Huomenna punktio ja siirto torstaina, jos sinne asti päästään. Eipä ole onneksi ollut piikityksistä pahemmin mitään oireita. Vähän kuumia aaltoa ja tissit kipeenä, mutta tää on pientä! :) Luulin, että olisin ihan skitso.
Olis hauska jakaa kokemuksia, jos on muita, kenellä h-hetket käsillä.
Olis hauska jakaa kokemuksia, jos on muita, kenellä h-hetket käsillä.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Moikka!
Itselläni ensimmäinen inseminaatio takana, nyt kp24. menkkoja ootellaan, että tuleeko muutaman päivän sisällä. Melkein kaksi viikkoa on jo jännätty onnistuuko inseminaatio. Pää hajoaa!
Pari päivää toimenpiteestä alkoi heti tuntumaan painetta alavatsassa, ihan kuin menkat alkais. Mitää muita oireita ei ole. Eli en jaksa liikaa odottaa että heti onnistuisi. Mutta kyllä tämä odottavan aika on piinallisen tuskaista. Pidän peukkuja sinulle! :)
Täällä mennään 1.ICSI 1.PAS pp6. Eikä mitään oireita eli ei täälläkään liikoja odotella. Silti kaikki varpaat ja peukut pystyyn piinailijoille!!
2. IVF menossa, punktio oli maanantaina, siirto edessä torstaina. Aika skeptisillä fiiliksillä mennään onnistumisen suhteen....
Mulla taasen oli eka inseminaatio "luomu"kiertoon pari viikkoa sitten ja sunnuntaina plussasin! Kyllä se teilläkin onnistuu jos mullakin. Mieheni kanssa käytiin hoidoissa julkisella puolella reilun vuoden päivät ja hoidot päättyivät, kun mieheni kuoli yllättäin :( hoitojen juuri alkaessa voimistua...
Noh, nyt päätin jatkaa hoitoja yksikseni yksityisellä puolella ja raskaanahan tässä sitten ollaan! Paistaa se aurinko jokaiseen risukasaan, ainakin joskus :) Joten kaikille teille siinä epätietoisuudessa ja toiveiden/pettymysten aallokossa eleleville vielä tsemppitoivotukset!!!
Tänään alkionsiirto. Eilisen tiedon mukaan oli hedelmöittynyt ja toistaiseksi jakautunut normaalisti. Tämä on jo jotain! :) Munarakkuloita tuli punktiossa melkein 40kpl ja mulla oli hyperstimulaatioriski, mutta onneksi ei iskenyt päälle ja pääsen tuoresiirtoon.
Seuraava jännä paikka onkin sitten toi kiinnittyminen, jos nyt tosiaan saadaan siirto tehtyä. Jotenkin kauhea varautuminen päällä koko ajan, kun pelkää pettymystä niin paljon!
Ei tässä voi muuta kuin laittaa sormet ristiin ja toivoa...
Tarrasukkia!!! =) Nyt pp9, eikä edelleenkään oireita... Hämärää. Tuoresiirrosta oli kaikenmaailman tuntemuksia ja nippailua mut nyt ei kertakaikkiaan yhtään mitään.
Otan osaa Ipsu! On varmasti todella rankkaa hoitaa hoidot ja lapsi yksin ilman sitä rakasta miestä. Voimia sinulle!!
Niin eikös se niin mene, että siinä pp7 kohdalla vois periaatteessa alkaa tulla raskausoireita, kun kiinnittyminen tapahtuu silloin, jos tapahtuu? Eikös ne raskaushormonipitoisuudet vasta sen kiinnittymisen jälkeen ala kasvaa reilusti? Ennen sitä ei kai kauheesti oireita pitäis ollakaan? Toki noi oireethan on niin yksilöllisiä, ettei niistä voi sinänsä sanoa mitään. Raskaustesti sitten kertoo totuuden. Mulla on ollut vähän turvotusta ja vatsan nippailua, tosin enemmänkin munasarjojen puolella ja varmaan punktiosta johtuvaa, kun kasvoivat niin reilusti kokoa tuossa yhteydessä. Niitä jarrusukkia juu, todellakin!!!! :)
pp11 ja lievää äklötystä... Lääkäri sanoi, että kiinnittyminen PAS:sissa tapahtuu jos on tapahtuakseen pp3-7.
