on oikeus tavata lapsi, vaikka huoltaja sitä vastustaisi. Selvityksen perusteella tehdään yhdessä lapsen ja perheen kanssa asiakassuunnitelma, johon kirjataan tarvittavat palvelut ja toimenpiteet.
Tahdonvastaisissa huostaanotoissa päätöksenteko siirretään sosiaalilautakunnilta hallinto-oikeudelle. Muuten kunnan viranhaltija tekee ensivaiheen päätökset. Valmistelu tehdään parityönä ja tarpeen mukaan myös muiden ammattiryhmien asiantuntemusta hyödynnetään. Eri alojen asiantuntemuksen turvaamiseksi kunnan tai useamman kunnan yhdessä on perustettava lastensuojelun asiantuntijaryhmä. Viranomaisten on kartoitettava lapsen läheiset ihmiset, ennen kuin lapsi sijoitetaan kodin ulkopuolelle. Lapsen ja perheen oikeusturvan kannalta merkittävissä asioissa, kuten huostaanotoissa, joita asianosaiset eivät vastusta, päätöksenteko on kaksiportainen: sosiaalityöntekijä valmistelee asian ja johtava viranhaltija tekee päätöksen. Viranhaltijan päätöksestä voi valittaa hallinto-oikeuteen.
Lastensuojelulaitoksissa hoidon laadulle säädetään laissa vähimmäiskriteerit henkilökunnan lukumäärästä, ammattitaidosta sekä hoidettavien lasten määrästä. Sijaishuollon valvontaa tehostetaan parantamalla tiedonsaantia ja viranomaisten välistä yhteistyötä.
Kunnan velvollisuus järjestää jälkihuoltoa ulottuu sijaishuollossa tai vähintään puoli vuotta avohuollon sijoituksessa olleisiin lapsiin. Jälkihuoltoa voidaan järjestää myös muille lastensuojelun asiakkaina olleille nuorille.
Lisätietoja: hallitussihteeri Eeva Kangasniemi, puh. (09) 160 74352
-------------Sosiaalitiedon lehti alan ammattilaisille.
Epäkohdista pitää voida keskustella
Pääkirjoitus 13. joulukuuta 2011
Sosiaalitiedon toimitusta on jo pitkään vaivannut se, etteivät sosiaalialan ammattilaiset ja päättäjät halua tai uskalla keskustella ainakaan omalla nimellään julkisesti alan epäkohdista.
Kokeneiden toimittajien mukaan etenkin sosiaalityöntekijät näyttävät pelkäävän toimittajia ja vaikenevat, vaikka heillä on arvokasta tietoa siitä, miten sosiaali- ja talouspolitiikka vaikuttavat ihmisten hyvinvointiin. Heillä on sisäpiirin tietoa siitä, mitkä toimenpiteet auttavat ihmisiä tai kehittävät alan toimintakäytäntöjä ja mitkä eivät.
Toimittajia voi vierastaa, koska ei viranomaisena pysty kommentoimaan yksittäisiä asiakastapauksia. Aina voi kuitenkin kertoa laeista ja palvelun toimintaperiaatteista paljastamatta salassa pidettäviä asioita.
Toimittajapelon taustalla voi olla myös oman organisaation pelko. Toimitukseen on jo pitkään kantautunut viestejä, että johto on kieltänyt työntekijöitä käyttämästä julkisuudessa minkäänlaisia puheenvuoroja. Myös itsesuojeluvaisto voi johtaa siihen, ettei yhteiskunnallisesti merkittävistä asioista haluta keskustella ainakaan omalla nimellä. Puheenvuoron pelätään aiheuttavan hallaa itselle tai omalle organisaatiolle.
Huoltaja-säätiö järjesti Sosiaalitoimittajat ry:n kanssa lokakuussa Bruno Sarlin -seminaarin otsikolla Sosiaaliala ja media – viestintä ja kieli vallankäytön välineenä. Siellä Helsingin Sanomien entinen päätoimittaja Reetta Meriläinen kertoi havaintojaan kansan vakavasta turhautumisesta päättäjiin. Kansan ja eliitin, vähän ja korkeasti koulutetun väestönosan, maailmat ja kielenkäyttö ovat erkaantuneet jopa niin pitkälle toisistaan, ettei päättäjien enää edes uskota haluavan ihmisille hyvää. Meriläisen sanoin tämä on pimenevä horisontti, jota pitää kaikin tavoin vastustaa.
