Hitsi, tämä kuulostaa niin lapselliselta, mutta ahdistaa itseäni mielettömästi. Olen ollut kaukosuhteessa poikaystäväni kanssa jo 5 vuotta, ja yhteydenpito on ollut enimmäkseen puhelimitse ja netissä pitkän välimatkan vuoksi, toki tapaamme noin kerran, kaksi kuussa. Jo joskus 4 vuotta sitten ilmaisin, että haluan joskus muuttaa yhteen kunhan päätyisimme samalle paikkakunnalle. Olin siinä jo silloin innoissani, sillä en malttanut odottaa että voisimme pitää omaa kotia ja elää loppuelämän onnellisesti yhdessä.
Minulla on yksi kissa, joka on itselle äärettömän rakas 6-vuotias tytteli, ihan nuori kissaksi siis. Poikaystäväni hankki toisella paikkakunnalla asuessaan itselleen saksanpaimenkoiran, koska saihan hän yksin asuessaan päättää koiran hankinnasta. Nyt kuitenkin ahdistaa ihan sikana, sillä olemme muuttamassa yhteen kesän alussa, kun poikkis valmistuu opinnoistaan ja pääsee muuttamaan. Sillä en millään haluaisi sitä piskiä talooni asumaan! Koira on huonokäytöksinen eikä sitä pentuna sosiaalistettu kissoihin joten se jahtaa kissaani loputtomasti, ja onhan kissanikin isoja ja vauhdikkaita koiria kohtaan arka. Aina kun koira tulee käymään, kissa säntää sohvan alle ja pysyy siellä jopa seuraavaan päivään saakka.
Nyt pitäisi sitten jotain tehdä asialle, mutten tiedä mitä. En halua luopua kissastani, sillä se on minulle elämääkin rakkaampi, ensimmäinen lemmikkini ja paras ystäväni. Tosin samaa voin sanoa poikaystävän ja hänen koiransa suhteesta.
Silloin kun intoilin yhteenmuutosta, poikaystävälläni ei ollut vielä tätä koiraa, ja silloin yhteenmuutto kuulosti ihanalta idealta! Olisi se nytkin, mutta koira pilaa kaiken. Olen kärsivällistä sorttia (oppiihan tuota kaukosuhteessa) ja voisin esim. olla muuttamatta yhteen siksi aikaa että jommasta kummasta lemmikistä aika jättää (seurustella silti ja asua lähekkäin ja vierailla toisten luona paljon). Mutten kehtaa ehdottaa tuota poikaystävälleni, sillä se olin minä joka silloin vuosia sitten ehdotin yhteenmuuttoa innokkaana. Ja muutenkin luulen että laittaisin poikakaverini inhaan tilanteeseen, sillä ison koiran kanssa ei välttämättä saa hyvin asuntoa, itse olen taas tutun asunnossa vuokralla jossa saa pitää vaikka eläintarhaa sillä asunnon kunto on mitä on.
En voi pyytää poikakaveriani luopumaan koirastaan, kuten hänkään ei voisi pyytää minua luopumaan kissastani. Poikakaverini ei kuitenkaan ymmärrä kuinka iso stressi kissalleni on koirasta, sillä eihän koira pahaa tarkoita, haluaa vain leikkiä ja siinä mielessä jahtaa kissaa, vaikkei varmasti purisi jos kiinni saisi. Kisu ei siis ole fyysisesti vaarassa, henkisesti vain kun stressaa koiran läsnäoloa, eikä uskalla poistua sohvan alta koiran ollessa samassa tilassa. Itse taas stressaan koska kissani stressaa, sillä ei se ole mitään elämää elää pelossa sohvan alla kyhjöttäen.
Asiallisia vastauksia kiitos. Mielellään eläinrakkailta jotka ymmärtävät miten paljon kissani merkitsee minulle, ja kuinka tärkeä tuo ärsyttävä koira on poikakaverilleni.
Minulla on yksi kissa, joka on itselle äärettömän rakas 6-vuotias tytteli, ihan nuori kissaksi siis. Poikaystäväni hankki toisella paikkakunnalla asuessaan itselleen saksanpaimenkoiran, koska saihan hän yksin asuessaan päättää koiran hankinnasta. Nyt kuitenkin ahdistaa ihan sikana, sillä olemme muuttamassa yhteen kesän alussa, kun poikkis valmistuu opinnoistaan ja pääsee muuttamaan. Sillä en millään haluaisi sitä piskiä talooni asumaan! Koira on huonokäytöksinen eikä sitä pentuna sosiaalistettu kissoihin joten se jahtaa kissaani loputtomasti, ja onhan kissanikin isoja ja vauhdikkaita koiria kohtaan arka. Aina kun koira tulee käymään, kissa säntää sohvan alle ja pysyy siellä jopa seuraavaan päivään saakka.
