Elettiin viime huhtikuuta. Kaikki oli loistavasti, oltiin oltu yhdessä vuoden päivät ja olimme molemmat todella onnellisia. Ihmettelin yks viikonloppu kun äijäni oli jotenkin poissa tolaltaan ja hermostunut, alkoi puhumaan siitä miten tärkeä olin sille, ja mitä kaikkea hän olisi valmis riskeeraamaan mun puolesta. Yhtäkkiä lause katkesi, hän haukkasi henkeään ja sanoi ettei tiedä pitäisikö hänen sanoa tätä.. En tiennyt yhtään mitä hän oli sanomassa, mutta kannustin häntä avautumaan. Mentiin istumaan, ja hän kertoi että hänen entinen kihlattunsa oli soittanut ja uhannut tappaa itsensä ellei saa takaisin äijääni. Oli siinä itkussa pidättelemistä. Aluksi olin todella loukkaantunut siitä miten äijäni reagoi asiaan. Kyyneleet silmissään se siinä pyöri ympyrää. Yritin sanoa, ettei kukaan voi kiristää toista ihmistä tuolla tavalla. Ei ketään voi pakottaa yhdessäoloon noin. Miten se muija kehtaa? Mieheni olisi pitänyt tehdä henkinen itsemurha ja elää loppuelämä sen ämmän kans? Miten se voi haluta ketään, joka ei todellakaan halua sitä.. Tiedän, ne on ollut kauan yhdessä yms tunnesotkua, mutta todella säälittävä ihminen. Mietin siinä samalla, että jos joku kertoo itsemurha-aikeistaan ääneen, se haluaa että joku estää sen, sen henkikulta on silloin liian tärkeä sille itselleen, eikä se varmasti silloin tekisi sitä. Vai mitä? Kaiken huippu on se, että mun äijän paras kaveri teki itsarin, josta äijäni syytti itseään, ja itkee sitä joskus kännissä vieläkin. Tää exä oli silloin niissä hautajaisissa mun äijän mukana ja katsoi mieheni tuskaa. Eli se tiesi TASAN TARKKAAN mikä satuttaa mun äijää eniten. Ei tuon inhottavampaa ihmistä voi olla olemassakaan. Tämän vuoksi ymmärsin lopulta miksi mieheni otti sen niin raskaasti. Olihan se tuskaa meille molemmille, kun se ämmä ei muka vastannut puhelimeenkaan. Siellä se oli kämpässään istunut ja nauttinut huomiostaan.
Siitä selvittiin. Se huoritteli mut moneen kertaan, kunnes lopulta ymmärsi että meitä ei äijäni kanssa erota mikään. Onneksi mieheni tietää nyt miten väärin muija tekikään.
Onko muilla tälläisiä kokemuksia?
Siitä selvittiin. Se huoritteli mut moneen kertaan, kunnes lopulta ymmärsi että meitä ei äijäni kanssa erota mikään. Onneksi mieheni tietää nyt miten väärin muija tekikään.
Onko muilla tälläisiä kokemuksia?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tosi paljon asian vierestä, mutta musta on kamalan kuulosta, kun ikävä kyllä todella moni kutsuu miestään, poikaystäväänsä ÄIJÄKSI, UKOKSI....kauheen kuulosta..
Tosta asiastasi..näinhän se yleensä on, että useemmin ne ketkä lopulta tekevät itsemurhan, eivät sitä asiaa kuulluta ympäriinsä.
Huomion hakemiselta kuulostaa.
Tietenkään, ei voi täysin yleistää.
Tämä oli semmoinen asia minkä vuoksi olin aluksi todella mustasukkainen. Minkä takia mieheni jaksaa kiinnostua toisen naisen asioista, ja vieläpä niin, että se murtaa miehen kyyneliin.. Hetken järkeiltyäni huomasin, ettei kannattanut olla mustasukkainen, enhän voinut tietää miksi se todellisuudessa miestäni niin paljon ravisteli. En olisi voinut tietää miltä tuntui menettää läheinen ja vieläpä syyttää siitä itseään. Varmaan sen jälkeen tuntuu siltä että tekee kaikkensa jottei moista enää tapahdu.. Mutta tämän oivalsin myöhemmin kun kuulin tästä parhaasta kaverista joka tappoi itsensä. Puhuminen auttaa.