Nää päivvät menee niiiiin hitaasti ja testit polttelee apteekin hyllyssä. Kotiin en ole vielä uskaltanut hakea, kun itteni tuntien olisin varmasti testaillut jo pp1 lähtien.
pp4... eipä tässä ole vielä ainakaan ollut mitään oireita ja sellaisia oloja, että olis tärpännyt.. eikä mitään kiinnittymiskipuja :-/. Parina aamuna on alapäästä lorahtanu kirkasta nestettä ja nännit vähän herkät, mutta voi ihan varmasti johtua myös tosta Lugesta. Otan sitä jopa 2x2 eli 800 mg päivässä, mikä tuntuu kyllä aika paljolta! Olen ihmetellyt, miten sitä niin paljon pitää syödä, kun kohdun limakalvossa ei ole ainakaan noissa ultratutkimuksissa todettu mitään vikaa. Noh, lääkärit tietää paremmin.
Hemmetti, että tää on oikeesti piinailua ja aika menee NIIN hitaasti! Väkisin tämä asia tulee mieleen koko ajan, kun on niin tietoinen siitä, että ainakin tonne kohtuun on laitettu hyvä alkio lillumaan. Sulla H&M ei ole enää kauan, pari päivää. Pidän peukkuja! Mites MS? Meillä taitaa olla aika sama aikataulu.
Selittämätön32: Jep, torstaina siirrettiin 1 alkio. Pakkaseen ei sitten mennytkään mitään kun eivät olleet kehittyneet riittävästi eteenpäin, eikä tämä siirrettykään ollut vielä siinä vaiheessa kun sen kuulema olisi pitänyt olla pidemmän viljelyn jälkeen. Toki onnistuminen on mahdollista mutta....itse olen jo pidemmän aikaa ajatellut että syy epäonnistumisiin on joku "geneettinen", minun ja miehen solut eivät vaan halua lisääntyä keskenään. Ja tuollehan ei lääketiede sitten mitään voi....
Onnekseni osaan olla miettimättä ja "kuuntelematta" mahdollisia oireita tai niiden puuttumista....
Täällä tilanne se, että kp on nyt 32. Normikierto on 28-30 eli pari päivää yli. Eilen tuli rinnat todella kipeiksi ja "pinkeiksi" muuten ei mitään tuntemuksia. Jos sitä uskaltais huomenna testin tehdä. :D Ahistaa vaan se pettymys kun sen on kokenut niin monta kertaa.
Tänään oli sitten se pettymysten päivä. Jännää, että kuinka kovaa se nega kolahtaa, vaikka siihen on niin monta kertaa varautunut ja valmistautunut. Uutta yritystä sitten klinikan kesätauon jälkeen elokuussa. Kyllä me vielä se vauva saadaan! Ei usko tähän lopu!
No nyt nega ja lääkkeiden lopettamisen jälkeen kaikenmaailmann tuntemuksia, mut ei vähääkään, että täti tulis kylään... Peukkuja ja tarrasukkia kaikille jännääjille!
No just laitoin kysymyksen ja heti perään luin tämän. Voi itku! :( ... ei tohon negaan pysty varmaan mitenkään varautumaan, vaikka kuinka yrittää asennoitua. Mutta toivoa ei kannata menettää. Pidetään sitä yllä, kävi miten kävi! ;)
pp6.. ekaa kertaa hieman epänormaali olotila. Lyhyesti sanottuna OUTO olo. Vähän öklö olo koko ajan ja janottaa. Muuten ei oikein mitään tuntemuksia. Ehkä ihan pientä menkkamaista oloa. Kovasti tässä yritetään olla miettimättä tuntemuksia, mutta vaikeetahan tämä tuntuu olevan! ;) Vielä yli viikko testipäivään. Ei oikein pysty keskittymään työntekoonkaan, eikä mihinkään. Ja toisaalta vähän tarkoituksellakin yrittää välttää stressiä ja tohottamista. Nyt jos koska on kai lupa antaa itselleen hieman lepoa kaikista arkielämän kiireistä..
