Vanhat suomalaiset elokuvat

Eriävä mielipide.

Itsekin kattelin sen rainan. Elokuva oli surkeasti käsikirjoitettu, kamalasti näytelty, onnettomasti ohjattu. Sen avuina oli oli ajankuva, se oli värifilmi ja koska kyseessä oli tavallaan musikaali, kohtuulliset laulajat. Kuusisto tai Lund ei ole näyttelijöitä kumpikaan. Ja se täynnä klaffivirheitä.

Suomi oli ja on köyhä maa, etenkin aikanaan, kun leffoille ei edes saatu käsittämättömän kielen takia kansainvälistä levitystä, budjetit oli todella vaatimattomia. Se näkyy jäljessä. Hah, Pasanen teki länenleffan muutamalla näyttelijällä ja parilla kameramiehellä jossain hiekkamontulla. Mutta siinä oli käsikirjoitus ja se oli hyvin tehty, ja huippuluokan näyttelijät. Elokuvan nimi muistaakseni "Hirttämättömät".

Kun lähdetään tekemään leffaa, siinä vaaditaan rahaa ja katsojia, että homma onnistuu. Joku Selin puoliväkisellä koittanut tehdä kv- tason leffaa Mannerheimista, eipä ole löytänyt rahoitusta. Nyt Yle yrittää tehdä Marskileffaa verovaroilla, eipä näytä häävisti etenevän sekään. Suomessa on yksi Oscar-palkinto, se on Jörn Donnerilla, joka oli säätämässä Bergmanin leffassa. Kaurismäki saanut jotain pystejä, siinäpä suurinpiirtein onkin. Harlin ja muutamat näyttelijät onnistuneet tekemään jenkkileffaa, mutta menestys ollut lievästi sanottuna ailahtelevaa. Harlinin Die hard on mun käsittääkseni menestynein suomalaista tekoa jollakin tavalla edustava leffa. Mä muuten näin sen ulkomailla, tosi hyvä toimintaleffa. En tiennyt siitä etukäteen, mutta kun lopussa alkoi Finlandia kuulumaan alkoi raksuttamaan, joopas, Harlin.

Ylivoimaisesti parhaat kotimaiset leffat on Tuntematon ja muutama Niskasen leffa. Ja niissä on sitä paljon puhuttua sisältöä. Ei leffa ole mikään opettaja, vaikka mielipidevaikuttaja onkin.

Ja lopuksi pakko mainita(kuten aina) paras hollywood leffa ja muutenkin elokuva historian parhaita leffoja, High Noon.

Toi "Kun tuomi kukkii" oli todella nolo elokuva, pari hyvää laulajaa pelasti sen olemasta säälittävä räpellys.

=DW=

Kummallista miten kummallisesti ihminen kehittyy ihmiseksi.

Tätini oli paikkakuntamme leffan lipunmyyjä ja sen johtokunnan jäsen, ja kuinka ollakaan, faijan ei paljon tarvinut maksaa lipuista, liekö maksoi mitään.
Ja niin met faijan kanssa katselimme Laineen tuntemattoman, kun olin 8v. Samoihin aikoin muistan myös "Me tulemme taas" tukkilaisleffan.
Aikasti varmasti se oli syynä siihen että kiinnostuin kirjastosta ja aloin "aikuisesti" lukemaan. 13v. siirryin sotahistoriaan.
Tietämättömänä "maan tavasta", loppuivat ne kirjat nopeasti kesken.
Joten luin paljon Draamaa, rakkautta ja Erkki-Mikael Salmea.
Nykysivistyneisyyteeni nähden erinomaisen monipuolisesti silloinen mieleni minua johdatti.

Ja siitä johtuu, että osaan katsoa kaikenlaisia elokuvia, suhtetuttaen ne aikakauteen jolloin ne on tehty, ilman turhaa arvostelua.
Arvostin kyllä Tamara Lundin rintoja, se aikakausi kun alkoi minua lähestyä. Silloin taisi meille ilmestyä itsevaihtava grammarikin, sillä en koskaan levyjä soitellut, mutsi kylläkin ja soitellessaan hän oli muualla ja katseli kaukaisuuteen.
H.

Mä olen varmaan jotenkin vinksahtanut kun ei millään kiinnosta noi kotimaiset vanhat leffat. Kerran nähnyt ja se on siinä. En kyllä muista että olisin sun kyseistä leffaa nähnyt, mutta tuskin olisin innostunut.

Ulkolaisistakaan en kaikista pidä juuri niiden liiallisen väkivaltaisuuksien takia, mutta en pidä myöskään imelistäkään. Akat pilaa lähes kaikki leffat jos niitä on siellä pääosassa.
Ärsyttää et niitä pitää pelastaa milloin mistäkin tai sit ne kuvataan muuten vain tyhminä toopeina.

Karmeita ovat mielestäni vanhat suomalaiset leffat. Järkyttävää, kun joku mieskuoro alkaa veisaamaan.
Kaipa ne tehtiin aikoinaan joiksikin sivistyshygienian parantamiseksi, kuin vaikkapa Suomisen perhe.

Aivoton aihe, järkyttävän jännityksetön käsikirjoitus, ikivanhaa suurieleistä näytäntötapaa mukaileva ilmehdintä.

Eilinen elokuva oli sentään hieman katsottavampi.

Usan nykyleffat ovat vastasyntyneen tasolle tehtyjä murhamysteerejä, lisättynä heppa, eikun autolla ajolla, ynnä pyrotekniikalla.