Päättäjien ja viranomaisten vaikeneminen tulkitaan helposti kasvottomaksi vallankäytöksi. Myös viranomaisten mutkikas kielenkäyttö turhauttaa ja syrjäyttää kansalaisia.
Sosiaalialan ammattilaiset ja päättäjät voivat vastustaa pimenevää horisonttia toimimalla avoimesti, olemalla vuorovaikutuksessa kansalaisten ja median kanssa ja viestimällä toiminnastaan ymmärrettävästi. Se kasvattaa kansalaisten luottamusta ja vahvistaa palveluiden ja niiden rahoituksen oikeutusta.
Rakentavaa keskustelua tarvitaan paitsi julkisuudessa myös organisaatioiden sisällä: liiallinen samanmielisyys tukahduttaa, sopiva moniäänisyys kehittää. Johtajalta vaaditaan taitoa kuunnella työntekijöitä ja keskustella epäkohdista, jotta likapyykkiä ei tarvitse pestä mediassa. Alan käytäntöjen epäkohtia työntekijöillä on kuitenkin vapaus ja myös velvollisuus tuoda julkisuudessa esille. Tässä toimittajia ei kannata pelätä – myös he ovat heikompien puolella kuten sosiaalialan ammattilaiset.
Sosiaalitieto täyttää ensi vuonna 100 vuotta. Toivomme teidän, hyvät lukijat, olevan aktiivisesti toimitukseen yhteydessä, jotta pystyisimme osaltamme vahvistamaan sosiaalialan avointa keskustelukulttuuria.
Ulla Salonen-Soulié
Sosiaalitiedon vastaava päätoimittaja
------------ - Oikeusministeri.
Sanelupolitiikkaa? kirjoitti:
Sosiaalitiedon lehti alan ammattilaisille.
Epäkohdista pitää voida keskustella
Pääkirjoitus 13. joulukuuta 2011
Sosiaalitiedon toimitusta on jo pitkään vaivannut se, etteivät sosiaalialan ammattilaiset ja päättäjät halua tai uskalla keskustella ainakaan omalla nimellään julkisesti alan epäkohdista.
Kokeneiden toimittajien mukaan etenkin sosiaalityöntekijät näyttävät pelkäävän toimittajia ja vaikenevat, vaikka heillä on arvokasta tietoa siitä, miten sosiaali- ja talouspolitiikka vaikuttavat ihmisten hyvinvointiin. Heillä on sisäpiirin tietoa siitä, mitkä toimenpiteet auttavat ihmisiä tai kehittävät alan toimintakäytäntöjä ja mitkä eivät.
Toimittajia voi vierastaa, koska ei viranomaisena pysty kommentoimaan yksittäisiä asiakastapauksia. Aina voi kuitenkin kertoa laeista ja palvelun toimintaperiaatteista paljastamatta salassa pidettäviä asioita.
Toimittajapelon taustalla voi olla myös oman organisaation pelko. Toimitukseen on jo pitkään kantautunut viestejä, että johto on kieltänyt työntekijöitä käyttämästä julkisuudessa minkäänlaisia puheenvuoroja. Myös itsesuojeluvaisto voi johtaa siihen, ettei yhteiskunnallisesti merkittävistä asioista haluta keskustella ainakaan omalla nimellä. Puheenvuoron pelätään aiheuttavan hallaa itselle tai omalle organisaatiolle.
Huoltaja-säätiö järjesti Sosiaalitoimittajat ry:n kanssa lokakuussa Bruno Sarlin -seminaarin otsikolla Sosiaaliala ja media – viestintä ja kieli vallankäytön välineenä. Siellä Helsingin Sanomien entinen päätoimittaja Reetta Meriläinen kertoi havaintojaan kansan vakavasta turhautumisesta päättäjiin. Kansan ja eliitin, vähän ja korkeasti koulutetun väestönosan, maailmat ja kielenkäyttö ovat erkaantuneet jopa niin pitkälle toisistaan, ettei päättäjien enää edes uskota haluavan ihmisille hyvää. Meriläisen sanoin tämä on pimenevä horisontti, jota pitää kaikin tavoin vastustaa.
