Lapsen ja perheen oikeusturva ei toteudu huostaanotoissa.

Tuliko lastensuojelusta vainoamista ja kyttäämistä?

Anna Kontula ottaa blogissaan kantaa uuden lastensuojelulain epäkohtiin 4.1.2008.

Taisivat huolten vyöhykkeet ja varhaiset puuttumiset sekoittaa koko lastensuojelujärjestelmän.

Anna Kontulan kannaotto.

http://annakontula.fi/2008/01/lastensuojelun-huolenaiheet/
--------

Vainoamista? kirjoitti:

Tuliko lastensuojelusta vainoamista ja kyttäämistä?

Anna Kontula ottaa blogissaan kantaa uuden lastensuojelulain epäkohtiin 4.1.2008.

Taisivat huolten vyöhykkeet ja varhaiset puuttumiset sekoittaa koko lastensuojelujärjestelmän.

Anna Kontulan kannaotto.

http://annakontula.fi/2008/01/lastensuojelun-huolenaiheet/
--------

Lue lisää

Anna Kontulan mielipide lastensuojelusta.

Vuoden alusta astui voimaan uusi lastensuojelulaki. Muutos näkyy muun muassa siten, että tänä vuonna en enää istu perjantaiaamujani päättämässä lasten huostaanotoista. Homma siirtyy meiltä luottamushenkilöiltä juristeille.

Lastensuojeluun liittyvät asiat ovat tietenkin yksilötasolla salaisia, mutta joitakin yleisiä kehittämisen tai huolen paikkoja haluan muistini pohjalta kirjata. Faktoista en mene takuuseen, kyse on enemmän käytännön työstä jääneistä mielikuvista.

I huoli: Aikanaan lastensuojelu syntyi nimenomaan köyhien perheiden kasvatustyön kontrolliin. Vaikka kukaan ei sitä ääneen sanokaan, jossain määrin luokkaluonne on säilynyt: käsittelemistäni pienten lasten huostaanotoista kaikki olivat työväenluokkaisia perheitä, kun taas sekä sosiaaliviranomaiset että luottamushenkilöt tulevat lähinnä keskiluokasta. Keskiluokkainen virkakoneisto ei ole herkkä luokkaerolle. Se esimerkiksi tulkitsee raskauttavasti sellaisia seikkoja (vaikkapa kieltäytymistä tarjotusta tuesta), jotka työväenluokkaisessa kulttuurissa voivat olla tuettua tai jopa kunnioitettavaa käyttäytymistä.

II huoli: Keskiluokkaiset ihanteet näkyivät myös huostaanottoperusteissa: koulumenestyksellä oli niissä toistuvasti keskeinen osuus (pakkovalmentautuminen työkyky-yhteiskuntaan) ja niin äitien kuin tyttärienkin kohdalla perusteena oli seksuaalinen käyttäytyminen, mitä miesten ja poikien tapauksissa ei ollut (poikkeuksena yksi insestiepäily). Joko Tampereella kaikki pervot ovat naisia, tai sitten kyse on sukupuolittuneesta seksuaalisuuden kontrollimekanismista.

III huoli: Itseäni karmaisi vierailu ”vastaanottokeskuksissa”, joihin huostaanotetut lapset toimitetaan odottamaan sopivaa sijoitusperhettä. Niiden tiukat liikkumisrajoitukset (vessakin oli lukossa) johtavat siihen, että huostaanottoa edeltävät kaverisuhteet katkeavat ja uusia solmitaan toisiin saman keskuksen asukkaisiin. Olen aina kannattanut nuorten vertaistukea, mutta omituiseksi järjestelyn tekee se, että monia huostaanottoja perustellaan ”huonolla seuralla”. Viimeistään keskuksen porukoissa lapset kuitenkin sosiaalistuvat tuhmuuksiin, kuten koulupinnaamiseen, karkailuun ja näpistelyyn.

