Haluisin eutanasian - joku armollinen ihana ihminen piikittäisi uneen. Josta ei herää. Edes sadanvuoden päästä.
Ei. Saan vain kemikaaleja ja lisää kemikaaleja jotka hajottavat ainutlaatuista ns tomumajaani jolloin sillä on vain huonommat mahdollisuudet selvitytyä!!!
Kirjoitin tuolla aiemmin keskustelussa, että minulla on unelma. Saada elämäni takaisin!!! Ja teen mitä tahansa sen eteen. Ja olen tehnytkin.. Kunnes putoan taas tänne et haluan vain pois täältä :'(
Onkohan tämä jo se viimeinen?
Ei. Saan vain kemikaaleja ja lisää kemikaaleja jotka hajottavat ainutlaatuista ns tomumajaani jolloin sillä on vain huonommat mahdollisuudet selvitytyä!!!
Kirjoitin tuolla aiemmin keskustelussa, että minulla on unelma. Saada elämäni takaisin!!! Ja teen mitä tahansa sen eteen. Ja olen tehnytkin.. Kunnes putoan taas tänne et haluan vain pois täältä :'(
Onkohan tämä jo se viimeinen?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Älä rakas ihminen mee tekee mitään sellasta! Tai niin.. Hyvä tässä on puhua kun toissa yönä oli veitsi ranteella ja keräsin rohkeutta viiltää. Sitä rohkeutta ei tullut. Mutta tänään on ollu suht ok päivä joten olen tyytyväinen että olen elossa. Ahistanu on mutta nyt illalla/yöllä on ollu oikeestaa aika helppoa. Mutta ajattelin sitä veistä kaivaessani laatikosta että tää on paras idea mitä on ollu koskaan. Se sillä hetkellä tuntuu että se on. Ajattele lähimmäisiäsi. Ajattele miltä tuntuisi menettää joku rakas ihminen? Monet itsemurha-aikeeni on tyssänny siihen kun olen ajatellut että miltä tuntuisi löytää esim veli joka on tappanut itsensä. Se olis HIRVEETÄ! Vaikka itsemurhaa olen ite yrittänyt nyt neljä kertaa niin ajattelen nyt että itsemurha on maailman itsekkäin teko. Kuinka paljon tuskaa se tuottaa muille. Ja syyllisyyttä.
Sukulaiset kokee jo nyt syyllisyyttä siitä mitä mulle tapahtui pienenä. Ei siinä kohtaa toi itsekkyys ole havaittavissa oleva asia - kuinka voi olla olemassa muiden vuoksi. No voin ja olekin. Mutta sattuu vain liikaa. On kuin kituva eläin?!
Auttaako sua mitkään lääkkeet , hoidot tai yhtään mikään?
Niin.. Masentunu mieli tekee tepposensa. Tänään on ollukki sellai päivä että vois pistää ittensä näin päivän päätteeksi kaulakiikkuun keinumaan. Mutten tee sitä. Juuri sen takia että en halua tuottaa tuskaa muille. Ethän sinäkään tee sitä? Mulle ei oo mitkään lääkkeet auttaneet. Jos menee oikein pahaks ni oon menny osastolle. Se auttaa että pääsen taas tolpilleni. Psykoterapiaa en ole kokeillut. Olen kaksi kertaa sitä hakenut ja kummallakin kerralla on tullu hylky koska olen liian huonossa kunnossa. Enkä usko että pystyisin siihen vielä pitkään aikaan. Se on meinaa tosi rankkaa. Mulla on vieläpä ahdistus semmosta selittämätöntä. Ahdistaa vaan vaikkei tiedä et mikä ahdistaa. Joten tämmöstä ahdistusta on aika vaikee lähtee ruotimaan terapiassa. Masennustakin on mutta mulla on pääosassa tuo ahdistuneisuus.
Voisi luulla et ahdistukseen voi kuolla mut ei.. se vaan voimistuu eikä edes lähde taju.
Mulla on selkeät syyt tiedossa. Silti olen tässä pisteessä. Romahdin kun menetin koko elämäni vamman vuoksi.
Että sattuu. Olisipa tosiaa joku lääke mikä auttaisi!!!!! Vähän ku päänsärky lähtee buranalla.
Voisi luulla et ahdistukseen voi kuolla mut ei.. se vaan voimistuu eikä edes lähde taju.
Mulla on selkeät syyt tiedossa. Silti olen tässä pisteessä. Romahdin kun menetin koko elämäni vamman vuoksi.
Että sattuu. Olisipa tosiaa joku lääke mikä auttaisi!!!!! Vähän ku päänsärky lähtee buranalla.
Kohtalotoverinne täälläkin. Minuakin elämäinen sattuu todella paljon ja olen menettänyt elämänhaluni aivan totaalisesti. On pyhä ihme, että olen vielä täällä elossa. Mietin itsemurhaa joka päivä.
Syön Cipralexia ja ahdistuslääkkeitä, sekä unilääkkeitä. Olen joutnut lopettamaan vaativan työni vakavan masennuksen takia. En meinaa jaksaa enää.
Nyt olen autuaallisesti dissosiaatio tilassa. Tai näin lyhyellä psykallani voisi ajatella.. ei tämäkään kiva ole mutta ei ahdista on vain jossain muualla.
Sitä miettii, että mitä voi tehdä jotta tämä kärsimys loppuu!! Koko ajan etsin kaikkea et mitä voisin tehdä, miten voisin ratkaista tämän tilanteen ettei tarvitsisi kärsiä niin epäinhimillisen paljon.
Kannatan eutanasiaa tässä kohtaa todellakin! Ei tarvitsisi kuormittaa rekkakuskeja, junakuskeja taikka muita sivullisia. Se olisi itsellekin rauhallinen ja kivuton tapa.
Nyt on niin kamala ja ahdistunut olo ollut jo monta päivää putkeen että ottaisin varmaan kuoleman eutanasialla samantien jos saisin siihen mahdollisuuden. Tuntuu etten saa henkeä ja olo on aivan sietämätön.