H&M ja -S- ... Onko uutisia??? Teillähän on jo h-hetket olleetkin!
Kp31 ja menkat alkoivat...eli ei taaskaan päässyt edes testipäivään asti. Näin tässä on käynyt aina.... Vaikka tavallaan osas jo tätä odottaakin niin silti surettaa ja vituttaa. Varsinkin kun tod. näk. joutuu taas jonon hännille ja 6 kk:n odotus ennenkuin tapahtuu mitään.
Terve,
liityn myös uutena ketjuun.
Mulla oli punktio tiistaina 22.5, ja alkio siirrettiin lauantaina 26.5. En nyt sitten tiedä mikä pp on menossa: jos se lasketaan tuosta siiirrosta, niin sitten olisi pp 7, mutta kun alkio siirrettiin 2 päivää myöhemmin kuin useammille (tutkimusten takia), niin ehkä se pp9 olisi realistisempi.
Olen ollut niin kiukkuinen tässä koko ajan. Tuo hormonihoito ja munarakkuloiden kypsyttely ei saanut ammuttua musta vihaista karhua esiin, mutta nämä piinapäivät käy sen verran hermoille, että nyt vetäydyn mieluiten omiin oloihini.
Mitään raskausoireita ei oikein ole. Viimeiset pari päivää on lurahdellut kirkasta, hyvin nestemäistä valkovuotoa ehkä normia enemmän. Lisäksi eilisestä alkaen, vaihtelevasti, myös kuukautiskipujen kaltaisia oireita. Ne kovasti huolettavat kyllä.
Tämä on ensimmäinen (ja ikäni -liki 40v-) vuoksi myös viimeinen IVF-hoito. Pakkaseen saattoi mennä 2 pientä alkiota, en ole tarkastanut. Nyt kyseessä siis tuoresiirto.
En oikein tiedä Naistenklinikan tilannetta, onko siellä joku kesätauko, vai milloin tuollaiseen PAS:iin pääsisi, jos siihen haluaisi mahdollisimman nopeasti? Koko PAS-hoito on mulle aivan hepreaa, en tiedä milloin ja miten se tehdään.
Virallinen testipäivä on tulevana tiistaina, vastauksen saa torstaina. Kovasti kuumottaa käydä apteekissa hankkimassa oma testi.
KOVASTI ONNEA JA PEUKUT PYSTYYN TEILLE KAIKILLE!!!! Plussia toivotaan enemmän kuin mitään muuta!
Hermoja raastavaa.. pp10 ja nyt on se vaihe, kun tietää, että tästä päivästä sinne pp14 asti voi mensut alkaa koska tahansa. Vessassa käynnit on alkanu jännittää! Ei tosin ole oireita ollut suuntaan, eikä toiseen. Ei siis perinteistä menkka-oloa, eikä toisaalta mitään raskausoireitakaan. Ainoat oudot tuntemukset on olleet vuoroin palelu ja kuumat aallot ja sellainen vähän närästävä tunne mahassa. Muuten olo on kohtuu normaali. Mitä mielialoihin tulee, niin yleensä olen ennen menkkoja masis-fiiliksiin taipuvainen, mutta nyt olo on ollut seesteinen. Tosin tänään kyllä oli sekin vaihe, että tuli kevyet kilarit vedettyä aika mitättömästä syystä. Huomenna töihin, niin onneksi kerkeä kaiken aikaa miettiä tätä. Vaikka toisaalta inhottaa olla töissä, jos ne menkat alkaa. No... kohta tämä mysteeri ratkeaa suuntaan tai toiseen...
Moi Selittämätön 32,
me piinaillaan ilmeisesti samassa vaiheessa. Milloin sulla on testi, milloin saat vastauksen?
Kuukautisia jännitän minäkin, mutta en oikein pysy kärryillä. Miksi sulla on tästä päivästä sinne pp14 asti kriittisimmät hetket niiden suhteen? Lasketko sen niin, että punktiopäivä olisi ikäänkuin ovulaatiopäivä, josta on kaksi viikkoa kuukautisten alkuun?