Päättäjien ja viranomaisten vaikeneminen tulkitaan helposti kasvottomaksi vallankäytöksi. Myös viranomaisten mutkikas kielenkäyttö turhauttaa ja syrjäyttää kansalaisia.
Sosiaalialan ammattilaiset ja päättäjät voivat vastustaa pimenevää horisonttia toimimalla avoimesti, olemalla vuorovaikutuksessa kansalaisten ja median kanssa ja viestimällä toiminnastaan ymmärrettävästi. Se kasvattaa kansalaisten luottamusta ja vahvistaa palveluiden ja niiden rahoituksen oikeutusta.
Rakentavaa keskustelua tarvitaan paitsi julkisuudessa myös organisaatioiden sisällä: liiallinen samanmielisyys tukahduttaa, sopiva moniäänisyys kehittää. Johtajalta vaaditaan taitoa kuunnella työntekijöitä ja keskustella epäkohdista, jotta likapyykkiä ei tarvitse pestä mediassa. Alan käytäntöjen epäkohtia työntekijöillä on kuitenkin vapaus ja myös velvollisuus tuoda julkisuudessa esille. Tässä toimittajia ei kannata pelätä – myös he ovat heikompien puolella kuten sosiaalialan ammattilaiset.
Sosiaalitieto täyttää ensi vuonna 100 vuotta. Toivomme teidän, hyvät lukijat, olevan aktiivisesti toimitukseen yhteydessä, jotta pystyisimme osaltamme vahvistamaan sosiaalialan avointa keskustelukulttuuria.
Ulla Salonen-Soulié
Sosiaalitiedon vastaava päätoimittaja
------------Lastensuojelun uudet tuulet. J
orma Uski kirjoittaa blogissaan Tuija Braxin harmittelua vanhempien sekaantumisesta huostaanottoihin.
08.11.2006 - 16:16
Tiistaina eduskunnalle annetussa ehdotuksessa uudeksi lastensuojelulaiksi (HE 252/2006) esitetään muutoksia muun muassa nykyiseen huostaanottomenettelyyn.
Asiassa lausunnon antavan lakivaliokunnan puheenjohtaja Tuija Brax harmittelee muutosesitystä, jolla vanhempien riitauttamat huostaanotot ratkaistaisiin hallinto-oikeudessa nykyisen toimeenpanevan viranomaisen päätöksen sijasta.
Käytännössä ongelmia ja niistä kehkeytyneitä pitkäaikaisia vaikeita kiistoja on aiheutunut nimenomaan siitä, että päätösvalta on ollut toimenpiteen täytäntöön panevalla viranomaisella. Sen muuttaminen valitusteitse on osoittautunut lähes mahdottomaksi.
Vähäisin noista ongelmista ei ole ollut se, että sama viranomainen on useimmiten myös toimenpiteen alullepanija. Jääviys on mitä ilmeisin ja vähintäänkin luo perusteen epäillä viranomaisen kykyä tai halua puolueettomasti arvioida tilannetta myös vanhempien kannalta. Eräissä tapauksissa viranomainen on pitänyt jopa vanhempien varallisuutta huostaanoton ratkaisevana kriteerinä. Lastensuojelulaki ei tunnusta tuota perusteeksi huostaanotolle, mutta ei sekään ole yleensä vaikuttanut valitusmenettelyn tulokseen. Paria muutakin tapausta referoin nettisivullani.
Noiden tapausten valossa vankka luottamus perustuslain edellyttämään viranomaisen tinkimättömään oikeudenmukaisuuteen on lähinnä naiivi.
Myös Tuija Brax on saanut informaatiota jyväskyläläisestä huostaanottomenettelystä, jossa ensisynnyttäjän lapsi otettiin heti synnytyksen jälkeen huostaan sillä perusteella, että äidin ei arveltu "pystyvän huolehtimaan lapsesta ilman jatkuvaa ohjausta". Perustelu on jo lähtökohtaisesti kummallinen; viranomaisen lastensuojelulain mukaisena ensisijaisena velvollisuutena olisi ollut järjestää tuollainen ohjaus, ei ryhtyä huostaanottomenettelyyn. Vielä kummallisemmaksi asia muuttui, kun äiti pari vuotta myöhemmin synnytti toisen lapsen. Nyt hän on jo Jyväskylän sosiaaliviranomaistenkin lausunnon mukaan huolehtinut nuoremmasta lapsestaan hyvin jo neljän vuoden ajan. Vanhemman lapsen huoltajaksi hän yhä kykenemätön; ainakin Jyväskylän sosiaaliviranomaisten hallinto-oikeudellekin antamien lausuntojen mukaan.