Vähän sivuun.

Kotimainen pitkä elokuva hankala laji. Ja just kielimuuri, ei saada kv- markkinoille. Ja näkyy jäljessä aina, halvalla tehdään pienelle yleisölle.

Mutta yks asia on, missä ollaan maailman huipulla. Musiikkivideot. Musiikki nyt on kansainvälistä noin yleensäkin, mutta ei joku Lund luonut mainettaan loilottelemalla kansanlauluja halpiselokuvissa, se maine tuli oopperasta. Ja tähtiä ja suuria kapellimestareita meillä piisaa ällistyttävän paljon asukaslukuun nähden. Pitää muistaa, suomalainen musa on muutenkin vientituote. Milloin mikäkin pändi heiluu listojen kärkipaikoilla ympäri maapalloa. Ja, suomalaiset musavideot, ne on erittäin näyttävästi esillä maailmalla, ne oikeasti on erittäin hyvin tehtyjä, siis musan lisäksi.

Sitä vaan Nighwishin pitkää elokuvaa odottaa puoli maapalloa vesi kielellä. Se nyt periaatteessa promo soundtrakki viimesimmästä levystä. Leffasta ei ole paljon vielä tietoja, jotain trailereita pyörinyt.Kuvattu osittain muistaakseni jossain Brasiliassa jne. Nightwishillä todella loistavat videot, jos joku ei ole nähnyt googlatkoon.

Ei musavideon tekeminen mitään halpaa ole sekään ja pitää siinä olla tuotantopuolikin kunnossa. Mutta on se halvempaa, kuin pitkän elokuvan tekeminen. Ja musavideoissa on rahaa takana, joku Sony tai Bmg tai mikä lie kv- levy-yhtiö. Kaupallista puuhaa juu, mutta pitäis sen pitkänkin leffan tuottaa jotain fyrkendaalia, ei se muuten ole kannattavaa.

Kyllä kotimainenkin elokuva on ihan tuottoisaa hommaa. Aluksi pitää olla levityssopparit finkinon jne kanssa ja ehdottomasti telkkarisippari ja kaikki mahdolliset muut valtion tuet. Sitten, jos leffa hyvä, se ekan teatterikierroksen ja uusinta kierrosten ja että näytetään paljon telkkarissa, Näillä vanhoilla kotimaisilla kukaan elä. Hah, suurin osa tekijöistäkin kuollut. Joku Pasasen perikunta ja Loiri saattavat saada pikkasen tuloja Speden töistä, mutta kylläpä se nihkeää on. Kaikki varmaan hokanneet, kotimaiset näyttelijät tekee aina muita duuneja samalla, iso osa jotain laulajia ja Loirikin joutuu kiertämään puolikuolleena kiertueilla kaikenmaailman kissan ristijäisissä rahan takia. Tosin, täytyy muistaa, ammatteja, mistä ei ikinä jäädä eläkkeelle, näyttelijä ja muusikko on niitä ammatteja.

Ai niin Ridley Scot tekemässä uutta leffaa jenkeissä, se on sitten suuri asia sekin. Vaan eipä juuri ketään kiinnostanut kotimainen leffa jostain tsadin lähiön kakaroitten nuoruudesta, mikä lie nimikään ollut, ei muistikuvaa.

=DW=

Joskus ihan uteliaisuudesta tovin jotain ansa - tauno ellua katsonut ja huokauksin tuumaillut et ihanko oikeesti tuollaisista viä maksettiin pääsyliputkin?


Juuei, mieluimmin amarikkalaisia.

Mielestäni aivan surkea elokuva ja liikaa lauluja, joiden aikana pistinkin äänen hiljaiseksi.

Ehkä olisi pitänyt olla jotain omakohtaisia kokemuksia, joita olisi voinut surkutella, että niin meilläkin, mutta kun ei ollut.

Ei ollut julma ja ankara isä....niin no, joskus ihan lapsena, kun kesällä hypimme ruutua talon päädyssä ja isä oli päivälevolla sisällä. Olihan niitäkin kertoja kun äiti antoi piiskaa ja tukkapöllyjä, mutta en muista miksi?

Olen kyllä tarkkaillut näiden parien suuteloita, koska äitini valisti, että ne eivät ihan oikeasti laita suutasuuhun. Se oli silloin, kun aloimme päästä siskoni kanssa elokuviin.

Voi äiti parka jos eläisi viellä ja näkisi mitä nykyisin telkkarista tulee. Kyllä ne ihan oikeasti suutelee ja tekee "sitäkin"!

60-luvun sotilasfarsseja lukuunottamatta tykkään kaikista vanhoista kotimaisista elokuvista. Rillumarei ja Puupää-elokuvat mieluisia.

Sen jälkeen, kun luin kulttuuripersoona-elokuvaguru Peter von Baghin kehut jostain Puupääelokuvasta, olen katsellut ihan toisin silmin vanhoja kotimaisia elokuvia. Hauskaa on katsella niistä myös joitain vanhoja tuttuja paikkoja Helsingissä.

Uuno Turhapuro- elokuvat
ovat meidän kulttuurimme
helmiä!

Tauno Palon esityksiä on niin hirveästi kiitelty, joissakin filmeissä se ainakin ylinäyttelee.
Ansa Ikosesta olen pitänyt pienestä asti. Ansaa onkin sanottu älykkääksi komediennaksi, siitä minä ajattelin, että minä tiesin sen jo lapsena. --> Olisinkohan itsekin älykäs?