Olen 34v nainen ja hiljattain sairastunut jonkunlaiseen jännitystilaan/paniikkihäiriöihin..Lapseni on sairastanut vuosia vakavasti ja vähän epäilen että vuosien stressi alkaa purkaantua näin.
Oireina valtava kuolemanpelko,paniikkihäiriön oireet,palan tunnetta kurkussa,pahoinvointia,nielemisvaikeutta ja huonoa oloa päässä. Olen saanut ensiapulääkkeeksi Alproxia joka kaiketi jotenkin auttaa,mutta miten hurjia oireita olette saaneet alkuun tuosta Citalopramista? Kun tuntuu,että huomattavia paniikkikohtauksia ja itkukohtauksia lisää,joita ei ole ennen tullut... Olen siis lukenut selosteen ja tiedän kyllä,mutta osaisko joku kertoa/tsempata omasta aloituksesta? Ja missä määrin näitä täytyy sietää ennenkuin täytyy vaihtaa lääkettä?
Oireina valtava kuolemanpelko,paniikkihäiriön oireet,palan tunnetta kurkussa,pahoinvointia,nielemisvaikeutta ja huonoa oloa päässä. Olen saanut ensiapulääkkeeksi Alproxia joka kaiketi jotenkin auttaa,mutta miten hurjia oireita olette saaneet alkuun tuosta Citalopramista? Kun tuntuu,että huomattavia paniikkikohtauksia ja itkukohtauksia lisää,joita ei ole ennen tullut... Olen siis lukenut selosteen ja tiedän kyllä,mutta osaisko joku kertoa/tsempata omasta aloituksesta? Ja missä määrin näitä täytyy sietää ennenkuin täytyy vaihtaa lääkettä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Noh, hurjia. Lääkeselosteessa kerrotaan, että oireet voivat jopa pahentua lääkityksen alussa, ja sitä se todellakin minun kohdalla teki. Taitaa kuitenkin olla yksilöllisiä nuo sivuoireet, jollekin ei tule mitään, ja joku kokee varsinaisia helvetin tuskia. Itse kestin viitisen päivää, kunnes heitin citalopramipaketilla vesilintua.
Tuo Alprox taitaa olla paniikkikohtauksiin parhaita täsmälääkkeitä, mitä löytyy, ja tehokkainta hoitoa lienee terapia. Hyvä terapeutti on kultaakin arvokkaampi löytö.
Itse söin citalopramia.. ensin 10mg, kun ei auttanut niin 20mg. Ei auttanut lääke mulla ainakaan ollenkaan.. Ensin paheni oireet ja sitten vähän helpotti mutta ei tullut toivottu apu. Vaihdoin lääkkeet toiseen. Toisille sopii, toisille ei :)
Mulla kävi taas niin että aloitin citalopramilla diagnoosin jälkeen, ensin 10mg joka auttoi.. Sen jälkeen alkoi taas tulla n. 1v päästä oireita ja lisättiin 10mg(eli 20mg.) Hetken sekin auttoi ja nyt lisättiin 30mg:aan. Nyt on kauhee kuolemanpelko, ja tuntuu ettei unikaan enää tule, jalat ei kanna.. :S eli kyllä se mulla ainakin hetken auttoi, ei enää. :)
Voimia!
Itselläni Sepramia 60 mg ph:n ja ahdistuneisuuteen, lisänä terapia, auttaa minua
Minä olen syönyt Citalopramia 20mg vuodesta -97 ja välillä oli 7 vuoden tauko, jolloin selvisin pelkästään opamoxilla. Nyt kolme kuukautta taas citalopramia ja kaksi kuukautta piti ootella kunnon vaikutusta. Nyt voin sanoa, että auttaa !! Pari ekaa viikkoa oli oireitten voimistumista ja tulevaisuus näytti todella synkältä. Mutta kuten näistä viestiketjuista voi lukea, se ei tunnu toimivan kaikilla odotetulla tavalla.Kannattaa kuitenki jatkaa ainakin sen kaksi kuukautta, sillä kuukauden käytön jälkeen minustakin tuntui, ettei tästä tule mitään, mutta niin sitä vain huomasi yhtäkkiä, että ei enää ollut vapinoita, uskalsi menä kauppaan ja ajatukset muuttuivat positiivisemmiksi.
Lämmin voimahali kaikille tämän kanssa taisteleville !
Olen käyttänyt kyseistä lääkettä noin kolme vuotta ja alussa myös terapia mukana. Ei pelkkä lääke auta. Pitää käsittää mistä tunteet tulee, jolloin osaa hyväksyä sen paremmin. Vaikea selittää. Itselläni lääke on auttanut eikä tullut mitään oireita. Toki sitä lääkityksen aloittaessa aina tarkkailee itseään enemmän ja saattaa kuvitella oireita. Mutta niin, lääke ja terapia on paras yhdistelmä päästä alkuun!