Tuija Brax ei ole halunnut kommentoida saamaansa informaatiota millään tavalla.
Ehkä hän on tykönään päätynyt samaan, mihin kansanedustajat riidattomien ongelmatapausten kohdalla ovat järjestelmällisesti turvautuneet, että "yleensä järjestelmä toimii hyvin". Kysymykseen, pitäisikö ilmenneille yksittäistapauksille tehdä jotakin, esimerkiksi oikaista virheellinen menettely, ei ole saatu vastauksia. Ei myöskään Tuija Braxilta tai tuolla nettisivullani nimeämältäni Liisa Hyssälältä.
Braxin tuoreen kannanoton jälkeen en enää vastausta häneltä kaipaakaan; se tuli jo ilmeiseksi hänen verratessaan huostaanottoja viranomaisten verotuksesta tekemiin päätöksiin. Hänen mielestään lapsetkin ovat näköjään varallisuuteen rinnastuvia esineitä.
-------- - Ylireagointi.
Oikeusministeri. kirjoitti:
Lastensuojelun uudet tuulet. J
orma Uski kirjoittaa blogissaan Tuija Braxin harmittelua vanhempien sekaantumisesta huostaanottoihin.
08.11.2006 - 16:16
Tiistaina eduskunnalle annetussa ehdotuksessa uudeksi lastensuojelulaiksi (HE 252/2006) esitetään muutoksia muun muassa nykyiseen huostaanottomenettelyyn.
Asiassa lausunnon antavan lakivaliokunnan puheenjohtaja Tuija Brax harmittelee muutosesitystä, jolla vanhempien riitauttamat huostaanotot ratkaistaisiin hallinto-oikeudessa nykyisen toimeenpanevan viranomaisen päätöksen sijasta.
Käytännössä ongelmia ja niistä kehkeytyneitä pitkäaikaisia vaikeita kiistoja on aiheutunut nimenomaan siitä, että päätösvalta on ollut toimenpiteen täytäntöön panevalla viranomaisella. Sen muuttaminen valitusteitse on osoittautunut lähes mahdottomaksi.
Vähäisin noista ongelmista ei ole ollut se, että sama viranomainen on useimmiten myös toimenpiteen alullepanija. Jääviys on mitä ilmeisin ja vähintäänkin luo perusteen epäillä viranomaisen kykyä tai halua puolueettomasti arvioida tilannetta myös vanhempien kannalta. Eräissä tapauksissa viranomainen on pitänyt jopa vanhempien varallisuutta huostaanoton ratkaisevana kriteerinä. Lastensuojelulaki ei tunnusta tuota perusteeksi huostaanotolle, mutta ei sekään ole yleensä vaikuttanut valitusmenettelyn tulokseen. Paria muutakin tapausta referoin nettisivullani.
Noiden tapausten valossa vankka luottamus perustuslain edellyttämään viranomaisen tinkimättömään oikeudenmukaisuuteen on lähinnä naiivi.
Myös Tuija Brax on saanut informaatiota jyväskyläläisestä huostaanottomenettelystä, jossa ensisynnyttäjän lapsi otettiin heti synnytyksen jälkeen huostaan sillä perusteella, että äidin ei arveltu "pystyvän huolehtimaan lapsesta ilman jatkuvaa ohjausta". Perustelu on jo lähtökohtaisesti kummallinen; viranomaisen lastensuojelulain mukaisena ensisijaisena velvollisuutena olisi ollut järjestää tuollainen ohjaus, ei ryhtyä huostaanottomenettelyyn. Vielä kummallisemmaksi asia muuttui, kun äiti pari vuotta myöhemmin synnytti toisen lapsen. Nyt hän on jo Jyväskylän sosiaaliviranomaistenkin lausunnon mukaan huolehtinut nuoremmasta lapsestaan hyvin jo neljän vuoden ajan. Vanhemman lapsen huoltajaksi hän yhä kykenemätön; ainakin Jyväskylän sosiaaliviranomaisten hallinto-oikeudellekin antamien lausuntojen mukaan.