Minkä nimistä tukilääkitystä käytät? Mulla on lutinus, ja mietin, voiko se estää kuukautisten tulon? Mahtavaa myös, että olet ollut seesteinen, itse olen kiukkuisempi kuin yleensä. Käy turhan stressaavaksi tämä odottelu.
Peukkuja kovasti sullekin!
Testipäivä torstaina. Sen verran olen lukenut näitä juttuja, että monella on saattanu alkaa mensut siinä pp10 tienoilla jo. Sen takia nyt alkaa olla ne jännät paikat. Tänään on ollu mieli aivan maassa. Töissä ahdistaa ja meinaa stressi iskeä päälle, kun hommia on niin prkleesti! Itkutkin jo tirautin. :'( Eli alkaa nämäkin oireet taas viitata siihen, että menkat on tulollansa. pp11, eikä mitään raskauteen viittaavaa. Masentaa jo valmiiksi, enkä tiedä, miten jaksan pettymyksen. Töissä on ihan painajaista, eikä mun elämään taida koskaan tulla mitään valoa, jos ei sitä lastakaan meille suoda. Tätä paskaa vaan pitäis jaksaa lapioida. Vaihtaisin tämän niin mieluusti kotiäitiyteen. :(
Mulla lugesteron lääkitys.
Eli ei siis just nyt ole kauhean toiveikas mieliala, vaan täysin päinvastoin.. :'(
Tänään on ollut kyllä kauhea päivä! Jotenkin näistä masis-fiiliksistä on tullut sellainen olo, ettei ole tärpännyt tälläkään kerralla. Ja menkkamaisia oireita on jonkinverran ollut, joskaan ei niin kovana kuin normaalisti. En ole tähän asti oireillut noista lugeista, mutta nyt on ollut myös lämpöä ja aivan hemmetinmoinen päänsärky. Ja itku on NIIN herkässä! Joo osaa näistä saattais jo luulla raskausoireeksi, mutta kun näistä lugeistakin voi seurata kaikenlaisia sivuoireita ja itsellä annostus on niin kova, niin sitähän tämä kaiketikin on. Ja nyt alkaa ns. luonnollisen kierron mukaan olemaan just se aika, jolloin menkkojen pitäis alkaa, joten eiköhän nämä luge-oireet sen vuoksi saata nyt iskeä päälle toden teolla! Vasta eka IVF takana ja täytyy sanoa, että tämä piinailu ja eläminen näiden hormoneiden kanssa on henkisesti niin raskasta, että täytyy ihmetellä, miten jotkut näitä kovia hoitoja jaksaa vuosi toisensa jälkeen ja lukuisia kertoja!! Edelleen pidän kiinni pienen pienestä toivon kipinästä, että näihin oireisiin olisikin se ihanin mahdollinen syy!
Kyllä meillä on melkeinpä samankaltaisia tuntemuksia, näin nopeasti ainakin. Itse olin viime syksynä raskaana vähän aikaa, ja muistan huomanneeni että rinnat tulivat tosi kipeiksi, oikeastaan vasta siitä älysin tehdä koko testin. Nyt ei ole rinnoissa mitään oireita, vaikka kuinka puristelisin niin eivät ole yhtään arat :-) :-(
Muutaman päivän on ollut sellainen olo, että kuukautiset tekee tulojaan. On ollut alavatsan turvotusta, kohtu hieman supistanut ja sellaisia lieviä kuukautiskipuja, juuri täsmälleen mulle tyypillisiä.
Välillä jännitys meinaa saada silti yliotteen, tekee mieli syöksyä apteekkiin ostamaan testi, mutta sitten en kuitenkaan uskalla, kun parempi jotenkin elää edes hivenen toiveikkaana kuin romahtaa. Olen täysin varma, että negaa se testi näyttää.
Hirveetä on tämä piinailu. Luin eilen yhdellä istumalla sen lapsettomuuspäiväkirjan (ihmeitä sattuu muille tms.), oletko lukenut sen? Ajattelin, että pitää nyt nimenomaan ahmia noita negatiivisia kertomuksia, ettei sitten tipahtaisi torstaina niin kovaa ja korkealta, että olisi edes jotenkin paremmin valmistautunut.