Sympatiani ovat kyllä sinun puolellasi. Juttusi vaan taisi päättyä onnellisemmin kuin minun: et menettänyt rakastasi exälle. Minulle valitettavasti kävi niin kaikesta rakkaudesta huolimatta... Kävipä vielä niin että miehen exä oli vähän käynyt katsastamassa tarjontaa ja onnistunut hankkiutumaan raskaaksi noilla reissuillaan. Niinpä sitten uhkaillen, kiristäen ja vollottaen itsemurhasuunnitelmilla teki kaikkensa saadakseen ITSE hylkäämänsä miehen takaisin. Ja mitä tekee mies, suostuu nöyränä palaamaan naisen kanssa yhteen, naisen joka on kohdellut miestä kuin saastaa kunnes tajusi että ei pärjääkään omillaan kun on uutta jälkikasvua tulossa. Pariskunnalla siis ennestään yhteisiä lapsia... Niinpä nyt sitten kulissi pyörii ja mahtaako kukaan olla siinä onnellinen? Mies ei siltä vaikuta ja minä en taatusti ole kun menetin elämäni rakkauden... Nainen sai elättäjän "hetken huuman tuotteelleen" ja uskon vahvasti että rakkaudella ei ole mitään tekemistä asian kanssa, ainoastaan itsekkyydellä ja mahdollisesti omistushalulla. Sydämeni itkee verta joka ikinen päivä eikä tunne ainakaan vähene kun kuitenkin olemme yhteyksissä joka viikko... Toivotan onnea elämääsi, minulle ei moista ylellisyyttä näköjään ole suotu.
Meillä se oli niin, että mieheni vannoi minulle koko ajan ettei lähtisi luotani entisensä vuoksi. Vaikeaa se silti oli. Tiesin että kyse oli uhkailusta ja kiristämisestä. Mieheni ei sitä niin ajatellut juuri aikaisemman menetyksensä vuoksi... Sattui katsoa sitä kun hän itki sitä muijaa. Minkä takia nämä uhkailijat kehtaavat odottaa, että toiset ihmiset luopuisivat onnellisemmasta tulevaisuudesta vain sen takia, että voisivat pitää huolta muiden elämänhalusta? Uskomattoman säälittävää. Miten kukaan pääsee sellaisista ihmisistä eroon? Jos kerran menet siihen lankaan, tämäntyyppiset ihmiset huomaavat että tälläinen uhkailu toimii, eikä se ikinä lopu.
Toivottavasti kaikki tämmöistä tekevät tajuaisivat että se on todella säälittävä tapa roikkua suhteessa. Itse en olisi päivääkään miehen kanssa, joka ei haluaisi olla vähintään yhtä paljon minun kanssa kuin minä hänen. Miksi hukkaisin elämäni sellaisen ihmisen kanssa, kun varmasti on olemassa jossain ihminen, jolle olen täydellinen kumppani?
Voimia. Ei tuollaiset suhteet ole onnellisia, tai ainakaan jatku kovin pitkään, ainakin näin toivon. Likaista peliä pelaavat eivät ansaitse onnellisuutta.
Kyllä se onni sinullekin vielä jonkin nurkan takaa tulee ja yllättää.
Minulla on omaa kokemusta itsemurhalla uhkaamisesta. Kun minulla oli aikoinaan eropaperit vetämässä vaimostani, asuimme pakon sanelemana jonkin aikaa vielä samassa asunnossa. Eräänä iltana vaimoni (vielä siihen aikaan) viattomana muka kysyi, missä on asekaappini avain. Hän kuulemma haluaisi katsella aseita joskus. Piilotin kaikki kaapin avaimet jo samana iltana niin, ettei hän niitä löytänyt. Samantyylisiä puheita sain kuulla silloin tällöin. Sitten vähän ennen kun muutin pois, vaimoni kertoi, että hänellä on ollut itsetuhoisia ajatuksia ja ettei hän tiedä, mitä tekee, kun minä lähden. Hän ei uhkaillut suoraan, mutta uhkailuahan tuokin oli.
