Häkellyttävää kyselemistä

Taidat lasketella luikuria.

Se on tarkotuski saada suu tukkoon kysymällä nimi, esm. kaupan kassa voi olla varma että tulee nuhteita kun nimeä on kyselty, ihmiset on perusluonteeltaan ilkeitä, vahingon haluisia, ainostaan sivistyneemmät antaa arvon toiselleki.

Potkut saisi monesta ammatista, jos alkaisi asiakkaiden nimiä kuuluttamaan.

En oikein usko, että hoitoalan ihminen niin tekisi.

Ja minkä vuoksi ne, joilta epähienosti ja -asiallisesti kysellään henkilötietoja vastaavat? Mistä kumman syystä me olemme niin kilttejä,että kaikenlaisille tyypeille kerromme asioita, emmekä kysy, että mitä varten tuota kyselet tai mitäs se sulle kuuluu, mihin tietoa käytät?

Mulla on tuttava, jolla on tapana kuulustella satunnaisesti tapaamiaan ihmisiä samaan tyyliin eli kyselee miksi olet tänne tullut, mikä nimesi on,missä asut. Esimerkiksi tilanteessa, että joku juna- ta bussipysäkillä huomauttaa, että onpas kaunis päivä tms. Hän ei ole mikään Einstein eikä tietoja sen ihmeemin käytä mihinkään, kunhan on pohjattoman utelias. Silti se on kiusallista. Ihmeen herkästi hänelle vastataan, kaipa monet häkeltyvät. Noh, kun tarpeeksi vanhaksi tulee ja tarpeeksi höynäytetyksi, ei viitsi iskeä päätään joka kerta seinään, ei ainakaan samaan.

Tuttava loukkaantui, kun kerran kysyin häneltä, miksi hän ventovieraita kuulustelee. Eikä osannut selittää siihen muuta kuin, että hänellä on sellainen tapa.

Saattaa olla,että tämäkin on jonkinlainen kulttuurijuttu. Muutaman taksikuskin kohdalla on sattunut samanalainen tilanne,että ovat ryhtyneet tivaamaan kuinka vanha olen, paljonko rahaa saan kuukaudesa tms. He ovat olleet vierasmaalaisia. Tuttavani sen sijaan on pesunkestävä suomalainen.

Keskustelikohan "sofistikoitunut" puhelimessa, kun nimeä kysyttiin?

Ensimmäisen kappaleen lause, "Nytkin eräs hoitoalan ihminen halusi tietää nimen, kun kerroin eräästä asiasta yleisluontoisesti", herättää mielessä arveluja nimettömästä ilmiantopuhelusta tai muusta vastaavasta. Jonkinlaiset taustatiedot voivat myös olla tarpeen, jotta voisi arvioida kerrotun tiedon merkitystä.

Toisten luottamuksellisten tietojen paljastaminen ja niistä keskusteleminen ei tietenkään ole missään olosuhteissa sopivaa. Hoito- tai palvelualalla työskentelevälle tietojen paljastamisesta saattaa tulla vakavat seuraamukset.

Jos kauppias pyytää 30 potentiaalisen asiakkaan yhteystietoja, siihen on varmaan liittynyt jonkinlainen palkitsemiskuvio tai sitten imurikauppias on keksinyt kokeilla onnistuisiko saamaan moisen listan joltain hupsulta.

Missä kulkee hyväntahtoisen keskustelun ja "kuulustelun" raja? Olen usein huomannut, että esitellyn tuttavan kaltainen "kuulustelija" oikeastaan odottaa pääsevänsä itse kertomaan omista asioistaan ja näyttää etsivän enemmän kuuntelijaa kuin vastauksia kysymyksiinsä.

Miksi joidenkin suomalaisten on niin vaikea "paljastaa" nimeään? Ovatko sellaiset ihmiset luvattomilla teillä tai tekemässä jotain kunniatonta tai sopimatonta? Eivätkö he uskalla seisoa puheidensa ja tekojensa takana?

Yksityisyyden rajat näyttävät vaihtelevan suuresti eri ihmisten kohdalla. Jotkut keskustelevat mielellään yksityisimmistäkin asioistaan melkein kenen kanssa tahansa, toisista saattaa jo asuinpaikkakunnan kysyminen olla sopimatonta. En ymmärrä, miksi kysymyksistä pitäisi loukkaantua. Aina voi kieltäytyä vastaamasta, myös kohteliaasti ja siirtää keskustelun muille alueille.

Tuskin taksikuskit mitään asiakkailtaan tivaavat. Moni ulkomaalaissyntyisistä kuljettajista saattaa olla ihan oikeasti kiinnostunut Suomesta ja suomalaisista. Asiakas voi halutessaan sanoa, että haluaa matkustaa hiljaisuudessa vain omien ajatustensa kera. Itse keskustelen mielelläni kaikenlaisten ihmisten kanssa, ellen ole erityisen väsynyt. Ihmisten ikää on vaikea arvioida. Saatan joskus itsekin kysyä juttukaverin ikää, enkä muista kieltäytyneeni kertomasta omaani.

Lukeudun mielelläni "suu supussa" mainitsemien höynäytettävien joukkoon. Iloitsen monista kohtaamisista sekä mielenkiintoisista tarinoista ja keskusteluista, joita olen erilaisten matkojeni varrella saanut käydä toisten "höynäytettävien tai höynäyttäjien" kanssa. Vieraiden kanssa keskustelemiseen ei liity edes velvotteita, vaan voi koska tahansa jatkaa matkaa ellei tarinointi kiinnosta.

Jos "suu supussa" olisi esittänyt kysymyksensä minulle, olisin vastannut, että rakastan elämää ja ihmisiä. ;))

On ihmisiä joilla on uteliaisuuden rokotus. Ehkä he eivät tahdittomuuttaan ymmärrä?
Miksi vastata? En sitä tee, pystyn sanomaan vieraalle ihmiselle etten pidä utelemisista.
Ihan sama loukkaantuuko, mut selvä peli heti... eikä kiusaantumisia.