Mie kävelin metsässä ja räkättirastas paskansi paidalle.
Kauhein luontokokemuksesi
Yrjö M
63202
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 63
Vanhimmat
Jaahas, ottaako joku aloitus pattiin vai yritätkö olla hauska?
Noh, oletetaan, näin aluksi, että olet tosissasi, vaikka vähän kyllä epäilen.
Kauheinta on aina ollut että isosta kalasta ei koskaan saa otettua valokuvaa.
Aina katkeaa vapa ja aina siima ja aina on ollut siimanpäässä kallis viehe.
Koskaan ei ole kivaa kun luonto antaa törkeesti takaisin, mutta kannattaa muistaa yhden Pompeijin asukkaan viimeiset sanat:
Herran jestas kuinka komeannäköinen purkaus!
H.
Jaa, tänä aamuna heräsin siihen kun lakaisukone veti hiekkaa pois tuosta pihakadulta. Ja sitten pari 100 XXXXL-amatsoonia mustissa trikoissa käynnisti istuttavat ruohonleikkurit ja alkoi pörrätä pitkin nurmikkoa....
Jouduin korppeen ja korppis tuli vastaan....siinä kauheutta kerraksen.
heräsin yöllä kolmen maissa viime viikolla ja kuuntelin kun Satakieli lauloi...
Tosikertomus elävästä elämästä.
Levitin kauniina kevätpäivänä sontaa pellolla ja huomasin sivusilmällä että sontapaakku oli jäänyt kiinni talikon piikkeihin. Jotain ihme suhisevaa ääntäkin kuului. Aikani siinä hommaa jatkettuani rupesin katsomaan tarkemmin kun se "paakku" ei heittelemällä lähtenyt lentoon vaikka vauhtia oli mulla siinä sonnanlevityshommassa, nuori kun vielä olin.
Sitten katsoin tarkemmin: kyykäärme oli talikon piikeissä 2 x läpi, ei päässyt tietty mihinkään, ei eteen ei taakse, pää heilui ja kita auki sihisi ja lipotteli 2-haaraista kieltään. Ehkä 5-10 senttiä oli matkaa oikeaan käteeni, joten ei ylettänyt puremaan. Äkäinen se oli.
Myönnetään, säikähdin, äkisti lensi talikko kauas pellolle. Pääsi myöhemmin kärmes vielä hengestäänkin.
Nyt joku luontoihminen tietysti säälimään että voi kyyraukkaa. Minulta ei sääliä herunut eikä heru vieläkään, mitäs meni sen lantakasan alle lämmittelemään, en minä voinut tietää kuka siellä majaili ;-D
Mie kun meinasin sienessä ollessa polkea kyyn päälle. Se oli silleen kerällä.
Hyppäsin viime hetkessä yli ja kun olin niin säikyissäni, niin tulin samaa
reittiä takasin. :)
........Hyppäsit siis kaks kertaa sen kyyn yli???
Kunnioitusta herättävää toimintaa :)))
Lapsena leikimme ihanalla kalliopohjaisella sammalikolla ja lähellä oli heinäpeltojamme jossa oli väkeä niittohommissa ta seipäille laittamassa... muistan et kumisaappaissa piti olla juurikin kuumina kesäpäivinäkin kärmesten takia. Ja niitä oli.
Miehet niitä hangoilla keihästi tj. Ei itketty ainoatakaan kuollutta kyytä.
niin luulin, mutta tais olla pubista tulossa tämä "satakieli"
Ajatelkaa mustaa kretliinistä taivasta, valkeaa valomasto piirtymässä sitä mustuutta vastaan.
Mastossa ylipainoinen punahaalarinen mies,kasvoilla katkenneitten verisuonten verkosto, lähestyvä ukonilman sähköisyys nostaa sen matruusin hiukset kuin pilakuvan sähköiskun uhrin hiukset kuvataan.
Silmät oli kun sarkanapit,suu kysyvästi auki ja silmät pälyilevinä ,mitä nyt ,mikä on?
Oli se kauhee näky.
Kuoliko hän?
Kauhein ja kaunein, onko niitä?
Lapsena oli kauhea nähdä hiiripoikue jääneenä niittokoneen tappamaksi.
Mökkilaiturilla joskus katselin surkeana, kun varis kanteli pikkulinnunpoikia yksi toisensa perään omille poikasilleen.
Luonto ole mikään satukirja, jossa on aina onnellinen loppu, meidän ihmisten silmin katsottuna.
Jäniksenpojilta meni jalat poikki niittokoneessa.
Maalla lapset on nähneet jo pienenä, ettei maito tule lehmän häntää kampeamalla, eikä hairaka tuo vasikoita.