Suutuin aivan valtavasti aina, kun vaimoni esitti noita piilouhkailujaan. Hän ei varmaan tajunnut, että moinen uhkailu sai minut lähtemään vain nopeammin ja erohaluni vain vahvistuivat. Alkoi tuntua, etten moisen sekopään takia halunnut olla enää missään tekemisissä. Vastuuta toisen itsemurhasta en varmaankaan olisi ottanut tai tuntenut.
Minulla on jonkinsortin samantyylisiä kokemuksia mieheni exästä..
Kun aloimme seurustella mieheni kanssa, en vielä tiennyt minkä kanssa joutuisin tekemisiin. Ei mennyt kauaa kun asia valkeni minulle. Joka kerta nähdessämme hänen exäänsä jossain, sieltä tuli huorittelua ja kaikenlaista selän takana tirskumista ja piikittelyä. Minä vahvana ihmisenä en siitä vielä jaksanut välittää.
Kului muutama kuukausi, niin minulle alkoi yhtenä iltana tulla tekstiviestejä. Ihan naurettavan lapsellista juttua, mistä lie keksinyt. Henkilökohtaisuuksiin puuttumista, uhkailua ja haukkumista. Yritin parhaani mukaan hillintäni säilyttäen vastailla viesteihin asiallisesti, tyhmänä ajattelin että exä lopettaa kirjoittelunsa jos yritän puhua järkeä hänelle. Eipä onnistunut.
Juttu paheni loppuaan kohti, exä veti esiin sellaisia henk.koht. asioita minusta, jotka olivat terveyteen liittyviä, täysin luottamuksellisia ja salaisia asioita paikallisessa terveyskeskuksessa, jonka palkkalistoilla hänkin oli. Järkytyin siitä suuresti, että kuin hän kehtaa käyttää siellä näkemiään tietoja hyväkseen minua mustamaalatessaan ystävilleen, mieheni ystäville, vanhemmille ja tutuille. Tosi törkeää!
Silloin päätin, että yksikin tekstiviesti vielä ja vien asian eteenpäin. Hän menettää työpaikkansa, maineensa ja tulevaisuuden mahdollisuutensa. Mutta, kilttinä ihmisenä, annoin asian lopulta olla.
Mieheni oli tässä tilanteessa kuin huopatossu. Exänsä soitteli hänelle jatkuvasti ja mieheni ei tiennyt kenen puolella olisi. Hän tietysti minulle sanoi ettei tykkää hyvää exänsä tempuista ja aikoo tehdä tälle selväksi että se peli loppuu nyt ja heti. Mutta, exälleen puhui kauniisti puhelimessa eikä varmasti sanonut poikkipuolista sanaa. Huomasin ajan myötä että tällä exällä oli tiukka ote vieläkin miehestäni. Hän sai manipuloitua miestäni ja hänen tekemisiään.
Mutta, onnellisesti olemme yhdessä vieläkin. Exä hiljaisesti jatkaa piikittelyään mutta tajusi vihdoin ettei saa meitä erotettua:)
Hienosti toimittu. Kunpa kaikilla olisi järki mukana tuossa hommassa. Itsemurhalla uhkaileva ihminen on itsekäs ja röyhkeä, eikä heille pidä antaa periksi. Ei ole kenenkään velvollisuus jäädä tälläisen ihmisen rinnalle loppuelämäksi. Jos elämässä menee niin heikosti ettei suhteen jälkeen ole mitään jäljellä, siitä vain. Mutta juuri ne jotka sanovat sen ääneen, eivät sitä todennäköisesti tule tekemään. Se on apua-huuto, jonka tarkoituksena on saada vain kyseinen henkilö välittämään. Ne, jotka sitä oikeasti hautovat eivät sanoisi sitä kenellekään läheiselle, koska eivät halua jäädä kiinni tai tulla pelastetuksi.
Toki monilla voi tälläisia ajatuksia olla, mutta sen kertominen on merkki siitä, että oma henki on liian arvokas hukattavaksi.