IV huoli: Lastensuojelun resurssit. Toistuvasti sain papereista lukea, miten tukiperheiden ja tukihenkilöiden saaminen on kestänyt kohtuuttoman kauan tai jäänyt kokonaan toteutumatta. Yhdessä tai kahdessa tapauksessa huostaanottoon päädyttiin ilman avopuolen toimenpiteitä, koska näitä ei ollut kohtuullisessa ajassa saatavilla. Lisäksi minulle jäi mielikuva, että huostaanotto- tai avioerotilanteesta johtuen muualla asuvan vanhemman tapaamisoikeudet ovat heikot, jos tapaaminen edellyttää valvontaa. Valvojia ei löydy tai niihin ei ole varaa.

V huoli: Lisäksi olen sitä mieltä, että päättäjien ja asianosaisten välillä on kohtuuttoman syvä kuilu. Aina välillä tuntui, että ihmiset eivät ymmärtäneet, mitä heiltä odotettiin tai mitä seurauksia heidän valinnoillaan on. Päätöksiä tekevät ihmiset, jotka näkevät tapahtumaketjusta vain pienen osan. Tämän arvelen pahentuvan, kun päätökset siirtyvät juristeille. Tilannetta on ainakin toistaiseksi heikentänyt se, että palautejärjestelmän puuttuessa päättäjät saavat hyvin satunnaisesti tietoa ratkaisujensa seurauksista
-----------

Lastensuojelun huoli kirjoitti:

Anna Kontulan mielipide lastensuojelusta.

Vuoden alusta astui voimaan uusi lastensuojelulaki. Muutos näkyy muun muassa siten, että tänä vuonna en enää istu perjantaiaamujani päättämässä lasten huostaanotoista. Homma siirtyy meiltä luottamushenkilöiltä juristeille.

Lastensuojeluun liittyvät asiat ovat tietenkin yksilötasolla salaisia, mutta joitakin yleisiä kehittämisen tai huolen paikkoja haluan muistini pohjalta kirjata. Faktoista en mene takuuseen, kyse on enemmän käytännön työstä jääneistä mielikuvista.

I huoli: Aikanaan lastensuojelu syntyi nimenomaan köyhien perheiden kasvatustyön kontrolliin. Vaikka kukaan ei sitä ääneen sanokaan, jossain määrin luokkaluonne on säilynyt: käsittelemistäni pienten lasten huostaanotoista kaikki olivat työväenluokkaisia perheitä, kun taas sekä sosiaaliviranomaiset että luottamushenkilöt tulevat lähinnä keskiluokasta. Keskiluokkainen virkakoneisto ei ole herkkä luokkaerolle. Se esimerkiksi tulkitsee raskauttavasti sellaisia seikkoja (vaikkapa kieltäytymistä tarjotusta tuesta), jotka työväenluokkaisessa kulttuurissa voivat olla tuettua tai jopa kunnioitettavaa käyttäytymistä.

II huoli: Keskiluokkaiset ihanteet näkyivät myös huostaanottoperusteissa: koulumenestyksellä oli niissä toistuvasti keskeinen osuus (pakkovalmentautuminen työkyky-yhteiskuntaan) ja niin äitien kuin tyttärienkin kohdalla perusteena oli seksuaalinen käyttäytyminen, mitä miesten ja poikien tapauksissa ei ollut (poikkeuksena yksi insestiepäily). Joko Tampereella kaikki pervot ovat naisia, tai sitten kyse on sukupuolittuneesta seksuaalisuuden kontrollimekanismista.

III huoli: Itseäni karmaisi vierailu ”vastaanottokeskuksissa”, joihin huostaanotetut lapset toimitetaan odottamaan sopivaa sijoitusperhettä. Niiden tiukat liikkumisrajoitukset (vessakin oli lukossa) johtavat siihen, että huostaanottoa edeltävät kaverisuhteet katkeavat ja uusia solmitaan toisiin saman keskuksen asukkaisiin. Olen aina kannattanut nuorten vertaistukea, mutta omituiseksi järjestelyn tekee se, että monia huostaanottoja perustellaan ”huonolla seuralla”. Viimeistään keskuksen porukoissa lapset kuitenkin sosiaalistuvat tuhmuuksiin, kuten koulupinnaamiseen, karkailuun ja näpistelyyn.