Ja miten hevoset lempii.
pienenä laitettiin paarmoille tikku per see seen ja laitettiin lentoon
Oletko koskaan miettinyt päinvastaista mahdollisuutta?
Käärmeiden kohtaaminen on aina yhtä kauheaa. Sellainen vihlaisi, kun viikatteella osuin sammakkoon.
Tein autoremonttia nurmikolla maaten, alla sattuin olemaan muurahaispesä. Ja kuinka ollakaan oli housut hetimiten täynnä ketaisia kusiaisia.
Vähän se laitoii tannsimaan ripaskaa, kun muurahaiset pääsivät perhekalleuksiin.
Voi pientä ressukkaa!
@ adreelle
Olipa latuska muuraispesä. Muurahaishappo on kallista kivun lievittäjää.
Joska kalliukset kallistuivat?
joo ne paholaiset oli pieniä, ja keltaisia, ja ne tuli maan alta, tai jostain
Kauheeta on jos joutuu ilkeiden ihmisten seuraan niin paras juosta.
Luonnonoikkuja ovat.
Hunksi kahluuhousussa voisi olla aika kauhee kokemus. Vielä jos kauluksesta hörppäisi kylmää vettä sisään, ja se muuttuisi rusinaksi, jota pitäisi sitten kuivatella rantakivillä.
"henriij"
"hörppäisi kylmää vettä sisään, ja se muuttuisi rusinaksi"
Vesi ei voi muuttua rusinaksi, olisist edes yrittänyt "SE"
Noh, se siitä.
H.
Hihihihi, vedet seisauttava rusina ei koskaan sammaloidu
Hiekkamyrsky on ollut pelottava kokemus.
Hmmm...
Oltiin vaimoni kanssa hilloja tai lakkoja, miten vaan, kairassa poimimassa. Palatessammemme kantamuksinemme suon reunaa, näin noin viidenkummenen metrin päässä avosuon suunnassa pienessä sarekkeessa ruskean muurahaismättään. Juteltiin siinä kulkiessa kunnes katsoessani saareketta oli mätäs karhun pää ja pyöreät korvat pienen matkan päässä. Onneksi tuo kumpanini moista ei huomannut vaan juttelin kuten ennenkin. Syrjäsilmällä näin karhun nousevan takajaloilleen. No näkihän hetken päästä kumppaninikin moisen ja järkytykseltään oli hiljaa raahatessani häntä eteenpäin. No kontio pakeni taaksemmepäin mutta kyllähän minunkin polveni tuntuivat pehmeiltä kulkiessamme... :)
kauhein on muoruudesta, valtava ukonilma, salamat paukku koko ajan ja tappo kaikki lehmät laitumella,
Tällä hetkellä muistissa oleva kamalin luontokokemus.
Kaunis kesäilta mökillä järvenrannalla.
Siinä meitä oli monta iloista ihmistä paistettiin makkaraa.
Ykskaks metsän siimeksestä hyppii iso sammakko meitä kohti.
Kaikki jähmettyi katsomaan kun hyppäsi suoraan nuotioon.
Kamala rätinä kävi ja lihan haju ympärillä.
Se oli selkeä itsemurha, mutta mulle tuli ihan hirveä olo.
Ja se iloinen porukka oli melko hiljainen.
Sain omituisen ajatuksen itsemurhia tekevistä eläimistä.
ne kaik auton alle jääneet,koukkuun tarrautuvat kalat, pyssyn eteen tulevat mettän elukat.
Toi ajatus suunta olis loputon suo,mistä sulle tuli toi ittemurha mieleen?
Mikä saa sopiulilaumat syöksymään kuolemaan?
Joukkopsykoosi?
Eihän se voinut muutakaan olla.
Kyllähän metsän eläimet osaa tulta varoa. Nuotiota pidetään yllä just eläintenkin takia.
Tämä hyppeli ison porukan keskelle ja suoraan nuotioon.
Huomion hakunen itsemurha se oli.
Jäipä nyt asia vaivaamaan ,huomen voi napauttaa vasaralla sormeen kun pähkäilee.
Valaat tulee rannalle?
Tää on palaverin paikka
Heinäsirkatkin kuulema voivat tehdä itsemurhan.
Ihmisillä, meidän kaltaisilla pitää olla pähkäiltävää. Tylsäähän tää elämä muuten olis.
Älä silti lyö sormeen, en halua joutua tuntemaan syyllisyyttä viestistäni.
Jos on hammassärky, kipua lievittaa , kun paukauttaa vasaralla peukaloonsa.
Seuraavan kerran kun sulla hammasta pakottaa niin poikkeehan meillä.
Aika paha vertaus hammassärky/ pähkäily.
Ymmärrän kyllä kipu/kipu vertauksen.
