Kauris vs. Neitsyt = tunnevammaset?

En ole kauris enkä neitsyt.

Mikä sinua estää näyttämästä tunteitasi? Pelkäätkö, että toinen ei tunnekaan yhtä vahvasti? Elämässä pitää ottaa riskejä joskus. Maamerkit eivät taida noin merkkikuvausten perusteella olla mitään riskinottajia. Mutta kai sitä nyt ihmissuhteissa täytyy olla avoin, jotta niitä voi edes rakentaa.

Nyt vaan kauriin edessä kortit pöytään. Olen varma, että kauris arvostaa sitä niin kuin jokainen arvostaa avoimuutta ja rehellisyyttä. Voihan olla, että kauriisi ei tunne kuin sinä, mutta sittenpähän tiedät. Ja kirjoittamasi perusteella näyttää siltä, että olet jo aika varma kauriin tunteista. Siis mitä enää mietit vai nautitko tästä tilanteesta kuitenkin.

Oma merkkini kuuluu tähtikartan suorasukaisimpiin ;) Elämää helpottava piirre.

En ole riskinottaja. Ainakin itselläni liika suorasukaisuus saa minut juoksemaan karkuun. Olen pidättyväinen ja haluan olla satavarma toisesta osapuolesta, jotta uskallan laittaa itseni likoon. En halua lähteä hepposin periaattein suhteeseen vaan uskon että hiljaa hyvä tulee.

Sisimmäsäni pelkään hylkäämistä, arvioin ihmistä pitkään jotta saavutan luottamuksen, ja odotan myös toiselta osapuolelta samaa. Jos joku ihminen liian suorasti osittaa tunteitaan, se ei vaakuuta sitten pätkääkään.

Mutta pinnan alla kytee tulivuori täällä päin tuota kaurista kohtaan. Luoja sentään kun tilanne ajautuu siihen oikeaan pisteeseen, että molemmat saavuttavat toisensa... Varmasti sänky hajoaa käsiin... huh huh...Koska siellä ne tunteet varmasti näytetään. Molemmat merkit kun sattuvat olemaan samanlaisia. Seksuaalisuus kun on pyhä asia, mitä ei muille jaeta ilman tunteita ja tunteet pitää ansaita.

Hah hah, kamalan tutun kuuloista touhua! =)

Itse kauris mies ja jo tovin haikaillut erään neitsyt naisen perään. Tiedän että jonkin asteen tunnetta myös neitsyellä on tähän suuntaan. On välillä hauska huomata kuinka paljon ihminen kertoo sanattomasti ajatuksistaan ihan vain elekielellä ja olemuksellaan. Perus neitsyt ja etenkin kauris ovat kumpikin hieman kuoreensa käpertyneitä luonteita. Mutta siletä kuorensa alta kumpikin hyviä lukemaan toisia ihmisiä.

Allekirjoitan täysin sen väitteem että kauris ei tee suuria muutoksia elämässään jos ei ole täysin 100% varma mihin ryhtyy ja hanskaa tilannetta. Myönnän itse olevani huono käsittelemään epävarmoja tilanteita jos panokset ovat kovat.... sitä ei tiedä mihin suuntaan päätös olisi tehtävä, ja oliko valinnan jälkeen päätös kuitenkaan hyvä... ja jos ei ollu, niin auta armias kuinka itsetuntoa ruoskitaan epäonnistumisesta. =)

heh, samaa mieltä! :D

Välillä sitä itse mietiskelee itekseen että, ei se oo musta mitenkään kiinnostunu, ja välillä taas on niin varma kuin vaan voi ollakaan. Mut ei siihen tunteeseen ei voi luottaa.
Mä pyrin puntaroimaan järjellä ja tunteella. Enkä luota itseeni että antaisin tunteiden viedä, koska usein niissä tilanteissa tekee vääriä valintoja, ja niistä syistä ne itse ongelmat kohtaa myöhemmin tulevaisuudessa.

Eli käytännössä en usko ihastumisen tunteeseen, koska siinä tunteen vallassa antaa pian anteeksi monen monta piirrettä ihmisessä, mitkä aiheuttaa myöhemmin ongelmia.
Pitää ajatella vähän syvällisemmin ihmistä, kaikki hyvät ja huonot piirteet pitää kaivella esiin! ehkä vähän itsekin testailen ihmistä, miten toimii missäkin tilanteessa yms. Esimerkiksi, miten ihminen toimii paineen alla, miten ihminen käyttäytyy, ja millainen on moraalikäsitys.

