Hei! Haluaisin opiskelemaan sosiaalityötä. Mietityttää vaan, kuinka vaativaa opiskelu on. En ole niinkään huolissani sisäänpääsystä, sillä olen kyllä hyvä pänttäämään suppeaa määrää kirjallisuutta. Mutta se käytännön opiskelu: onko kamalan laajoja tenttipaketteja, jotka pitää sisäistää yhdellä lukemalla? Entä onko paljon englannninkielistä kirjallisuutta ja jos, niin tottuuko sanastoon, vaikka englanti ei olisi kovin hyvin hallussa (itse kirjoitin C:n; muuten kirjoitukseni menivät paremmin)? Entä onkohan opiskelussa haittaa siitä, että en ole mitenkään erityisen paljonn yhteiskunnallisia tapahtumia seuraava ihminen - tarvitaanko tententeissä esim. paljon soveltamistaitoa?
Ja niin, sosiaalityöntekijöiden työtilanne on ilmeisesti ihan hyvä?
Kiitos vastauksista jo etukäteen!
Ja niin, sosiaalityöntekijöiden työtilanne on ilmeisesti ihan hyvä?
Kiitos vastauksista jo etukäteen!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei ole vaikeaa. Päinvastoin, sosiaalityöhön suhtaudutaan monesti hiukan vähätellenkin ja sitä pidetään helpompana aineena yhteiskuntatieteellisessä. Luulen että sisäänpääsy tulee olemaan suurin haasteesi - mikäli Stadiin, Tampereelle tai Turkuun halajat.
Töitä kyllä riittää, mutta kuulemma työ on henkisesti todella kuormittavaa. Kiire on kova, työssä ollaan rankkojen asioiden äärellä ja kuntien huippuunsa viritetty budjettikuri ei ainakaan helpota sosiaalityöntekijöiden toimintaa.
Eipä ole kovin vaikeaa mustakaan. Englantia tosin tarvitsee jonkin verran osata, sillä tenttikirjoja on englanniksi (ja jopa ruotsiksi, mutta ne on yleenä vapaaehtoisia suomen- tai englanninkielisen kirjallisuuden kanssa). Mutta sitä ei kannata säikähtää, ei muutkaan sitä enkkua täydellisesti osaa.
Sisäänpääsy on kyllä vaikeaa, eli kannattaa hakea tuon em. kolmion ulkopuolelle, jos halajaa varmemmin paikan saada
Semmoista lässytystähän se on. Eiköhän noista opinnoista normaalijärjellä selviä.
Onko täällä ketään, jolla sosiaalityön opiskelu syystä tai toisesta takkuilee (kuten itselläni)?
No opiskelu sinänsä ei takkua, melko helppoa on ollut näin alussa, mutta vähän on kyllä alkanut pelottaa tuo tuleva työura sossuna. Mitä enemmän saan tietoa sosiaalityöntekijöiden arjesta, sitä enemmän mua pelottaa että kannattaako niin vaativaan ja stressaavaan hommaan ryhtyäkään.
Parin sivuaineen (mm. psykologua, sosiaalipsykologia) kurssit ovat vaikuttaneet mielenkiintoisille, ja kyllähän sitä aina välillä miettii että pitäisikö sittenkin vaihtaa vielä...
Miten haasteellinen on sosiaalityön metodologinen puoli?
Eka kunnon harjoittelu on se kohta missä moni nuori ihminen jättää sossun haaveet sikseen. Kokemukset voivat olla etenkin suojattua elämää viettäneille niin rankkoja.
Miettikää nyt hyvät ihmiset tarkkaan haluatteko alalle. Opiskelu on helppoa, mutta itse työ... Kuntapuolella todella kuormittavaa, kahden ihmisen työt tehtävänä mullakin eli täysin kohtuuton työmäärä, aikarajoja mahdoton noudattaa jne. Mulla alle 2v työkokemusta ja työuupumus diagnosoitu.
Minkälaista työtä teet? Lastensuojelua?
Lainaan vähän teidän keskustelua!
Hieman epäselvää: löytyy Sosiaalityön tutkinto joka perustuu kandidaattitutkinnosta ja sitten maisteriopinnoista ja sitten löytyy sosionomi joka on AMK tutkinto.
Onko sosionomi ja sosiaalityön tutkinto rinnastettavia? eli saako sosiaalityön kandidaattipapereilla tehdä esimerkiksi. töitä sosiaaliohjaajana vai pitääkö se nimenomaan olla sosionomi(AMK)?
Yliopiston kanditutkinto ei missään nimessä ole sama kuin sosionomin koulutus. Eroaa merkittävästi toisistaan.
Laki sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista:
6 §
Sosiaaliohjaaja
Kelpoisuusvaatimuksena sosiaaliohjaajan tehtäviin on tehtävään soveltuva sosiaalialalle suuntaava sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto.