Kalamieheen ihastuneita..?

...ja otan osaa. Itseni ja sun puolesta. =) Kun vain saisi sen miehen käsittämään, etten ole samanlainen selkärangaton naisolento kuin mihin se tähänastisessa elämässään on törmännyt, niin tästä voisi ehkä jotain tullakin. Mutta kärsivällisyyttä tässä tarvitaan, niin vaikeaa kun se ainakin minulle on, oinas kun olen.

Toivotan onnea sen kalaimmeisen kanssa. Ja ihastele sinäkin sitä herkkyyttä jota niin harvoin aikuisissa ihmisissä enää on. Sitä piirrettä ei koskaan saisi pilkata tai halveksia. Toista yhtä huolehtivaista ja hellää ihmistä tuskin löydät ainakaan ihan heti, eli yritä pitää kiinni siitä ihmisestä ainakin ystävänä, jos ei muuten.

Seurustelin aikoinaan kalamiehen kanssa. Homma oli alkuun kiihkeä, lopulta se lässähti siihen etten voinut käsittää kalamiehen vanhoillisia ajatuksia. Hänen mielestään naisen piti olla äiti, vaimo, kodinhengetär, romanttinen ja heikko. En tietenkään oikein sopinut tuohon muottiin. hän yritti muovata minusta kilttiä vaimoketta ja alkuhuuman jälkeen seksikin lässähti. Lisäksi kalamiehellä oli taipumusta myöhästellä ja päästää valkoisia valheita suustaan jatkuvasti. Olihan se aikansa kivaa mutta muuttui ahdistavaksi.

... ja hyvin on tähän asti toiminut. En tosin ole oinas sieltä kiihkeimmästä päästä. Hääkellot kuitenkin soivat elokuussa.

Kolme vuotta olen onnellisesti ollut kalamiehen kanssa=) Ja meidän yhteiselämä on toiminut vaikka olenkin aika tulinen ja tempperamenttinen neito ja mieheni on herkkä rauhaa rakastava kalat...ja nämä ei ole mitään kala-juttuja;)

Kyllä liitto kalamiehen ja oinasnaisen välillä voi onnistua alkuvaikeuksien jälkeen ihan hyvin...Kun suhde etenee ja syvenee niin paljastuu myös yhteisiä piirteeitä vaikka aluksi suhde vaikuttaakin tuhoon tuomitulta. Itse olen menossa kalamiehen kanssa kihloihin puolen vuoden seurustelun jälkeen ja olen onnesta sekaisin=)!!!!