Mulla on huomenna jo veritesti, mutta tulokset saan vasta torstaina. Liian pitkä aika siihen.
Mulla oli myös tänään päänsärkyä, nukuin päiväunet kun viime yö meni harakoille, ja heti vaan kun töistä kotiuduin niin kaivauduin peiton alle, ja herätessä pää kipeä. Nyt jo alkaa vähän helpottaa.
Pienen pientä toivonkipinää vaalitaan kyllä loppuun asti. Mites teillä olikaan, sulla oli hurja saalis punktiossa niitä rakkuloita, miten niille kävi, jäikö pakkaseen mitään?
Tsemppiä!
En ole tuota lukenut. Pitääpä lukaista. Ja samoin haluaisin lukea sen uuden kirjan "ei kenenkään äiti". Jotenkin kaipaa tosi paljon vertaistukea. Kyllä noista onnistumistarinoista toisaalta saa itsekin uskoa, että kenties meillekin vielä joskus se ihme suodaan. Ei aiota ainakaan ihan heti luovuttaa.
Mulla kypsyi rakkuloita melkein 40! Munasoluja saatiin yli 20 ja muistaakseni pakkaseen meni 6 hyvää alkiota (tai sitten 12 eli kaksi samassa paketissa). En oikein osannut edes kuunnella, kun olin niin haltioissani siitä, että hedelmöitys ja jakautuminen oli tapahtunut hyvin. Jos tästä tulee nyt nega, niin toivottavasti sulatus onnistuu ja päästään PAS:iin niin ei tarvis ihan koko hoitokierrosta käydä läpi! Tähän asti lapsettomuudelle ei ole löytynyt mitään fysiologista syytä, mutta jos ei nyt tärppää, niin ainakin nyt tiedetään, missä meidän kohdalla on vika. Se on kiinnittymisessä ja toivon, että sitäkin voidaan vielä jollain konstilla hoitaa.
Mä ajattelin tehdä tänään ekan testin. Uskoisin, että plussa jo nyt näkyy ja negallakin päästän itseni tästä odotuksen piinasta.
Olen kuullut, että stressi voi myös vaikuttaa näihin hommiin ja omassa työssäni sitä on jatkunut jo reilun vuoden verran. Nyt olen vihdoin päättänyt ottaa vakavasti oman terveyteni ja menen tänään työterveyslääkärille. Jotain muutosta tarvii nyt tapahtua mun elämässä, koska tällä tiellä en enää jaksa. Liian paljon on taakkoja kannettavana, kun tämän lapsettomuuden lisäksi työelämässä pitäisi olla joku super-ihminen. Jos ei muuta ratkaisua löydy, niin hakeudun vaikka muihin työtehtäviin. Ei ole järkevää kolmekymppisenä ajautua burnouttiin, kun eläkeikään on vielä jonninverran aikaa!
Tsemppiä sinne viimeisiin piinapäiviin! :)
pp12 ja nega. :'(
Eikö minusta koskaan tule äitiä?!!! :''((
No voi, osanottoni ja pahoitteluni.
Soititko klinikalle, käskivät ilmeisesti silti viralliseen testiin? Siitä kai näkee, onko edes ollut mitään kiinnittymisyrityksiä.
Mutta kyllä susta vielä äiti tulee! Hetken kestää nämä hommat, mutta palkkio on sitten putken päässä. Ja siinä vaiheessa kaikki nämä kärsimykset unohtuvat ja nollaantuvat kokonaan.
Iloinen asia on, että sun ei tarvitse heti aloittaa hommia uudelleen, vaan saat käyttää niitä sulatettuja vielä pitkän aikaa. Tunnen monia, joilla on nimenomaan sulatetusta alkiosta lähtenyt raskaus liikkeelle, ei tuoresiirrosta, vaikka aina sanotaan että tuoresiirto olisi tehokkkkaampi. Heillä ei ainakaan ole ollut. Yhdellä on kaksoset, viimeisen korren kaksi pienintä/huonointa alkiota :)
Ottiko työterveyslääkäri sun huolet vakavasti? Pääsetkö pian vähintäänkin kesälomalle?