IV huoli: Lastensuojelun resurssit. Toistuvasti sain papereista lukea, miten tukiperheiden ja tukihenkilöiden saaminen on kestänyt kohtuuttoman kauan tai jäänyt kokonaan toteutumatta. Yhdessä tai kahdessa tapauksessa huostaanottoon päädyttiin ilman avopuolen toimenpiteitä, koska näitä ei ollut kohtuullisessa ajassa saatavilla. Lisäksi minulle jäi mielikuva, että huostaanotto- tai avioerotilanteesta johtuen muualla asuvan vanhemman tapaamisoikeudet ovat heikot, jos tapaaminen edellyttää valvontaa. Valvojia ei löydy tai niihin ei ole varaa.

V huoli: Lisäksi olen sitä mieltä, että päättäjien ja asianosaisten välillä on kohtuuttoman syvä kuilu. Aina välillä tuntui, että ihmiset eivät ymmärtäneet, mitä heiltä odotettiin tai mitä seurauksia heidän valinnoillaan on. Päätöksiä tekevät ihmiset, jotka näkevät tapahtumaketjusta vain pienen osan. Tämän arvelen pahentuvan, kun päätökset siirtyvät juristeille. Tilannetta on ainakin toistaiseksi heikentänyt se, että palautejärjestelmän puuttuessa päättäjät saavat hyvin satunnaisesti tietoa ratkaisujensa seurauksista
-----------

Lue lisää

Varatuomari Leeni Ikonen Väärät lääkkeet lastensuojelusssa.

Väärät lääkkeet 18.5.2012
Lastensuojelulain uudistamisen yhteydessä oli jo ennakkoon nähtävissä, että varhaisen puuttumisen hengessä toteutettu lakiuudistus tulisi aikaansaamaan entistä suuremman kaaoksen lastensuojelutyössä. Näin on tapahtunutkin.

Perheiden oikeusturva vaarantui vakavalla tavalla, kun lastensuojeluilmoitusten tekoon velvollisten piiriä laajennettiin 1.1.2008 voimaan tulleella lastensuojelulailla ilman, että perheiden tueksi olisi olemassa riittäviä peruspalveluja tai avohuollon tukea. Lastensuojelun piiriin alettiin ahtaa lapsia olettamalla, että lastensuojelusta löytyy apu kaikkiin pulmiin. Tämä oli ja on harhakuva.

Perheiden oikeusturva on vaarantunut, kun lastensuojelun työntekijöiden koulutus ei vastaa nykypäivän asiakkaan tarpeita. Toisaalta muodollinen pätevyyskään ei aina takaa lastensuojelun laatua lastensuojelussa vallitsevan, laeista ja ihmisoikeussopimuksista piittaamattoman työkulttuurin takia.

Lastensuojelulakia on sittemmin koetettu paikata viranomaisvoimin, kuulematta palveluja käyttävää tahoa, asiakasperhettä. Tällä hetkellä laki on erinomaisen hyvä turvaamaan sosiaalityöntekijän asemaa.

Lastensuojelun asiakkaat kertovat usein joutuvansa uhkailun, painostuksen ja kiristyksen kohteeksi viranomaisen taholta.

Lakia laadittaessa oli nähtävissä, että pakkoauttamisen ja valvonnan ajatukselle pohjautuva laki tulisi aikaansaamaan vakavia ongelmia. Kun lastensuojelutyö ei nauti luottamusta, perheet hakeutuvat ns. kolmannen sektorin palvelujen piiriin tai jättävät kokonaan hakematta apua. Avun hakematta jättäminen ei ole lapsen etu. Mitä siis tulisi tehdä?

