Mihin kaupunkilaislapset piiloutuivat vieraita ihmisiä?

Ei me kyllä piiloon juostu vieraiden tullessa vaan vanhemmat komensivat meidät omiin huoneisiimme ja käskivät pysyä siellä poissa häiritsemästä vieraita.
Nykyään on niin mukavaa kun lapset saavat olla läsnä kun vieraita tulee, joskus se on kyllä vähän raskasta kun lapsi-lapset nousevat pääosaan koko vierailun ajaksi.

Kaikillahan on lukot ovissa.
Meillä ei avata ovea, ja ol-
laan hiljaa.

Miks tarttis piiloutuu ?
Mää ainaski katan lapsil ens,ni sit saa aikuiset juara/syärä rauhas.
Juhlapyhin ym.merkkipäivil ollaan tiätty kaik samas pöyräs.
Isommis juhlis katan lapsil oman pöyrän.Toimii !

Mnaah.

Kaupunkiasunnot pieniä, ei siellä käydä kyläilemässä kuin erittäin harvoin. Eikä nykykakarat juokse karkuun, ne koittaa häiriköidä mahdollisimman paljon, että vieraat lähtisivät mahdollisimman pian. Eikä ne ole usein kotonakaan. Pitää olla "harrasteita", eli ne jossain "musiikkipiirissä" potkimassa mummoja. Ja nykynormien mukaan huoneita nyt kuitenkin pitää olla tarpeeksi, ettei syyllisty johonkin lastensuojelurikokseen, että niissä ne istuu kattomassa netistä pornoa.

Mä olen asunut tossa nykysessä asunnossa vajaa parikymmentä vuotta, muutamassa asunnossa olen pistäynyt jonkun kerran, lähinnä asioitten takia. Jos enenpi jutusteltavaa, painutaan jonnekin terassille sovittuna ajankohtana.

Niin vierailuajat pitää sopia etukäteen, koska kiireiset aikataulut kaikilla. Elikkäs sitten voidaan junailla kakarat jonnekin "harrasteisiin" potkimaan mummoja siksi aikaa, kun vieraat kylässä.

Oletko milloin käynyt kaupungissa viimeksi?



=DW=

Ikivanha ja läpikulunut juttuhan on suomalaisesta miehestä, joka ammoin näki ohivirtaavassa joessa veistettyjä lastuja, jne......
Muunmaanlaiset pelkäävät usein täällä metsää, johon taas moni meistä haluaa kätkeytyä.
Jospa on joillekin aivoihin jäänyt muistisäie entisiin?

Kamarin komeroon mentiin jos vain ehdittiin.. :)

Parikymmentä vuotta sitten oli naapuriin tullut kierteleviä uskon tyrkyttäjiä, Pikkupoika oli yksin heitä vastaanottamassa, vieraat kysyivät onko aikuisia kotona. Poika vastasi, että on mummo, mutta se meni piiloon. :)
Joten osaa aikuisetkin piiloutua.

Ei mun penskat ole koskaa menneet piiloon mihinkään jos vieraita tulee, mutta mä menin pöydänalle kun joulupukki tuli käymään. Niin kyhnäsin mä mutsin jalkojen takana jos ihan uppovieras kävi, mutta mä siellä kauaa ollu.

Pelot istutetaan kai useimmiten pieniin lapsiin kotiympäristössä, joko vanhempien omien ennakkoluulojen ja kuviteltujen tai todellisten uhkien vuoksi. Moni pelkää kai myös ihan luonnostaan kaikkea uutta ja vierasta.

Juoksivatko maalaislapset oikeasti karkuun vieraita?
Oman vähäisen kokemukseni mukaan ujommat lapset saattoivat maaseudulla jossain kauempana pohjoisessa tulla tervehtimään vieraita hieman viiveellä kurkisteltuaan aikansa kauempaa nurkan takaa.

Omassa kodissani, samoin kuin useimmissa kaupunkikodeissa, aikuiset tervehtivät ensin kätellen toisiaan ja heti perään esiteltiin lapset, jotka oli opetettu katsomaan silmiin ja niiamaan tai pokkaamaan kohteliaasti käteltäessä. Vanhempani opettivat suhtautumaan kaikkiin ihmisiin ennakkoluulottomasti, ystävällisesti ja kohteliaasti.
Olen siitä kiitollinen.

Kotiin ei saanut päästää tuntemattomia, mutta muutoin piti noudattaa hyviä tapoja. Muistan isän jutelleen kerran suomalaisen ammattikerjäläisenkin kanssa kotiovella. (Hän ei saanut rahaa.) Miehen ammatinvalinta herätti ihmettelyä ja vanhemmat jatkoivat keskustelua asiasta keskenään tapaamisen jälkeen. Mustalaisia näimme usein kaupassa ja lähiympäristössä, tummaihoisia ensimmäisen kerran olympialaisten aikaan. Tuijottaminen ei kuulunut hyviin tapoihin, mutta katsekontaktia ei tarvinnut varoa, ei myöskään hymyyn vastaamista. Asiallisiin kysymyksiin piti vastata kohteliaasti, mutta yksityisistä kotiasioista opetettiin vaikenemaan melko nuoresta pitäen.

Vanhempina pohdimme itse, pitäisikö varoitella lapsia vaarallisten ihmisten kohtaamisen mahdollisuudesta. Päätimme, jättää sen tekemättä, koska vain ihminen voi auttaa ihmistä, jos jotain ikävää tapahtuisi ja lapsi tarvitsisi apua.

Ei meillä saanut piiloutua, ei maalla eikä siihenaikaisessa kauppalassakaan. Kättäpäivää oli annettava ja niiata nätisti.

Nyt en tuumaakaan avata oveani satunnaiselle soittelijalle. Tutut tietävät - ovat samanlaisia... ensin sovitaan tapaamiset puhelimitse.

Ei kaupungissa enää piipahdella naapuriin, ilman sopimisia. Jos kännyssä näkyy et numero salattu, tai.. ei numeroa ...en vastaa... minulle voi jättää tekstarin tai ääniviestin.
Ellei niin toimi, en yhteyttä ota jälkeenkäänpäin.