Sit taas vastineeks mietin itseni hulluden partaalle että mitä toinen miettii musta... En halua edes kuulla sitä suoranaisesti, vaan jollain tapaa haluan kuulla jotain "palautetta".

Mun mielestä se on harvinainen ja positiivinen "kyky" havaita ihmisistä juurikin mitä mainitsit, kyky huomata toisesta kuinka paljon ihminen voikaan kertoa itsestään pelkästään elein ja olemuksen perusteella. Monet ei siihen kykene.

Tähän asti oon erittäin positiivinen kyseisestä ihmisestä, ja ollaanhan me molemmat puntaroineet toisiamme jo kohta puoli vuotta. mutta se ei riitä vielä. Vieläkin on jotain selvitettävää... Olen melkein varma! Onhan tuo kauris tehnyt mulle jo aikamoisen tykötulemisen, fyysisesti, mutta senkin voi peittää ystävyyden taakse :D mutta mä tiedän että tollanen ei ole vain ystävyyttä. En uskalla tehdä mitään radikaalia vieläkään, mutta ehkä mäkin voisin vähän kiusata sitä pikkusen fyysisesti vastineeks :P

Olet oikeassa, tosin mietin näitä asioita pääni sisällä ainoastaan. En ajattelisi sitä mitenkään niin että erottelisin ominaisuuksia, vaan ajatukseni ovat maailman sekavimpia toisinaan, enkä edes itse pysy kärryillä. Se johtuu siitä että ei uskalla puhua niitä kaikkia ajatuksia tai mietteitä toiselle vielä, koska pelkään että toinen ei pidä/hyväksy minua ajatuksineni tai koko ajatusmaailmaltani tällaisenaan. Epävarmuuttahan tämä on.

Olet kyllä oikeassa siinä että joskus menee överiksi kun analysoi liikaa ja miettii liikaa. Mutta se kuuluu luonteeseen, että pitää etsiä ratkaisu toiminnalleen, jos sitä ei löydy niin ajaudun juurikin tuohon inhottavaan mietiskelyn mustaan maailmaan. Ennen kuin olen päässyt ratkaisuun - tai saanut varmuuden asioille. Kiitos näkökulmasta, tuo vähän virkisti ajatuksia. Ehkä pitäis välillä vaan elää eikä miettiä liikaa. En mä nyt oikeesti ole näin vakava kuiteskaan.

Veiläkin vaan soudetaan ja huovataan. Voi elämä kuinka voikaan olla raastavaa välillä. Kun ottaa etäisyyttä, sitten tuleekin heti melkein tarve lähentyä uudelleen.
Tässä ei ole kohta päätä eikä häntää.

Tuli vaan mieleen, että missähän kohtaa muilla "neitsyt-kauris" tapauksilla he laskevat itsensä olevan parisuhteessa? Kohta mennyt jo yli puoli vuotta tätä soutamista ja huopaamista. Mä olen aina saanut kuvan kuitenkin että kauris olisi sittenkin se rohkeampi osapuoli tekemään aloitteita, neitsyet ovat vähän arempia, ero ei ole suuri, mutta kuitenkin... VOi itku. kun en kehtaa tehdä mitään radikaaleja, kun pelkään että munaan itseni täysin...

Nyt kävi sit minun kohdalla, tämä kliseinen "Kauris" vetäytyi -ilmiö. Uskalsin olla rohkea, ja suhteemme (mikskä sitä nyt voikaan kutsua) syventyi paljon.
Noh, myhäilkööt nyt tunteidensa kanssa omassa luolassaan hetken. Jään odottamaan yhteydenottoa.

On hän tämän viilenemiskautensa aikana silloin tällöin ottanut yhteyttä ja olemme nähneetkin ja kyllä hän on ihan toista maata nykyään seurassani. Hakee paljon huomiota, ja tällä kertaa läpinäkyvämmin.

Kun en itse myöskään pitänyt yhteyttä sen koommin, vaan olin itsenäinen ja puuhailin omiani, tämä kauris vähän "suuttui" minulle, kun en ottanut häntä huomioon, ja riitelimmekin kuin pariskunnat konsanaan. Kyllä hän silti joka päivä haluaa pitää huolta, tai ei huolta mutta haluaa tehdä niitä "kauriin palveluksia" toiselle. Mutta jotenkin tuo syvällinen yhteytemme nyt katkoilee, ja huomaan että se on kauriin puolelta vähän arkuutta ottaa askelia eteenpäin.

