En nyt tiiä mihin muuallekkaan olisin tämän laittanut, mutta asiaan.. Otsikko jokseenkin kertoo aiheesta
Joskus vain tuntuu että on ollut yksin ihan liian kauan! Ennen olin sinut sen asian kanssa että olen sinkku, mutta nyt tuntuu siltä että kaikki kaverit seurustelevat tai ovat edes seurustelleet.. Itselläni ei edes ikinä ole ollut kunnon suhdetta ja 17 vuotta tulee täyteen. Olen aika hiljainen ja olen yrittänyt puhua enemmän kaveripoikieni kanssa kahdestaan, mutta sanat vaan takertuu kurkkuun. En tiedä mikä siinä on kun en keksi mitään sanottavaa juuri silloin kun pitäisi. Pidän itseäni jotenkin huonona tämän takia.
Kaveri koitti joskus lohduttaa sillä että kyllä se oikea tulee kohdalle kun sitä vähiten odottaa, mutta se tuntuu niin toivottomalta ajatukselta. Minulle on myös sanottu että "sulla sentään on ollu peliä monen kanssa", mutta mitä iloa siitä on kun vieläkin on yksin. Masennuin silloin vielä enemmän koska aloin miettiä miksi se jäi siihen pelaamiseen.
Saattaa olla että olen antanut periksi rakkauden suhtee., Tässä nyt jonkun näköinen esimerkki mun tilanteista.. pidin yhdestä todella paljon ja hänkin vaikutti siltä että pitäisi minusta. Minulle sanottiin moneen kertaan että hänestä ei kannata pitää, pyörittää kaikkia samaan aikaan, mutta minkä sille mahtaa.. Sitten viime kesälomana lähdin kahdeksi viikoksi kauemmas kesätöihin ja kun tulin takaisin odotti mukava yllätys: tämä poika seurusteli jonkun muun kanssa.. Olen vieläkin katkera siitä, koska välitin oikeasti. Hän on tänäkin päivänä varattu ja olemme kavereita ja näen hänet joka päivä, koska liikumme samassa porukassa. Sattuu todella paljon nähdä häntä, mutta haaveilen yhä että hänellä olisi jotain tunteita minua kohtaan ja tajuaisi että haluan hänet. Mutta sen ei kai sitten ollut tarkoitus tapahtua..
Yksinäisyys on välillä vain liikaa kun kaipaa sitä omaa kultaa jonka kanssa viettää aikaa ja olla oma itsensä.
Joskus vain tuntuu että on ollut yksin ihan liian kauan! Ennen olin sinut sen asian kanssa että olen sinkku, mutta nyt tuntuu siltä että kaikki kaverit seurustelevat tai ovat edes seurustelleet.. Itselläni ei edes ikinä ole ollut kunnon suhdetta ja 17 vuotta tulee täyteen. Olen aika hiljainen ja olen yrittänyt puhua enemmän kaveripoikieni kanssa kahdestaan, mutta sanat vaan takertuu kurkkuun. En tiedä mikä siinä on kun en keksi mitään sanottavaa juuri silloin kun pitäisi. Pidän itseäni jotenkin huonona tämän takia.
Kaveri koitti joskus lohduttaa sillä että kyllä se oikea tulee kohdalle kun sitä vähiten odottaa, mutta se tuntuu niin toivottomalta ajatukselta. Minulle on myös sanottu että "sulla sentään on ollu peliä monen kanssa", mutta mitä iloa siitä on kun vieläkin on yksin. Masennuin silloin vielä enemmän koska aloin miettiä miksi se jäi siihen pelaamiseen.
Saattaa olla että olen antanut periksi rakkauden suhtee., Tässä nyt jonkun näköinen esimerkki mun tilanteista.. pidin yhdestä todella paljon ja hänkin vaikutti siltä että pitäisi minusta. Minulle sanottiin moneen kertaan että hänestä ei kannata pitää, pyörittää kaikkia samaan aikaan, mutta minkä sille mahtaa.. Sitten viime kesälomana lähdin kahdeksi viikoksi kauemmas kesätöihin ja kun tulin takaisin odotti mukava yllätys: tämä poika seurusteli jonkun muun kanssa.. Olen vieläkin katkera siitä, koska välitin oikeasti. Hän on tänäkin päivänä varattu ja olemme kavereita ja näen hänet joka päivä, koska liikumme samassa porukassa. Sattuu todella paljon nähdä häntä, mutta haaveilen yhä että hänellä olisi jotain tunteita minua kohtaan ja tajuaisi että haluan hänet. Mutta sen ei kai sitten ollut tarkoitus tapahtua..
Yksinäisyys on välillä vain liikaa kun kaipaa sitä omaa kultaa jonka kanssa viettää aikaa ja olla oma itsensä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
jooo o. Minäkin olen ihastunut ja välitän ihan hirveen paljon yhdesta tytöstä(oon 14v).
Sitten mä kerran menin juttelee sille ja tunnustin pitäväni hänestä ja sit kysyin pitääkö hän minusta tuli vastaus "kyllä mä pidän susta, mutta me ollaan liian erilaisi". Niin ei vittu! Enpä ton jälkeen enää mee vähään aikaan kenellekkään tunnustaa.
Joo tuo on perseestä kun uskaltautuu kertomaan ja ei saa vastakaikua, siitäkin on kokemusta.
Mä en ikinä edes tunnustanut kyseiselle pojalle että pidän hänestä ja enää en viitsi asiaa puheeksi ottaa. Hiihtolomalla olin kyseisen henkilön kanssa melkein koko loman yhteisen kaverin luona ja yhtenä iltana pienessä tuiterissa hän tokaisi että suutelisi minua jos ei olisi varattu ja muutenkin oli kanssani aika paljon vaikka siellä muitakin oli.. Ennen tätä luulin päässeeni hänestä yli jo mutta ei, ei sitten millään..
hei jos sua tulis sellaine josta sä pidät vaan kaverina ja oot luvannut lähtee kaupungille, niin kauanko sulta menis ihastua uuteen. Sillä mun ihastus ainaki suostu lähtee kaupungille
Ja tämän tarinan pointti oli?
Joo tiedän itsekin tuon tunteen, mutta itse olen sinut sinkkuutenikanssa, osittain olen kylläkin kyllästynyt yrittämään.
Tekstisi ainut pointti taisi olla että halusit vain avautua jonnekin. Oman kommenttini pointtia tuskin tarvitsee edes selittää..
Mitäs sitten jos vaan avautusin mut pointti oli et yksinäisyys on perseestä