Mulla vain vahva intuitio siihen negaan vahvistuu edelleen, ei siis mitään oireita todellakaan, joten liityn murehtivaan seuraasi ylihuomenna, kun kertovat tuloksen. Sinulla on siihen mennessä jo pahin itku ohi, minulla alkaa..
Kerro sitten, mitä sanovat sinulle siitä PAS:ista, teetkö sen lääkkeellisesti vai luonnolliseen kiertoon? Ja joudutko odottamaan kesäloman yli?
Voimaa täältä, ei me lannistuta, tämä on pitkä taiston tie mutta mehän taistellaan.
Eilen alkoi jo tiputteluvuoto ja tänään virallisena testipäivänä varmistui negativiinen tulos. En usko, että on ollut edes mitään kiinnittymisyritystä, koska jo tollon pp12 tein negan. Mites sulle kävi?
Mä olisin niin onnellinen, jos edes kerran saisin nähdä sen kaksi viivaa raskaustestissä, mutta ei. En ole tehnyt näiden vuosien aikana yhden ainutta positiivista raskaustestiä, joten mun ennuste äidiksi tulemisesta ei voi olla kauhean hyvä. :( On tämä niin masentavaa, vaikka kuinka yrittää pysyä positiivisena.
Ostin eilen ton kirjan "ei kenenkään äiti" ja heti eka tarina kolahti muhun. Sen kertoi nainen, joka kärsi selittämättömästä lapsettomuudesta ja joka ei myöskään ollut koskaan tehnyt positiivista raskaustestiä. Tuo pari kävi vuosikausia hoidoissa ilman yhtäkään edes läheltäpiti onnistumista! Lääkäri oli tälle pariskunnalle todennut, että 10%:lla lapsettomista lapsettomuuden syy ei koskaan selviä ja tämä 10% on kaikista vaikein hoidettava ryhmä. Tottakai meidän pitää kuulua juuri tähän ryhmään. Olisin niin helvetin kiitollinen endometrioosista tai ihan mistä vaan fysiologisesta sairaudesta, mitä lääkärit voisi ammattitaidolla hoitaa ja voisi olla edes jotain toivoa onnistumisesta. Miksi mun pitää kuulua just tähän mystiseen 10% vaikeasti hoidettavaan ryhmään?!! :'(
Pari päivää sitten ajattelin, että onneksi edes jokin toimii. Alkion siirtoon asti kaikki meni niinkuin oppikirjassa ja kohdunkin piti olla juuri sopiva alkiolle kiinnittyä. Miksi siis ei????? En ymmärrä!!!! Haluaisin niin kipeästi kuulla onnistumistarinoita niiltä, joilla ongelma on ollut nimenomaan kiinnittymisessä. Onko olemassa mitään konstia, kuinka tuota voidaan hoitaa? Jotenkin tuntuu niin lohduttomalta ja mahdottomalta, että tuolle asialle voitaisiin tehdä yhtään mitään. Tonne se top-alkio laitetaan itsekseen lillumaan, mutta sen jälkeen on täysin tuurista kiinni tarraako se vai ei.
Huomasin, että nyt kun tämä eka IVF hoito epäonnistui mun mieskin oli tosi allapäin. Kai hänkin ajatteli, että nyt ollaan jo niin kovanluokan hoidoissa, ettei me voida enää epäonnistua. Sen hän on jo aiemmin myöntänyt, ettei ole vielä kokonaan toivosta luopunut. Kai sitä luopumistyötä on pakko jo alkaa pikkuhiljaa kokeilla. Ehkä jonkun kolme hoitoa me jaksetaan, mutta minusta ei ole vuosikausia jatkuvaan pakkomielteeseen. Ei elämää voi niinkään elää.
Jäin töistä sairaslomalle ja nyt aion ainakin tämän työstressin kanssa tehdä jotain. Ainakin niillä toimenpiteillä, mille itse voi jotakin, yritän tehdä tästä elämästä mielekästä.
Taitaa hoitot jatkua vasta syksyllä, joten nyt pitää siirtää ajatukset muualle ja yrittää nauttia kesästä ja siitä niin kuuluisasta "vapaudesta" :-/
Muistan sinut samasta ketjusta, jossa oltiin yhtäaikaa aikaisemmin ja olen täällä seurannut sinun kuulumisia..