Tuija Brax ei ole halunnut kommentoida saamaansa informaatiota millään tavalla.
Ehkä hän on tykönään päätynyt samaan, mihin kansanedustajat riidattomien ongelmatapausten kohdalla ovat järjestelmällisesti turvautuneet, että "yleensä järjestelmä toimii hyvin". Kysymykseen, pitäisikö ilmenneille yksittäistapauksille tehdä jotakin, esimerkiksi oikaista virheellinen menettely, ei ole saatu vastauksia. Ei myöskään Tuija Braxilta tai tuolla nettisivullani nimeämältäni Liisa Hyssälältä.
Braxin tuoreen kannanoton jälkeen en enää vastausta häneltä kaipaakaan; se tuli jo ilmeiseksi hänen verratessaan huostaanottoja viranomaisten verotuksesta tekemiin päätöksiin. Hänen mielestään lapsetkin ovat näköjään varallisuuteen rinnastuvia esineitä.
--------Ylihuolestuminenko syynä huostaanottoihin?
Oletko jatkuvasti huolestunut jostakin?
Tunnista yleistyneen ahdistuneisuushäiriön merkit ja vaikutukset
Mielenkiintoista luettavaa Tohtorin masennusklinikalla.
http://www.tohtori.fi/?page=7236802&id=2242867
---------------------- - Perheet heitteillä.
Ylireagointi. kirjoitti:
Ylihuolestuminenko syynä huostaanottoihin?
Oletko jatkuvasti huolestunut jostakin?
Tunnista yleistyneen ahdistuneisuushäiriön merkit ja vaikutukset
Mielenkiintoista luettavaa Tohtorin masennusklinikalla.
http://www.tohtori.fi/?page=7236802&id=2242867
----------------------Lastensuojelun toimintatavoilla voi olla suora yhteys nuorten syrjäytymiseen, itsemurhiin ja perhesurmiin.
Varatuomari Leeni Ikosen kannaotto 20.3.2012.
http://www.knuutilaki.net/node/41
-------------- - Oikeusturva?
Perheet heitteillä. kirjoitti:
Lastensuojelun toimintatavoilla voi olla suora yhteys nuorten syrjäytymiseen, itsemurhiin ja perhesurmiin.
Varatuomari Leeni Ikosen kannaotto 20.3.2012.
http://www.knuutilaki.net/node/41
--------------MTV3 uutiset 10.9.2010.
Kunnissa puuhataan huostaanottoja kyseenalaisin perustein.
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/lapsia-huostaanotetaan-kyseenalaisin-perustein/2010/08/1168396
---------------
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Moikka rakas
Oon miettinyt meidän välistä yhteyttä viime aikoina. En ihan osaa pukea sanoiksi, mitä kaikkea tunnen, mutta halusin vaa216925Malmin tapaus on järkyttävä
Kolme ulkomaalaistaustaista miestä raiskasi nuoren tytön tavalla, jota ei meinaa uskoa todeksi. Mikä voisi olla oikeampi5562353- 1471887
- 891292
HS: Kuka vielä uskaltaa mennä sairaalan ensiapuun?
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011212025.html Tässä on hyvin ajankohtainen mielipidekirjoitus koskien Malmin sairaa1001098Ökyrikas Kurkilahti mussuttaa veroistaan
Pakeni aikoinaan veroja Portugaliin mutta joutui palaamaan takaisin kun Suomi teki verotussopimuksen Portugalin kanssa.91991- 72990
- 33873
Jos tämän vaan sulkee ja avaa 5 vuoden päästä
Täällä on luultavasti edelleen näitä ihan samoja juttuja. On kuin kauniit ja rohkeat samat jutut junnaa. Heips. 👋🏻 E10843Yhdysvalloissa työllisyys paranee, Suomessa työttömyys kasvaa, missä vika?
Miten tämä on mahdollista että 177 000 uutta työllistä tuli USAssa yhdessä kuukaudessa, vaikka Trump on ruorissa? Orpon165814