Helsingin Sanomat uutisoi 16.5.2012, että ”pelko pitää nuoret pois huumehoidosta. Monet alaikäiset sekakäyttäjät eivät hae apua, koska he pelkäävät koulukotia”.

Jutussa haastateltu diakonissalaitoksen työntekijä toteaa, että ”vääristynyt uhkakuva lastensuojelusta pitää muuttaa. Lastensuojelu tukee nuoria ja perheitä”.

On hyvä, että lastensuojelun vääristyneistä työtavoista puhutaan. Olisi viimein aika alkaa keskustella lastensuojelun laadusta ja ottaa huomioon asiakkaan palaute. Vain näin voidaan lastensuojelun työtavat muuttaa. Uhkakuva ei ole vääristynyt, vaan vääristynyt on sosiaali- ja terveysministeriön johtaman hallinnonalan asenne.

Suomalaisia perhesurmia tutkivat työryhmä julkaisi väliraporttinsa tällä viikolla. On tullut ilmi, että jokaisessa tutkitussa tapauksessa perheillä on ollut yhteyksiä viranomaisiin tilanteensa vuoksi.

”Kun viranomainen on kehottanut henkilöä hakemaan apua toiselta viranomaiselta, hänen pitäisi seurata, että henkilö todellakin menee hakemaan apua. Ehkä jokin varmistus tarvittaisiin” toteaa haastateltu työryhmän vetäjä.

On hyvä, että selvitys tehdään. Olisi hyvä, että selvitys paneutuisi lastensuojelutyön osuuteen perhesurmissa. Olisi tärkeää tutkia syyt, mikäli apua ei ole uskallettu hakea. Valvonnan kiristäminen ei ole oikea keino auttaa perheitä.

Pakkoauttaminen ei sitä paitsi ole sosiaalihuollon asiakaslain mukaista;

Asiakkaalla on oikeus saada sosiaalihuollon toteuttajalta laadultaan hyvää sosiaalihuoltoa ja hyvää kohtelua ilman syrjintää. Asiakasta on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata sekä että hänen vakaumustaan ja yksityisyyttään kunnioitetaan.

Sosiaalihuoltoa toteutettaessa on otettava huomioon asiakkaan toivomukset, mielipide, etu ja yksilölliset tarpeet sekä hänen äidinkielensä ja kulttuuritaustansa.

Sosiaalihuoltoa toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon asiakkaan toivomukset ja mielipide ja muutoinkin kunnioitettava hänen itsemääräämisoikeuttaan.

Asiakkaalle on annettava mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa palvelujensa suunnitteluun ja toteuttamiseen. Sama koskee hänen sosiaalihuoltoonsa liittyviä muita toimenpiteitä. Asiakasta koskeva asia on käsiteltävä ja ratkaistava siten, että ensisijaisesti otetaan huomioon asiakkaan etu.

Alaikäisen asiakkaan toivomukset ja mielipide on selvitettävä ja otettava huomioon hänen ikänsä ja kehitystasonsa edellyttämällä tavalla.

Kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon toimissa, jotka koskevat alaikäistä, on ensisijaisesti otettava huomioon alaikäisen etu.
--------

Väärät lääkkeet. kirjoitti:

Varatuomari Leeni Ikonen Väärät lääkkeet lastensuojelusssa.

Väärät lääkkeet 18.5.2012
Lastensuojelulain uudistamisen yhteydessä oli jo ennakkoon nähtävissä, että varhaisen puuttumisen hengessä toteutettu lakiuudistus tulisi aikaansaamaan entistä suuremman kaaoksen lastensuojelutyössä. Näin on tapahtunutkin.

Perheiden oikeusturva vaarantui vakavalla tavalla, kun lastensuojeluilmoitusten tekoon velvollisten piiriä laajennettiin 1.1.2008 voimaan tulleella lastensuojelulailla ilman, että perheiden tueksi olisi olemassa riittäviä peruspalveluja tai avohuollon tukea. Lastensuojelun piiriin alettiin ahtaa lapsia olettamalla, että lastensuojelusta löytyy apu kaikkiin pulmiin. Tämä oli ja on harhakuva.