Minäpä tässä sitten odottelen. Mutta kauaa en jaksa vitkutella. On minulla omakin elämä kuitenkin, enkä jätä kaikkea tämän kauriin varaan, sanoin sen myös tälle kauriille. Ja siitäkin hän vähän suuttui kun en pitänytkään häntä numero ykkösenä elämässäni. Mutta tottahan se on.

Nyt on Kauriin vuoro... En halua tuputtaa itseäni sen enempää. Ottakoot tai jättäkööt. Valinta on hänen.


Kertokaapas kauriit itse, miten minun tulisi toimia? vaikka kyllä itsekin sen tiedostan, mutta ihan vain siksi, että jos onkin sattunut niin etten osaakaan lukea kaikkia piirteitä kauriista.

Meillä kauriilla on koko elämä aikaa odottaa sitä "oikeaa" prinssiä tai prinsessaa ja ollaan todella valikoivia. Mutta jos me löydetään sopiva, se liitto kestää, mikäli se on meistä kiinni. Me ollaan myös aika hitaita, eikä heti tajuta että hän juuri on se elämäni kumppani, sen takia muut korjaa ne pois ensin.

Kyllä mä jaksan odottaa. Vaikka se onkin harvinaista iteltäni, tai en ole tottunut sellaiseen toisen osapuolen kannalta.. Nyt olen ehkä valmis odottamaan, koska kyseessä on sellainen ihminen kenen kanssa tunnen sellaista sielullista sympatiaa ja yhteenkuuluvuutta. Toivottavasti odotus palkitaan, sitten joskus kait. Mut jos ei mitään kuulu, niin ei se maailmaa kaada.
Ja odottamisella en tarkota mitään muutamaa päivää tai viikkoa.

Ehkä tarvitsen itsellenikin pienen hengähdystauon omien tunteideni miettimiseksi. Nyt on vähän liikaa tapahtunut pienellä aikavälillä ja rupee jo ahdistaan. Tarvii saada realistinen kokonaiskuva taas kasaan, ettei nyt vallan tunteella rupee elämään ja sit menee kaikki arkiasiat ihan mönkään, kun itsekontrolli pettää.

Hei Ap olisi kivaa tietää miten olet edistynyt kauriin kanssa?

Viileeks meni. Molemmin puolin. Jokin muuri tuli väliin, ja nyt ei kumpikaan uskalla rikkoa jäätä. Eli vähän kuin oltais alkupisteessä. Välillä esiintyy kiinnostuksen ilmaisemista, mutta ei oikein osaa vastata niihin, kun ei ole varma toisesta. Epävarmuutta. Tässäpä odottelen kauriilta tykötulemista.
Niin selvennykseksi, että kerroin tunteistani tälle kauriille. Ei vastannut mitään. Meni varmaan hämilleen, tai ei osannut reagoida, sen jälkeen tapahtui tämä valtava takapakki. Lopulta itekin pakittelin ja rupesin vältteleen. Vaikea selittää, ihan kummallista on ollut kyllä. Olis kyllä kiva jos välit jossain vaiheessa lähenis.Onhan tässä aikaa miettiä ja tunnustella tilannetta. Mä en ainakaan sen enempää rupee tyrkyttään itseeni. Silti hän on mielessäni ja tärkeä.

Vähän kuin olemme etäällä, mutta silti toistemme taustalla pörräämme, vähän kuin taka-alalla. Olemme kyllä tekemisissä, mutta ei niin kuin ennen. Noh, saapi nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Ei se töki, vaan musta tuntuu että se on epävarmuutta molemmin puolin toisista.
Toisaalta mulla on ollut suhteita, jotka on alkanut tosi nopeasti ja intohimoisesti, mutta ovat päättyneetkin sitten yhtä nopeasti. Haluan tutustua pikku hiljaa ja olla varma toisesta.

Nyt sain sentäs kuullta tältä kauriilta tunteistaan, tosin epämääräisesti selitettynä, mutta ennen hän ei ole noin suoraan sitä ilmaissut. Ja kertoi että hänellä on ollut iso ikävä jne. Eli taas välille lämpenee, mutta ollaan ehkä taas alkupisteessä, mut ihan hyvä näin. Omalla painollaan :) Ainakin tuntui mukavalta kuulla häneltä tuommoista. Nyt kun emme ole olleet niin paljoa tekemisissä pitkään aikaan, niin on kiva että välit lämpenee, koska on mullakin ollut kauhea ikävä. Ei me oikeen pystytä oleen täysin erossa toisistamme.