Vahingossa kirjoitin tämän tuonne "yksinäisyyden hyvät puolet" -ketjuun. Ei sekään huono vaihtoehto ollut, mutta tehdään nyt uusi aloitus...
Olen aina ollut melko yksinäinen ihminen. Muutama vuosi sitten kävi niin että silloinen avovaimoni jätti minut ja jäin täysin yksin. Kun vihdoin pääsin yli tapahtuneesta, tajusin että minulla ei ole mitään sisältöä elämässä. Rahaa minulla ei vieläkään ole, mutta olen ihmisenä täysin erilainen kuin nyt.
Pari vuotta sitten, kun olin tulossa Helsingin keskustasta kotiin, (olin vain kuluttamassa aikaa kävelemällä yksin pitkin kaupunkia)bussissa edessäni istui vanha pariskunta, joka keskusteli politiikasta, kirjallisuudesta, filosofiasta jne. Kuuntelin heitä aluksi vain sen takia kun ei ollut muutakaan vaihtoehtoa. Sitten minua rupesi ärsyttämään, kun en ymmärtänyt paljoakaan heidän keskustelustaan. En missään vaiheessa olisi voinut osallistua heidän keskusteluun ja sanoa jotain järkevää. Jossain vaiheessa kiukkuni muuttui kuitenkin vilpittömäksi ihailuksi heitä kohtaan. Harvemmin olen kohdannut niin sivistyneitä ihmisiä. Heidän keskustelunsa oli rehellinen ja vilpitön. He eivät yrittäneet leikkiä snobbailevia besserwissereitä, vaan puhuivat hiljaa kuiskaamalla.
Vielä viikkojen jälkeen muistin tämän pariskunnan. Päätin, että haluan olla samanlainen kun he. Tiesin, että siihen menee paljon aikaa, mutta yksinäisenä ihmisenä sitä riittää hyvin. Menin kirjastoon ja lainasin pari kirjallisuuden klassikkoa. Kyseessä taisi olla Hemingwayn ja Dickensin teokset.Taisi sivistyksen ensimmäinen askelma olla vähän vaikea, sillä molemmat kirjat jäivät kesken. Sittemmin olen lukenut kyllä kolmisenkymmentä teosta, Tolstoit ja Dostojevskit on aika huolellisesti käyty läpi. En olisi tätä uskonut muutama vuosi sitten, en ole ikinä ollut mikään lukutoukka.
Olen tutustunut paljon historiaan, politiikkaan, filosofiaan ja kirjallisuuteen. Tämä on ollut enimmäkseen tuskallista, mutta nykyään tästä on tullut harrastus. Aluksi oli tarkoituksena vain lisätä tietoa eri aiheista, mutta tässä onkin yllättäen käynyt niin että olen ihmisenä muuttunut lähes täydellisesti. Päässä pyörii aivan eri asiat kuin muutama vuosi sitten. Ennen odottelin viikonloppuja, että pääsee kännissä metsästämään naisia. Kyllä, jopa seurustellessani! Tekisi mieli mennä ajassa taaksepäin ja vetää itseäni turpiin oikein kunnolla, olisin sen ansainnut. Nykyään aika menee siihen kun istun sohvalla ja luen. Olen vastapainoksi ruvennut myöskin käymään kuntosalilla. Olisi hienoa lopettaa tämä tarina kertomalla että olen löytänyt paljon uusia kavereita. En ole oikeastaan viettänyt aikaa muiden ihmisten kanssa viime vuosina. Mutta sen sijaan olen tutustunut itseeni. Tämä uusi minä on ihan mukava tuttavuus!
Olen aina ollut melko yksinäinen ihminen. Muutama vuosi sitten kävi niin että silloinen avovaimoni jätti minut ja jäin täysin yksin. Kun vihdoin pääsin yli tapahtuneesta, tajusin että minulla ei ole mitään sisältöä elämässä. Rahaa minulla ei vieläkään ole, mutta olen ihmisenä täysin erilainen kuin nyt.
Pari vuotta sitten, kun olin tulossa Helsingin keskustasta kotiin, (olin vain kuluttamassa aikaa kävelemällä yksin pitkin kaupunkia)bussissa edessäni istui vanha pariskunta, joka keskusteli politiikasta, kirjallisuudesta, filosofiasta jne. Kuuntelin heitä aluksi vain sen takia kun ei ollut muutakaan vaihtoehtoa. Sitten minua rupesi ärsyttämään, kun en ymmärtänyt paljoakaan heidän keskustelustaan. En missään vaiheessa olisi voinut osallistua heidän keskusteluun ja sanoa jotain järkevää. Jossain vaiheessa kiukkuni muuttui kuitenkin vilpittömäksi ihailuksi heitä kohtaan. Harvemmin olen kohdannut niin sivistyneitä ihmisiä. Heidän keskustelunsa oli rehellinen ja vilpitön. He eivät yrittäneet leikkiä snobbailevia besserwissereitä, vaan puhuivat hiljaa kuiskaamalla.
Vielä viikkojen jälkeen muistin tämän pariskunnan. Päätin, että haluan olla samanlainen kun he. Tiesin, että siihen menee paljon aikaa, mutta yksinäisenä ihmisenä sitä riittää hyvin. Menin kirjastoon ja lainasin pari kirjallisuuden klassikkoa. Kyseessä taisi olla Hemingwayn ja Dickensin teokset.Taisi sivistyksen ensimmäinen askelma olla vähän vaikea, sillä molemmat kirjat jäivät kesken. Sittemmin olen lukenut kyllä kolmisenkymmentä teosta, Tolstoit ja Dostojevskit on aika huolellisesti käyty läpi. En olisi tätä uskonut muutama vuosi sitten, en ole ikinä ollut mikään lukutoukka.
Olen tutustunut paljon historiaan, politiikkaan, filosofiaan ja kirjallisuuteen. Tämä on ollut enimmäkseen tuskallista, mutta nykyään tästä on tullut harrastus. Aluksi oli tarkoituksena vain lisätä tietoa eri aiheista, mutta tässä onkin yllättäen käynyt niin että olen ihmisenä muuttunut lähes täydellisesti. Päässä pyörii aivan eri asiat kuin muutama vuosi sitten. Ennen odottelin viikonloppuja, että pääsee kännissä metsästämään naisia. Kyllä, jopa seurustellessani! Tekisi mieli mennä ajassa taaksepäin ja vetää itseäni turpiin oikein kunnolla, olisin sen ansainnut. Nykyään aika menee siihen kun istun sohvalla ja luen. Olen vastapainoksi ruvennut myöskin käymään kuntosalilla. Olisi hienoa lopettaa tämä tarina kertomalla että olen löytänyt paljon uusia kavereita. En ole oikeastaan viettänyt aikaa muiden ihmisten kanssa viime vuosina. Mutta sen sijaan olen tutustunut itseeni. Tämä uusi minä on ihan mukava tuttavuus!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Muistan, kun luin tekstisi siihen aikoihin, kun julkaisit tämän tänne Yksinäisyys-palstalle. Siinä on edelleen jotain, joka sai silmäni avautumaan. Tulin tänään taas etsimään viestisi, koska muistin sen taas luettuani erään kirjan loppuun ja luin sen toisen kerran uudestaan.
Kiitos, että olet kirjoittanut tämän viestin tänne palstalle. :)
Heh, luin siis viestisi toisen kerran uudestaan, enkä sitä loppuun lukemaani kirjaa. :)