Perheiden oikeusturva on vaarantunut, kun lastensuojelun työntekijöiden koulutus ei vastaa nykypäivän asiakkaan tarpeita. Toisaalta muodollinen pätevyyskään ei aina takaa lastensuojelun laatua lastensuojelussa vallitsevan, laeista ja ihmisoikeussopimuksista piittaamattoman työkulttuurin takia.

Lastensuojelulakia on sittemmin koetettu paikata viranomaisvoimin, kuulematta palveluja käyttävää tahoa, asiakasperhettä. Tällä hetkellä laki on erinomaisen hyvä turvaamaan sosiaalityöntekijän asemaa.

Lastensuojelun asiakkaat kertovat usein joutuvansa uhkailun, painostuksen ja kiristyksen kohteeksi viranomaisen taholta.

Lakia laadittaessa oli nähtävissä, että pakkoauttamisen ja valvonnan ajatukselle pohjautuva laki tulisi aikaansaamaan vakavia ongelmia. Kun lastensuojelutyö ei nauti luottamusta, perheet hakeutuvat ns. kolmannen sektorin palvelujen piiriin tai jättävät kokonaan hakematta apua. Avun hakematta jättäminen ei ole lapsen etu. Mitä siis tulisi tehdä?

Helsingin Sanomat uutisoi 16.5.2012, että ”pelko pitää nuoret pois huumehoidosta. Monet alaikäiset sekakäyttäjät eivät hae apua, koska he pelkäävät koulukotia”.

Jutussa haastateltu diakonissalaitoksen työntekijä toteaa, että ”vääristynyt uhkakuva lastensuojelusta pitää muuttaa. Lastensuojelu tukee nuoria ja perheitä”.

On hyvä, että lastensuojelun vääristyneistä työtavoista puhutaan. Olisi viimein aika alkaa keskustella lastensuojelun laadusta ja ottaa huomioon asiakkaan palaute. Vain näin voidaan lastensuojelun työtavat muuttaa. Uhkakuva ei ole vääristynyt, vaan vääristynyt on sosiaali- ja terveysministeriön johtaman hallinnonalan asenne.

Suomalaisia perhesurmia tutkivat työryhmä julkaisi väliraporttinsa tällä viikolla. On tullut ilmi, että jokaisessa tutkitussa tapauksessa perheillä on ollut yhteyksiä viranomaisiin tilanteensa vuoksi.

”Kun viranomainen on kehottanut henkilöä hakemaan apua toiselta viranomaiselta, hänen pitäisi seurata, että henkilö todellakin menee hakemaan apua. Ehkä jokin varmistus tarvittaisiin” toteaa haastateltu työryhmän vetäjä.

On hyvä, että selvitys tehdään. Olisi hyvä, että selvitys paneutuisi lastensuojelutyön osuuteen perhesurmissa. Olisi tärkeää tutkia syyt, mikäli apua ei ole uskallettu hakea. Valvonnan kiristäminen ei ole oikea keino auttaa perheitä.

Pakkoauttaminen ei sitä paitsi ole sosiaalihuollon asiakaslain mukaista;

Asiakkaalla on oikeus saada sosiaalihuollon toteuttajalta laadultaan hyvää sosiaalihuoltoa ja hyvää kohtelua ilman syrjintää. Asiakasta on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata sekä että hänen vakaumustaan ja yksityisyyttään kunnioitetaan.

Sosiaalihuoltoa toteutettaessa on otettava huomioon asiakkaan toivomukset, mielipide, etu ja yksilölliset tarpeet sekä hänen äidinkielensä ja kulttuuritaustansa.

Sosiaalihuoltoa toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon asiakkaan toivomukset ja mielipide ja muutoinkin kunnioitettava hänen itsemääräämisoikeuttaan.