Vuosia sitten kerroin silloiselle poikaystävälleni että haluan erota. Huh mikä myrsky siitä nousikaan. Mies alkoi ensin solvaamaan ja haukkumaan. Kävi käsiksi ja ravisteli mua. Piti mua paikallaan allaan kun huusi mulle kipuaan joka on sydämessä. Pääsin irti ja menin ovelle. Kun huomasi ettei muu onnistunut, hän uhkasi tappaa itsensä. Olin hänelle kuulemma parasta mitä ikinä oli tapahtunut, ei ollut mitään syytä elää...
Sanoin vain että kokoahan ittes jätkä, ja lähdin. Muuta ei tarvinnut. En vastannut hänelle enää mihinkään. Nyt hänellä on jo toinen ja kaikki menee mukavasti. Miten hölmöjä sitä oliskaan oltu jos olisin jäänyt vain sen takia, että hän alentui uhkailemaan noin. En olisi koskaan tavannut tätä unelmieni miestä, jonka kanssa on kolmas perheenjäsen tulossa masussa ja oma koti. Kaikkein parasta on se unelmieni mies jonka vierestä saan herätä onnellisena joka aamu.
Mulle kävi sillai tavallisesti.... Yritettiin pitää poikaystävän kanssa meidän suhdetta salassa, koska en halunnut muiden puuttuvan asiaan. Jätkän ex kavereineen kuitenkin sai jostain vihiä ni johan alkoi huorittelut. Kaikesta tuli kommenttia, vaatteista, mun miespuolisista ystävistä. Pahin oli kun ne pisti kiertämään huhun, että olisin pettänyt mun poikaystävää sen hyvän kaverin kanssa. En vaan ite jaksa tapella niiden ämmien kanssa.
Hei,
aivan vastaavaa en ole joutunut kokemaan, mutta kihlattuni exä on aiheuttanut harmaita hiuksia muutamaan otteeseen.
Kun tapasin kihlattuni, hän oli ollut vapaana reilun vuoden. Ero tyttöystävästä oli ollut rankka, koska tyttöystävä oli uhannut itsemurhalla, kaveripiirin hajoamisella yms.
Poikaystäväni kertoi exälleen minusta noin kuukausi siitä, kun aloimme seurustella. Alkoi kamala syyttely. Exällä oli kamala tarve yhtäkkiä alkaa käydä suhteen päättymisen syitä läpi. Koko sen vuoden aikana, jonka poikaystäväni ja hänen eksänsä olivat olleet erossa, exällä ei ollut ollut mitään halua puhua erosta ja sen syistä, vaikka poikaystäväni oli sitä pyytänyt, koska koki, että asiat pitäisi pytyä keskustelemaan läpi.
Exä halusi itselleen kaikki poikaystäväni huonekalut, jotka olivat olleet heidän yhteisessä kodissaan. Exä ei ollut maksanut huonekaluista penniäkään, mutta häntä loukkasi se, että hänen entinen poikaystävänsä mahdollisesti harrastaa seksiä uuden tyttöystävän kanssa samassa huoneessa, jossa on tuttuja huonekaluja...luulin ajatusta aluksi vitsiksi, mutta hetken päästä talon pihalle ilmestyi auto ja exä, joka vaati huonekalut itselleen. Exä lupasi maksaa huonekaluista, mutta ei ole sitä vielä vuoteen tehnyt.
Olen seurustellut poikaystäväni kanssa nytpuolitoista vuotta ja ollut siitä pari kuukautta kihloissa. Exä pyrkii vieläkin vaikeuttamaan elämäämme siten, ettei suostu tulemaan juhliin, joissa minä mahdollisesti olisin. Yhteisiä tuttuja on jonkin verran, ja kaikkia tilanne ärsyttää - yksi ihminen voi käytöksellään aiheuttaa paljon mielipahaa.
Olen itsekin kokenut pari erittäin kipeää eroa a käyttäytynyt niiden tiimoilta huonosti - eli jollakin tavalla ymmärrän, että joskus on kova tarve purkaa pahaa oloaan muihin. Se ei kuitenkaan ole minusta reilua - ainakaan pitkittyessään monien vuosien mittaiseksi episodiksi.
Voimia, koetetaan kestää - siinä että joku on exä ja itse on nykyinen on suuri ero.