Minun mielestäni voidaan keskustella kristillisyyden asiasta, esittämättä mitään arviointia kanssakirjoittajista. Ei tarvitse tunnustaa toisten syntejä , syntitaipumuksia tai paheita. Elävään kristillisyyteen ei koskaan ole kuulunut toisten syntien tunnustaminen. Omiaan voi tunnustaa vapaasti ja vapaaehtoisesti.
Olisi aika viettää "Kehu-viikko", antaa tunnustusta ja myönteistä palautetta. Sen moni todella "ansaitsee".
Olisi aika viettää "Kehu-viikko", antaa tunnustusta ja myönteistä palautetta. Sen moni todella "ansaitsee".
Vastaukset 4
Vanhimmat
uskonnot on kehitetty siksi että niiden avulla voidaan käyttää valtaa toisiin ihmisiin.
Tämän vuoksi muiden käytökseen tulee aina puuttua, saahan siinä itse mielikuvan tästä vallankäytöstä, vaikka vaan pienen.
Minä, joka olen kommunisti äidin poika olen saanut pienestä pitäen opetusta, että uskonto on ooppiumia kansalle. Uskonto on vain keino köyhän ja kurjan kansan pettämiseen. Se on keino pitää kansa nöyränä ja alamaisena. Sen varjolla voidaan tehdä mitä vain sillä kuka uskaltaa pistää iänkaikkisuus toivonsa likoon, jos "viisaat" opettaa, että sorto ja kärsimys on "Jumalan tahto".
No, enää en voi äidin opetuksiin yhtyä, mutta ei hän aivan väärässä ole.
Asiaa puhut. Minä pidän sellaisten uskovien seurasta, jotka eivät mollaa muita. He ovat usein arkoja ja nöyriä mieleltään ja pitävät usein omaa syntisyyttään (uskosta huolimatta) sellaisena, ettei kannata juuri muita syytellä, vaan pitää huolta omista asioista. Sillä kyllä itsestä löytyy parantamisen varaa ja parannus on hyvä aloittaa itsestä.
Minulta myönteisen palautteen ansaitsee
El-Kirahwi: aina hyviä ja syvällisiä keskusteluja.
Melperi: ottaa aina Raamatun totuudet esille.