Täällä moni pahoittaa mielensä kuvitellessaan ikävöintinsä kohteen vastaavan itselleen töykeästi ja poistyöntäen. Kannattaa selvittää asiat irl eikä täällä väärinkäsitysten välttämiseksi. Täällä on aika mahdotonta ketään varmasti tunnistaa.
Älä usko kaikkea
Piiiiiiip
19174
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ymmärrän.
Jaa, jaa, niinhän se on, että livessä on se todellinen, siellä voi aika paljon päätellä suuntaan ja toiseenkin. Vaikka eihän aina niin selvää ole, vaikka kuinka olisi tunteita ja näkyisi kilometrin päähän.
MITÄ! Olen uskonut että kaikki tänne kirjoitettu koskee juuri minua, häntä tai meitä :(
Tuli mieleen että kumma miten helppoa on ns. "paljastaa" negatiiviset tunteet kuin rakkauden tunteet. Miksi on helpompi sanoa etten olisi sinua halunnutkaan ja että mulla on joku parempi jne. kuin että rakastan ja ikävöin sinua?
Kai sille joku syy on oltava. Mun on ainakin helpompi toiste päin.
Negatiiviset tunteet on kuin ampuisi linnansa muureilta katapulteilla ja jousilla. Positiiviset tunteet ovat kuin kävelisi ilman asetta, haarniskaa ja kilpeä kohtaamaan toista, jonka aikeista et ole vielä varma.
Jotain perää.
Se voi olla vaikeeta jos toinen haluaa tunnustaa asiat niinkuin ne on ja toinen sillä toisella tavalla. Eiköhän suurin osa kuiten sillä paremmalla.
Hyvin sanottu Guillaume, noinhan se on. Pelkoa että kaatuu tantereelle.
Riskiä on otettava elämässä muuten elämä on tyytymätöntä ja kuivaa siinä jää monet tapahtumat tapahtumatta jos ei ota riskiä. Elämä kolhii mutta se myös antaa moni verroin takaisinkin, niin myös riskinotossa.
Mä kyllä haluaisin sen tietyn Tom Cruiseni joku päivä.
Sanoisin, että ei kannata ottaa rakkaudentunnustuksissa riskiä. Ei missään nimessä...jos ei halua tulla satutetuksi
Mutta silläkin uhalla...ilmaisin rakkauteni...ja............AUTSSSSSSSSSS :-(
No en nyt tarkoita ihan suoraan päin naamaa suuria tunnustuksia, vaan pikku hiljaa palapalalta. Sitten myöhemmin jos tuuli ottaa alle ja pääsee eteenpäin niin sitten vasta. En minäkään kyllä kylmiltäni tunnusta rakkautta jollekin suoriltaan. Jonkunlainen alku, rohkeus lähestyä.
No en mäkään ihan kylmiltäni tunnustanu, vaan vasta sitten kun asiat oli mielestäni edenny siihen pisteeseen tai että siis tuntui ihan luontevalta se tunnustaa...Mutta sitten tulikin kylmää kyytiä...
Noin mullekin on käynyt, mutta sen jälkeen täytyy vaan siirtyä eteenpäin ja uusia tuulia haistelemaan, ei kannata enää roikkua sellaisessa, joka ei tarpeeksi välitä..
Harmi juttu. :(
En tiedä sitten miten paljon oli asiassasi edennyt, ehkä hän ei vain sitten ollut valmis niin suureen tunnustukseen ja se pelästytti.
Juu en mä roikukaan, mutta aikansahan se vie, että tunteet haalenee ja häviää...
Yllättävän paljon se kyllä sattuu ja särkee ja koskee, kun asiat olikin sitten ihan toisin kuin oli olettanut...
Ja ne töykeilijät ovat väärällä hiekkalaatikolla mikä korpeaa jonkin verran. :(
Korpeaa kun ei ite saa...