Nyt pitäisi sitten jotain tehdä asialle, mutten tiedä mitä. En halua luopua kissastani, sillä se on minulle elämääkin rakkaampi, ensimmäinen lemmikkini ja paras ystäväni. Tosin samaa voin sanoa poikaystävän ja hänen koiransa suhteesta.
Silloin kun intoilin yhteenmuutosta, poikaystävälläni ei ollut vielä tätä koiraa, ja silloin yhteenmuutto kuulosti ihanalta idealta! Olisi se nytkin, mutta koira pilaa kaiken. Olen kärsivällistä sorttia (oppiihan tuota kaukosuhteessa) ja voisin esim. olla muuttamatta yhteen siksi aikaa että jommasta kummasta lemmikistä aika jättää (seurustella silti ja asua lähekkäin ja vierailla toisten luona paljon). Mutten kehtaa ehdottaa tuota poikaystävälleni, sillä se olin minä joka silloin vuosia sitten ehdotin yhteenmuuttoa innokkaana. Ja muutenkin luulen että laittaisin poikakaverini inhaan tilanteeseen, sillä ison koiran kanssa ei välttämättä saa hyvin asuntoa, itse olen taas tutun asunnossa vuokralla jossa saa pitää vaikka eläintarhaa sillä asunnon kunto on mitä on.
En voi pyytää poikakaveriani luopumaan koirastaan, kuten hänkään ei voisi pyytää minua luopumaan kissastani. Poikakaverini ei kuitenkaan ymmärrä kuinka iso stressi kissalleni on koirasta, sillä eihän koira pahaa tarkoita, haluaa vain leikkiä ja siinä mielessä jahtaa kissaa, vaikkei varmasti purisi jos kiinni saisi. Kisu ei siis ole fyysisesti vaarassa, henkisesti vain kun stressaa koiran läsnäoloa, eikä uskalla poistua sohvan alta koiran ollessa samassa tilassa. Itse taas stressaan koska kissani stressaa, sillä ei se ole mitään elämää elää pelossa sohvan alla kyhjöttäen.
Asiallisia vastauksia kiitos. Mielellään eläinrakkailta jotka ymmärtävät miten paljon kissani merkitsee minulle, ja kuinka tärkeä tuo ärsyttävä koira on poikakaverilleni.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kyllä se stressi menee kissalta ohi... pari kolme päivää siinä menee. ei toi voi olla vaikeaa... yleensä ihmissillä menee paljon kauemman ennenkuin oppii toisen tavat sopedutte, tai jotain
No sinä kai päätät omassa kodissasi miten ja minkä kanssa siellä ollaan. Muuta keinoa ei ole kuin sanoa suoraan asiat halki. Kissallasi on oikeus olla omassa rauhassa kotonaan, samoin sinulla. Koiran ja kissan voisi totuttaa mutta noilla tiedoilla koiranpidosta ei kannata harkita. Koiralle kuvaamassasi tilanteessa kissan jahtaamisesta on enemmänkin kyse saalistamisesta kuin leikistä, eikä sen pitäisi antaa tehdä sitä, kuten ei mitään muutakaan ei-toivottua. En ennusta suhteelleenne eikä poikakaverisi koiranpidollekaan valoista tulevaisuutta. Jos siis kerran halusit totuuden kuulla.
Koira kuriin, ei siinä sen enempää tarvita. Alussahan se voi stressata, mutta kerro poikakaverillesi, että koiran pitää oppia olemaan välittämättä kissasta ja muutenkin osata käyttäytyä hyvin, kun asutte saman katon alla. Asiahan vain edellyttää, että sovitte yhteiset rajat koiran käytökselle ja noudatatte niitä, ei mitään lepsuilua. Ja aikaahan tuossa hetki menee, että koira tajuaa miten pitää käyttäytyä, mutta tuskin kuukauttakaan. Siis jos olette johdonmukaisia.
Hyvä siitä tulee!
Onko koiralle opetettu jätä-komento? Se opetetaan yleensä ruoan avulla, eli lattialle laitetaan joku herkkupala, koiralle sanotaan "Jätä!" ja kun koira viimein tajuaa olla koskematta ruokaan, se palkitaan herkuilla ja kehuilla. Kun koira on oppinut jättämään ruoan koskematta käskystä, komentoa voi soveltaa kissaan. Eli kun koira lähestyy kissaan, sanotaan "Jätä!" ja kun koira tottelee, palkitaan ja kehutaan. Lopulta koira oppii jättämään kissan rauhaan, kun se tajuaa että kissan rauhan jättämisestä seuraa enemmän hyvää (herkkuja ja huomiota) kuin sen jahtaamisesta
Jos koira on huonokäytöksinen eikä peruskäytösasioita ole ilmeisesti hallussa, nämä namileikit voi jättää omaan arvoonsa. Mutta Suomessahan tätä koulukuntaa riittää. Namia vaan! Oli ongelma mikä hyvänsä.
VAI NIIN