En tiedä voiko kukaan täällä auttaa, mutta pakko saada purkaa tämä solmu edes sanoiksi...
Olen jo kertaalleen joutunut sairaalaan vakavan masennuksen takia. Lääketieteellistä apua olen siis saanut. Toipuminen alkoi melko hyvin, mutta viime aikoina elämään on kasautunut ongelmia: kuolemaa ja vakavia sairauksia perhepiirissä, ystävien menetys, ero - tämä kaikki on jättänyt minut oikeastaan täysin yksin.
Nyt se nostaa taas päätään, pahimmalla hetkellä. Kuinka nyt taistella masennusta vastaan ilman perheen tai ystävien tukea? Kenellekään ei voi puhua. Jäljellä olevia perheenjäseniä ei uskalla huolestuttaa. Samasta syystä en pysty tappamaan itseäni, en voi tuottaa lisää surua ihmisille jotka eivät ansaitse sitä. Mutta mihin hlevetin kuoppaan tämä typerä velvollisuudentunto minut laittaa, miten saan tämän loppumaan, miten selviän yksin?
Onko mitään keinoa helpottaa tätä ja löytää jotain syytä elää, ilman että kukaan saa tietää?
Olen jo kertaalleen joutunut sairaalaan vakavan masennuksen takia. Lääketieteellistä apua olen siis saanut. Toipuminen alkoi melko hyvin, mutta viime aikoina elämään on kasautunut ongelmia: kuolemaa ja vakavia sairauksia perhepiirissä, ystävien menetys, ero - tämä kaikki on jättänyt minut oikeastaan täysin yksin.
Nyt se nostaa taas päätään, pahimmalla hetkellä. Kuinka nyt taistella masennusta vastaan ilman perheen tai ystävien tukea? Kenellekään ei voi puhua. Jäljellä olevia perheenjäseniä ei uskalla huolestuttaa. Samasta syystä en pysty tappamaan itseäni, en voi tuottaa lisää surua ihmisille jotka eivät ansaitse sitä. Mutta mihin hlevetin kuoppaan tämä typerä velvollisuudentunto minut laittaa, miten saan tämän loppumaan, miten selviän yksin?
Onko mitään keinoa helpottaa tätä ja löytää jotain syytä elää, ilman että kukaan saa tietää?
Vastaukset 1
Vanhimmat
NO haet kuitenkin apua.
MItä apua sait viimeksi? Pelkkiä lääkkeitä?
Miten olisi kuntoutustutkimus? Tai psykoterapia?
Ei tarvitse selvitä yksin.