Muistan itsekin varsinkin ensimmäisen ivf:n ja siitä seuranneen epätoivon tunteen. Meillähän 20 munasolusta vain 1 ainokainen hitaasti jakaantunut alkio ja tästä siis tuli nega.. Tämän jälkeen meille tehty 3 icsiä, joten haluan lähettää tsemppaukset sinulle ja kaikille muillekin, että kyllä toivoa on..
Meille siis tehtiin eka ivf kesällä 2010 ja tätä ennen 4 inssiä. 2010 lopulla icsi, 2011 toka icsi ja yhteensä siirrettiin 7 alkiota.. Yksikään näistä ei ollut TOP-luokkaa. Nämä hoidot tehtiin julkisella puolella.. Arvatkaa vaan niitä kauheita epätoivon tunteita vuosien varrella, kun ei sitten millään onnistunut eikä kertaakaan sitä kahta viivaa testiin.. Ympärillä kaikki sai vauvoja ja itse ei onnistu, vaikka kuinka yritetään ja useita hoitoja tehdään..Kyllä on ollut mielenterveys kovilla ja pelko siitä, että eikö ikinä onnistu.
Huhtikuussa käytiin yksityisellä, jossa käytiin tarkat alkukeskustelut, mitä tehtäisiin toisin ja vaihdettiin pitkä kaava lyhyeen. 4 ihan hyvää alkiota saatiin ja kaikissa havaittiin paksuhko kuori, joten päädyttiin alkion kuoren avaukseen. Uskon vahvasti, että tässä on ollut meidän syy. Julkisella ei alkionkuoren avausta tehdä eikä kerrota alkion paksuudesta mitään. Ja jos alkion kuori on liian paksu, sen on hankala kiinnittyä.
Tästä viimeisestä hoidosta sitten tärppäsi.. kaksi alkiota siirrettiin ja viime viikolla kävin ultrassa ja yksi vauva olisi tulossa. Toivottavasti kaikki menee hyvin.
Joten haluan nyt omalla tarinallani ja vuosien hoitojen jälkeen valaa sinulle ja muillekin.. ei kannata luovuttaa, vaikka tiedän, että usko onnistumiseen on joskus kovilla!!!!
Niin ja muuten sitähän sanotaan, että lapsettomuushoitoihin hakeutuneista 90% onnistuu. Eli 10% ei onnistu... taas se pelottava 10%... :(((((
Moi,
ja niinhän se meilläkin meni kuin arvelin. Nega oli, puhdas sellainen sanoi sairaanhoitaja. Ei edes yritystä ollut ollut. Huoh :-(
Typerryttävän uutisen kuulin myös: ainoastaan yksi solu oli jaksanut pakkaseen asti. Senkin kanssa pitää odottaa syksyyn, kun klinikalla alkaa nyt kesätauko. Ja luonnolliseen kiertoon sitä yritetään, ei välttämättä kuulemma selviä sulatuksesta.
Meidän epäonni on siinä, että täytän pian 40. Siinä menee lapsettomuushoitojen ikäraja, eli en pääse enää edes uudelle hoitokierrokselle. Tämä oli sitten kai tässä.
Taidan käpertyä jonnekin nuolemaan haavojani. Voimia sulle vielä henkiseen jaksamiseen, teillä on kaikki vielä mahdollista, kun noita munasolujakin noin valtavan paljon!
Ainakin yksityisellä taitaa olla ikäraja 43 v.
Kuinka paljon maksaa icsi julkisella puolella? Otetaanko julkisen puolen lähetteessä huomioon ikä,että pääsis nopeemmin hoitoihin?
Olen pahoillani Iikäloppu! :( Toivottavasti kuitenkin saat vielä mahdollisuuden esim. yksityisen kautta, jos voimia vielä riittäisi jatkaa yrittämistä.