Asiakkaalle on annettava mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa palvelujensa suunnitteluun ja toteuttamiseen. Sama koskee hänen sosiaalihuoltoonsa liittyviä muita toimenpiteitä. Asiakasta koskeva asia on käsiteltävä ja ratkaistava siten, että ensisijaisesti otetaan huomioon asiakkaan etu.

Alaikäisen asiakkaan toivomukset ja mielipide on selvitettävä ja otettava huomioon hänen ikänsä ja kehitystasonsa edellyttämällä tavalla.

Kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon toimissa, jotka koskevat alaikäistä, on ensisijaisesti otettava huomioon alaikäisen etu.
--------

Lue lisää

Uusi laastensuojelulaki astui voimaan 1.1.2008. Laki kerkesi olemaan voimassa vai runsaan vuoden, kun sen muuttamistarve tuli ilmeiseksi.

Leeni Ikosen kannaotto blogissa 2.10.2009.

http://www.knuutilaki.net/node/7
-----------

Täysremonttiin. kirjoitti:

Uusi laastensuojelulaki astui voimaan 1.1.2008. Laki kerkesi olemaan voimassa vai runsaan vuoden, kun sen muuttamistarve tuli ilmeiseksi.

Leeni Ikosen kannaotto blogissa 2.10.2009.

http://www.knuutilaki.net/node/7
-----------

Lue lisää

Näin voidaan saada jotkut tahot toimimaan kyseealaisin perustein.
Leeni Ikonen.

Silmukka kiristyy 13.9.2010

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen tulisi tuntea syvää huolta suunnitteilla olevista lasten ja nuorten valvonnan keinoista. Varhaiseen puuttumiseen pitäisi saada uusi keino tunnistamaan ongelmalapsi. Kahden viranomaisen huolestuminen johtaisi ”hälytykseen” (HS 11.9.).

Ennen kuin suunnittelijoiden annetaan jatkaa nuorison tasapainoisen kehityksen vaarantamista, pitäisi pohtia, mistä varhaisessa puuttumisessa on kyse. 2000 -luvulta on kertynyt riittävästi näyttöä siitä, että sillä on aikaansaatu lastenkotiyrittäjien liiketoiminnan kukoistus, ei sen sijaan tukea lapsille.

Kannattaisi pohtia myös asenteita. Ovatko lapset todella niin pahatapaisia, että tällainen ilmiantojärjestelmä on syytä ottaa käyttöön? Onko ylipäänsä valvonta ja pakkokeinot oikea tapa kasvattaa nuoria?

Viimeisen kymmenen vuoden ajan maamme kuntiin on ajettu varhaisen puuttumisen huoli puheeksi -koulutusta. 1.1.2008 voimaan astunut lastensuojelulaki pohjaa tälle ajatukselle. Puuttuminen kyseenalaistaa vanhempien kasvatuskyvyn ja perustelee näin kasvatusvallan siirtoa viranomaiselle. Sen tarkoituksena kerrotaan olevan ongelmien varhainen havaitseminen ja avun antaminen, mutta käytäntö on osoittanut, että huolen työtavat keskittyvät yksinomaan tyypittelemään ja leimaamaan lapsia. Lapsesta on tullut tarkkailun kohde päivähoidossa, terveydenhoidossa ja koulussa. Huoli-työntekijät seulovat lapsia huoliluokkiin subjektiivisten havaintojensa perusteella, mututuntumalla. Kunnissamme tehdään huolikartoituksia ja Stakes on v. 2001-2002 huolikartoittanut n. 30 000 lasta.

Huoliluokittelun kehitelleet tutkijatkin ovat ilmaisseet hätähuutonsa lasten leimaamista vastaan. Suunnitelmat ovat ristiriidassa uusimpien tutkimustulosten kanssa, joiden mukaan huostaanotetut lapset ovat syrjäytyneitä. Teini-iässä laitoshoitoon sijoitetuista pojista oli 23-24 -vuotiaana neljäsosa oli joko työttömänä tai eläkkeellä.

