Mulla on ongelma: en ole koskaan ollut ihastunut. Jopa kaikki hylkiökaverini pitävät minua outona ja ikääkin siis jo 18v.
Useimmilla ikisinkuillahan kyseessä tuntuu olevan itsetunto-ongelma, mutta itse en asiaa näin koe. Alkaa vaan pänniä kun tavallaan kiinnostusta seurusteluun olisi, mutta en ole koskaan tuntenut sellaista vetoa kehenkään ihmiseen. En toisaalta kyllä ole myöskään koskaan kokenut kenenkään kiinnostuneen minusta. Ehkä en kykene tunnistamaan sitä muissa kun itse en tiedä miltä se tuntuu. Äiti kyllä aina jaksaa kertoa kuika kaikkialla pojat jää kattelemaan perään O.o
En myöskään koe itseäni aseksuaaliksi, olen seksuaalinen olento siinä missä muutkin ja asiat kiinnostavat ihan normaalisti.
Mitä tälle voi tehdä? Alkaa hiljalleen tympiä.
Useimmilla ikisinkuillahan kyseessä tuntuu olevan itsetunto-ongelma, mutta itse en asiaa näin koe. Alkaa vaan pänniä kun tavallaan kiinnostusta seurusteluun olisi, mutta en ole koskaan tuntenut sellaista vetoa kehenkään ihmiseen. En toisaalta kyllä ole myöskään koskaan kokenut kenenkään kiinnostuneen minusta. Ehkä en kykene tunnistamaan sitä muissa kun itse en tiedä miltä se tuntuu. Äiti kyllä aina jaksaa kertoa kuika kaikkialla pojat jää kattelemaan perään O.o
En myöskään koe itseäni aseksuaaliksi, olen seksuaalinen olento siinä missä muutkin ja asiat kiinnostavat ihan normaalisti.
Mitä tälle voi tehdä? Alkaa hiljalleen tympiä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vai että 18v ja ikisinkku... okei.
Ikisinkuista nyt yleisesti puhuin, en sanonut olevani itse sellainen, mutta toivon totisesti etten sellaiseksi päädy...
Ihmiset eivät ole vielä ymmärtäneet että sinkkuus on paljon tyylikkäämpää kuin seurustelu. Pareista tulee usein toistensa kaltaisia (kuuntelevat samaa musiikkia, pukeutuvat samalla tavalla, mielipiteet ovat samoja jne.) ja siten menettävät oman persoonallisuutensa. Yksinäisyys on hienoin asia maailmassa! Tämä on raskasta henkisesti, mutta tämä taakka on laskettu meidän upeiden ja suurten persoonallisten ihmisten harteille. Kerra seurustelin, en enää.