Kiitos PikkuP tarinastasi. Muistelinkin, että joku oli kertonut, että alkionkierron avauksesta olleen apua. Meille tehtiin IVF Felicitassilla Hesassa. Suoraan sanottuna en osaa edes sanoa, olemmeko yksityisellä vai julkisella puolella hoidossa! :-/ Ihan ekan kerran tästä asiasta hakeuduin puhumaan yksityiselle lääkäriasemalle, mistä sitten lähete Päijät-Hämeen keskussairaalan lapsettomuuspoliklinikalle. Ennen sinne pääsyä odoteltiin jokunen kuukausi. Siellä muut käynnit, mutta nämä hoitotoimenpiteet siis Felicitassilla. Kaikki on ainakin edennyt tosi verkkaisesti, eikä meille esimerkiksi ole tehty yhtäkään inssiä eli sinänsä olen ollut erittäin tyytyväinen saamiimme hoitoihin. Kai tämä kuitenkin julkisen puolen hoidoiksi lasketaan, kun virallisesti tuolla PHKS:ssa tapahtuu. Mitähän yksityisellä maksaa... en uskalla edes ajatella! :-/
Sitä olen myös kuullut, että kiinnittymiseen voisi auttaa kahden alkion siirtäminen yhtä aikaa. Tiedä sitten.
Mutta näin se taitaa olla, että kun on tämä selittämättömyyden diagnoosi, voi mahikset olla huonommat. Johan sen järkikin sanoo, että jos ei lääkärit ja kukaan tiedä, missä mättää, niin aika vaikeahan sitä apua on antaa.
Nyt yritän tosiaan kesäksi unohtaa koko jutun ja nauttia kaikesta huolimatta. Urheilen ja pidän itsestäni huolen. :)
Olen lukenut paljon tarinoita ihmisistä, jotka ei ikinä luovuta ja tosiaan käy vuosikausia hoidossa ajatellen, että kyllä se vielä jonain päivänä onnistuu. Sen voin jo nyt sanoa, että siihen musta ei ole, eikä miehenikään sitä halua. Kun ollaan näitä hoitoja muutama kokeiltu voidaan todeta, että kaikkemme on yritetty ja asia vain täytyy jättää "herran haltuun". Jotenkin koen sen elämän elämättä jättämiseksi, jos takerrutaan tähän asiaan pakkomielteisesti.
Lapsettomuus on aivan varmasti traagisin asia, mitä elämässä voi kohdata. Naiselta ei yksinkertaisesti voi viedä enempää kuin mahdollisuuden omaan lapseen! Mutta kai tämänkin surun kanssa voi jotenkin oppia elämään. Vähän niinkuin jonkun rakkaan menettäminen. Ikävä ja suru ei varmaan koskaan täysin katoa, mutta elämä kuitenkin jatkuu. Näin ainakin toivon. Olen ajatellut asian niinkin, että me lapsettomat ehkä liikaa romantisoidaan vauvan saamista ja lapsiperhe-elämää. Tosiasiassa kukaan ei varmasti (eikä etenkään ne keille lapset on tuosta noin vaan annettu!) katso lastaan joka hetki ajatellen, että tuo on maailman ihmeellisin ja ihanin asia. Voin uskoa, että aika useinkin se on vaan hemmetin rasittava rääkyvä kersa, joka on joka hetki vaatimassa jotain. Ne ihanat vauvelit kasvaa omiksi persoonikseen, kenties erittäin hankaliksi teineiksi ja sitten joskus ne lentää pesästä. Ne on vain lainaa ja joskus ihan kaikki me ollaan ihan yksin siinä tyhjässä kodissa. Kaikenlisäksi tohon vanhemmuuteen ei liity pelkästään sitä ylitsepursuvaa rakkautta, vaan myös se taakka, että koskaan et enää murehdi pelkästään omia asioitasi, vaan lapsensaannin jälkeen pelkäät ja murehdit myös hänen murheitaan, hautaan asti.
Mikään asia tässä elämässä ei ole mustavalkoista ja itse ainakin aion pitää ohjenuoranani seuraavan: "Anna minulle voimaa hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne mitkä voin ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan."
Kaikki asiat ei vaan ole omissa käsissä, vaikka kuinka toivoisi ja rukoilisi. Voi siis masentua, katkeroitua ja vaikka hypätä junan alle tai sitten voi ajatella, että hyväksyn tämän ja kaikesta huolimatta aion elää parhaan mahdollisen elämän. :)