Hymysi pelasti iltani :)

Miksi et voi häntä saada? Harmillista jos ei nähdä pitkään aikaan, jos tää nyt sattuis vaikka mulle olemaan, tuskin kuitenkaan..

Ymmärtääkseni hän on varattu :(

En ole varattu. Sääli et asut toisella paikkakunnalla : (

Sinä pelastit taas kerran minun iltani.
En tiedä mitää tää on, oon ihan sekaisin...

Ei asu naapurissani tämä mies, eikä myöskään juttelemaan asti olla ehditty. En tiedä, missä voisin tähän ihanasti hymyilevään komistukseen törmätä muissa merkeissä kuin siellä missä yleensä nähdään...

Nähtiin siis 19-20 pv välisenä yönä tarkalleen...

Tämä ei nyt liity tähän kyseiseen keskusteluun mutta keskustelun aihe on juurikin sama.

Istahdin viime lauantai-iltana junaan Tampereella ja suuntana Seinäjoki. Olin häistä tulossa mieli maassa kun oma liitto on sinettiä vaille taputeltu. Junan vaunu oli jaettu kahteen osaan josta tämä oma puolisko oli pienempi ja jossa oli kaksi äitiä lapsineen. Toisella lapsia oli kolme ja toisella yksi. Yksi kolmesta lapsesta oli kaksivuotias poika joka puuhasteli paljon ja jonka touhuja oli ihan hauska seurata sivusta. Koitin aikani kuluksi arvuutella mielessni minkähän ikäinen poika on kun itselläni on myös hieman yli kaksi vuotias kummipoika. Arvasin mielessäni että kaksi vuotta tai kuukauden vajaa. Myöhemmin kuulin äitien keskustellessa keskenään että poika oli vuoden ja 11 kuukautta.

Noh aikani seurailtua pojan touhuja hieman huvittuneena nostin katseen tähän toiseen äitiin jolla oli siis yksi lapsi, pontevan näköinen miehen alku, 4kk ja 8kg. Hymyilin 2v pojan touhuja ja seurallisesti katsoin tämän äidin silmiin ja silloin vasta huomasin miten älyttömän kaunis tämä nuori nainen oli. Hän katsoi minua silmiin ja hymyili takaisin tavalla jolla kukaan ei ikinä ole katsonut aikaisemmin. Siitä hetkestä eteenpäin en muistanut enää mitään kurjuutta vaan tunsin aivan valtavan hyvän olon tunteen. Eihän tämä katse ollut siis kuin ihan tavallinen hymy, mutta niin valtavan kaunis ja valtavan lämmin. Kukaan tuntematon ei ole ikinä hymyillyt minulle noin.

Ihastuin kuin salaman iskusta ja ihan korvia myöten, 0-100 1s. ja hymyilin hänelle koko loppumatkan päätepysäkille Seinäjoelle. En siis tuijottanut herkeämättä kuola poskella vaan osallistuin näiden kahden perheen puuhasteluihin hymyilemällä ja katseella seurailemalla. Tarjoudin Seinäjoella auttamaan vaunut pois kyydistä ja sain vaihtaa muutaman sanan tämän naisen kanssa. Aivan mahtavaa vaikka tulehtunut olkapää ei oikein tykännykään.

Kaiken kurjuuden keskelle ilmestyi tuollainen ihminen joka huokuu lämpöä ja ystävällisyyttä tuntemattomalle ihmiselle pelkällä katseella ja hymyllä. Olen tässä parin päivän aikana tullut siihen tulokseen että hänen täytyi olla enkeli.

Niin kuin on jo sanottu nainen oli tuore äiti ja siis ilmeisen onnellinen aika menossa kaikesta hymystä päätellen. Olenhan kuitenkin realisti enkä siis haikaile hänen peräänsä vaan olen tolkuttoman onnellinen hänen puolestaan. Hyvät ihmiset ansaitsevat hyviä asioita. Tämän tarinan kertoisin mieluusti hänelle kuinka hän muutti kertaheitolla suhtautumiseni omaan tilanteeseeni ja antoi uskoa siihen että elämä voi muuttua hetkessä taas sellaiseksi missä tässä kaikessa on kyse. Elämässä on ihan tarpeeksi kurjuutta ja jos vain jotenkin voin piristää jonkun toisen päivää niin sen mielelläni teen. Tekihän hän sen myös minulle ja pelasti siis lauantai-iltani ja muutaman muunkin.

Jos joku sattuu tuntemaan vaaleahiuksisen äidin jolla on 4kk ja 8kg poika niin kehoittakaa ihan varmuuden vuoksi lukaisemaan tämä. Haluan kiittää ystävällisyydestä ja toivottaa kaikkea hyvää. Vaikken sinua edes tunne niin silti veikkaan että olet kaiken hyvän ansainnut. Taisi tulla muuten kaikessa rytäkässä myös vauvakuumekin...