eläinlääkäristä...

Meillä on itseasiassa sama ongelma..
Tai siis mummillani on.
Hän otti kissanpennun vuosi sitten koska hänen miehensä kuoli, ja halusi jonkun seuraksensa.
Mummi on 68-vuotias mutta ei huonossa kunnossa.
Kissa, Fanni, on hyvin vilkas ja leikkisä ja myös aika temperamenttinen..
No, usein aika pahantuulinenkin.

Tiedän, että kissanpennut ovat vielä "hiomattomia timantteja" ja että heistä kaikista kasvaa tasapainoinen aikuinen, kunhan saavat hyvän kasvatuksen.
Tätä mummini ei tunnu ymmärtävän, hän olisi halunnut rauhallisen ja kiltin kissan, kuten meidän kaksi kissaa (6- ja 12-vuotiaat) silloin olivat (vanhempi, Henkka, poistui keskuudestamme n. kuukausi sitten..).

Nyt mummista tuntuu, ettei jaksaisi enää hoitaa Fannia, koska kissa on hyvin huomionkipeä koko ajan. (Ihan normaali nuori kissa siis..)
Mummilla on ollut masennusta ja joutunut käymään leikkauksissa, joten me olemme aina ottaneet Fannin hoitoon.

Tiedän, ettei mummi oikeasti halua viedä kissaansa piikille tai antaa sitä pois..
hän katuisi päätöstään aivan varmasti.
Me emme ole varmoja, haluammeko ottaa Fannia omaksi kissaksemme, koska hän ei tule toimeen Toni-kissamme kanssa.
Olemme yrittäneet totutella heitä toisiinsa, mutta ei siitä mitään tule.
Kummatkin ovat leikattuja uroskissoja (vaikka nimi onkin Fanni; luultiin luovuttaessa tytöksi) ja "pomoja".
Toni on vielä aika pentumainen ja ujo, koska sai varttua toisen kissan hoivissa eikä ole kovin itsenäinen.. eli siis täydellinen vastakohta Fannille.
Tämä lienee tuottaa heille sopeutumisongelmia.

Olemme itse hankkimassa uutta pentua Tonille pieneksi ystäväksi, mutta emme tiedä miten Fanni häneen suhtautuisi, jos mummi menisi niin huonoon kuntoon että Fanni tulisi meille..

Emme mekään halua lopettaa Fannia, joten ehkä meidän on otettava Fanni meille ennemmin tai myöhemmin..
Jokatapauksessa sitten kun mummi kuolee.
Uskon, että Fannista vielä varttuu mukava kisu :)
Lienee hoidonpuute ja turhautuneisuus vikana, kun kissa ilkeilee ja pitää mekkalaa.

tiina kirjoitti:

Meillä on itseasiassa sama ongelma..
Tai siis mummillani on.
Hän otti kissanpennun vuosi sitten koska hänen miehensä kuoli, ja halusi jonkun seuraksensa.
Mummi on 68-vuotias mutta ei huonossa kunnossa.
Kissa, Fanni, on hyvin vilkas ja leikkisä ja myös aika temperamenttinen..
No, usein aika pahantuulinenkin.

Tiedän, että kissanpennut ovat vielä "hiomattomia timantteja" ja että heistä kaikista kasvaa tasapainoinen aikuinen, kunhan saavat hyvän kasvatuksen.
Tätä mummini ei tunnu ymmärtävän, hän olisi halunnut rauhallisen ja kiltin kissan, kuten meidän kaksi kissaa (6- ja 12-vuotiaat) silloin olivat (vanhempi, Henkka, poistui keskuudestamme n. kuukausi sitten..).

Nyt mummista tuntuu, ettei jaksaisi enää hoitaa Fannia, koska kissa on hyvin huomionkipeä koko ajan. (Ihan normaali nuori kissa siis..)
Mummilla on ollut masennusta ja joutunut käymään leikkauksissa, joten me olemme aina ottaneet Fannin hoitoon.

Tiedän, ettei mummi oikeasti halua viedä kissaansa piikille tai antaa sitä pois..
hän katuisi päätöstään aivan varmasti.
Me emme ole varmoja, haluammeko ottaa Fannia omaksi kissaksemme, koska hän ei tule toimeen Toni-kissamme kanssa.
Olemme yrittäneet totutella heitä toisiinsa, mutta ei siitä mitään tule.
Kummatkin ovat leikattuja uroskissoja (vaikka nimi onkin Fanni; luultiin luovuttaessa tytöksi) ja "pomoja".
Toni on vielä aika pentumainen ja ujo, koska sai varttua toisen kissan hoivissa eikä ole kovin itsenäinen.. eli siis täydellinen vastakohta Fannille.
Tämä lienee tuottaa heille sopeutumisongelmia.

Olemme itse hankkimassa uutta pentua Tonille pieneksi ystäväksi, mutta emme tiedä miten Fanni häneen suhtautuisi, jos mummi menisi niin huonoon kuntoon että Fanni tulisi meille..

Emme mekään halua lopettaa Fannia, joten ehkä meidän on otettava Fanni meille ennemmin tai myöhemmin..
Jokatapauksessa sitten kun mummi kuolee.
Uskon, että Fannista vielä varttuu mukava kisu :)
Lienee hoidonpuute ja turhautuneisuus vikana, kun kissa ilkeilee ja pitää mekkalaa.

Miten olette yrittäneet tutustuttaa kissoja toisiinsa?

Tässä hieman vinkkejä:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&conference=627&posting=22000000002265637

Speedy kirjoitti:

Miten olette yrittäneet tutustuttaa kissoja toisiinsa?

Tässä hieman vinkkejä:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&conference=627&posting=22000000002265637

..vinkkien perusteella oli siis tutustuttaminen tehty aivan väärin.
Vanhempani hoitivat asian (kissapsykologiasta mitään käsittävinä) vain päästämällä Fannin käveleskelemään pitkin huoneistoa ja kohtamaan 2 kissaamme heti nokitusten..
Siinä ne sitten murisivat ja sähisivät ja olivat koko ajan hyökkäämäisillään.

Tuota jatkui parin kyläilyn ajan kunnes Fanni oli meillä 2 viikkoa, jonka aikana Toni ja Fanni alkoivat jotenkuten sietää toisiaan..
Henkan kanssa taas ei ollut mitään ongelmia edes alussa, hän kun oli niin rauhallinen ja tottunut muihin lemmikkeihin.

Nykyään ne luimistelevat joka kerta kun näkevät toisensa, vaikka ovat tunteneet jo yli vuoden.
Tappelua ei ole koskaan syntynyt, onneksi.
Joten sekin jo kertoo, etteivät kissat inhoa toisiaan, ainoastaan vieroksuvat jonkun verran.
Ja luulempa, että kissoista tulee ystäviä kunhan ensin kunnolla tottuvat toisiinsa.

Ja kiitos vielä noista vinkeistä, niistä tulee olemaan paljon apua kun nyt lähipäivinä hankimme uuden kissanpennun.

Eli ouluun on kyllä tooosi pitkä matka. Olemme tampereen vieressä. Lisäksi ne ovat jo hieman villejä. Toivottavasti löydät mahdollisimman pian suloisen kissanpennun jostain. Kummallista että siellä niitä ilmoituksia ei ole. Täältä niitä löytää aina ja myös sanomalehdissä on paljon ilmoituksia.