Putosin veneestä, vaikken ole eno. Hammassärky ja vasaran aiheuttama tuska olivat vertailtavina. :))
Joskus on vain monimutkaista, eikä minun aivot ainakaan aina pingo parastaan.
:))
Noo mulle taas tuli mieleen että siihen pähkäilyyn tarjosit tuota vasaralla sormeen lyömistä.
Saahan näiä näköjään pyöritellä näitä ajatuksia.
Saan minäkin miettistä huomiseksi.
Toivottavasti en kaada kattilaa jaloilleni kun keitä kesäkeittoa :))
Eipä tuon lie väliä. Minusta on mukavaa, että on pähkäiltävää.
Se pitää mielen nuorena ja virkkuna.
Olen melkoisen hyvä pähkäilijä, silloin viihtyy itsekseenkin.
Oletko koskaan pähkäillyt sitä et mikä on helpointa,tarttua hetkeen ,mikkiin vai oljenkorteen
Niin on kiva pähkäillä päässään, kun siellä ei ainakaan tule niin hirveästi noita kirjoitusvirheitä ....(mulla taas niitä riitävästi on)
Tietty sitten jos taas pähkäilee päissään niin sielläkin niitä voi tulla :)
Helpoin on tällä hetkellä oljenkorsi, ja usein pakollinenkin, vaikka kovin hento onkin, mutta voi kestää paremmin kuin rautakahle.
Mikki on keskivaikea, maallakin.
Vaikein on tarttua hetkeen, huomenna, ensi viikolla, ensi kuussa, joskus......
Ei kukaan pähkäile päissään,silloin mailman ongelmat on kämmenellä.
Minen enää välitä viittäkään virheistä, kun niitä aina vain tulee, ikä tehnee tepposiaan. Muutenkin olen hitura kirjoittaja, joten en enää tiiraa kirjoitusta kymmentä kertaa.
Jos ei joku älyä, niin mitä siitä. Olipa ihana koira telkussa.
Oljenkorsi ja kaverille kilautus on varmoja nakkeja silloin kun ollaan allikossa tai ojassa.
Ajoitus mullakin on pielessä kun hetkeä hapuilee,toiset jo tulee kun mä meen.
Niin onkin ja velat on saatavia.
Ei se kannata päissään...mikään :))
Se kiinalainen pyöräilijöitä seurannu koira vast hyvä oli.
Voisin ottaa sen meillekkin.
Ainoo hyvä asia jonka juopottelusta löyrän on tyhjät tölkit joita kerään pihoilta ja kauppaan rouraan.
Joo vähemmän niitä tulee mullakaan enää luettua.
Täällä on ihana Wallander telkussa ja lokit huutaa kun viimeistä päivää ikkunan takana.
Miksihän se lopetettiin, se ohjelma.
Onneksi on olemassa muutama, jotka kilauttavat, ja joille voi kilauttaa, ei lasia, vaan puhelimella.
Nyt odotan kuumeisesti, josko vuosia suunniteltu aie toteutuu tänä kesänä.
Saappaat nähdä, toivotaan, toivotaan.
Itsellä elämä soljuu liikaa sormien välistä aikomalla.
Usein sinua lukien on tullut hyvä mieli, kun asut niin mieleisessä paikassa, lähellä luontoa, ja varsinkin liki merta.
Onko pakko katsoa Euriviisuja, jos ei halua?
Vaikka koirulin takia oli hyvä, että pyörähomma pyöri.
Usko pois mäkin tunnen yhren joka on vuosia suunitellu matkaa jonnekkin.
Euri ja euri. Olipa korkealta ja kovaa, päällä vähän kuin roskasäkki.
Onkohan tämä nyt sitä vanhuutta, puhun, vaikkei kysytä, kysyn, vaikkei vastata.
Olen siis suomalainen. :))
On se pakko katsoa, niinkuin jouluna tonttulakin päähän sinkutus.
Joo, ja kinkutus. Vaikkei edes haluis.
Kiva kuulla että joku tykkää, peukuttaja ei tykkää ja hän on taas liikkeellä.
Ei oo pakko jos ei haluu :)
En miekään kato.
Huomenna jossain lukee pärjäskö mummot.
Onkohan toi peukuttaja niinkuin vampyyri joka yös haahuilee, sit se on ihastunu jonkun makuun ja jahtaa sitä yökauret.
Alkaa pelottamaan, josko täällä on vampyyri? :((
Musta kun tuntuu, että vampyyrille paha on ihanaa.
Minä pieraista pamautan miinuksille, onpahan, ehkä
merkki, että kommentti on luettu, jos lie?
Ilmi selvästi joku yön kulkija.
Valkolakanainen aave, huhuu täällä minä ja minun miinukseni.
Olen valmiina sen lyömään jo ennen ajatusta.
Vaan on se hyvä, ettei lehmät lennä.