Varhainen puuttuminen on epäonnistunut, lapset eivät ole saaneet sellaista tukea elämälleen, joka olisi mahdollistanut oman paikan löytämisen yhteiskunnassa. Lapsiperheitä tukevia peruspalveluja on ajettu alas, ja lastensuojelun ns avohuollon tukitoimia ei ole olemassa. Valvonnan keinoja kehitetään, mutta auttamisen keinoja ei. Huolen oikeaksi todisteluun on kehitelty kirjava joukko erilaisia keinoja, joilla maailman terveimmistä suomalaisvauvoista saadaan puristetuksi sairaita koululaisia.

Lapsesta etsitään jo pienestä pitäen kiintymyksen ja vuorovaikutuksen häiriöitä, psykiatrista diagnoosia, häntä juoksutetaan perheneuvolassa, lastenpsykiatrilla, häneen kohdistetaan kiinnipitoa, eristämistä, uhkailua, alistamista ja pakkoa. Moniammatilliset tiimit kokoontuvat hänen asioissaan. Ei ole osoitettu, että näistä keinoista olisi mitään hyötyä lapselle, päin vastoin usein vain haittaa. Sen sijaan pieni ja rauhallinen päivähoitoryhmä ja koululuokka, hyvät harrastukset ja ennen kaikkea kannustava ja myönteinen, vanhempien kanssa yhteistyössä toimiva opettaja ovat monen lapsen pelastus.

Maamme päättäjät elävät harhassa, että apu lapselle löytyisi lastensuojelun työntekijän käsistä. Lastensuojelun apu on lapsen ottaminen pois kodistaan. Tämän harhakuvitelman myötä tässä ihmiskokeessa liian monen lapsen elämä on mennyt pilalle, ja hän on joutunut sijaishuollossa oloihin, joista hänet pitäisi huostaanottaa. Ei suinkaan ole kyse siitä, että lapsi saa apua liian myöhään tai aikaisin. Kyse on siitä, ettei ylipäänsä auttamisen taitoa ole olemassa.

Huolirekisteri tuottaa ja muodostaa ns. vääriä positiivisia löydöksiä, jotka ovat vakava oikeusturvaongelma lapselle ja perheelle. Sen ainoaksi anniksi jää yhä uusien lasten huostaanotto ja lastenkotien liiketoiminnan kasvutavoitteiden lisääminen.

Leeni Ikonen

varatuomari, Sipoo
----------

Turhia huolia. kirjoitti:

Näin voidaan saada jotkut tahot toimimaan kyseealaisin perustein.
Leeni Ikonen.

Silmukka kiristyy 13.9.2010

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen tulisi tuntea syvää huolta suunnitteilla olevista lasten ja nuorten valvonnan keinoista. Varhaiseen puuttumiseen pitäisi saada uusi keino tunnistamaan ongelmalapsi. Kahden viranomaisen huolestuminen johtaisi ”hälytykseen” (HS 11.9.).

Ennen kuin suunnittelijoiden annetaan jatkaa nuorison tasapainoisen kehityksen vaarantamista, pitäisi pohtia, mistä varhaisessa puuttumisessa on kyse. 2000 -luvulta on kertynyt riittävästi näyttöä siitä, että sillä on aikaansaatu lastenkotiyrittäjien liiketoiminnan kukoistus, ei sen sijaan tukea lapsille.

Kannattaisi pohtia myös asenteita. Ovatko lapset todella niin pahatapaisia, että tällainen ilmiantojärjestelmä on syytä ottaa käyttöön? Onko ylipäänsä valvonta ja pakkokeinot oikea tapa kasvattaa nuoria?

Viimeisen kymmenen vuoden ajan maamme kuntiin on ajettu varhaisen puuttumisen huoli puheeksi -koulutusta. 1.1.2008 voimaan astunut lastensuojelulaki pohjaa tälle ajatukselle. Puuttuminen kyseenalaistaa vanhempien kasvatuskyvyn ja perustelee näin kasvatusvallan siirtoa viranomaiselle. Sen tarkoituksena kerrotaan olevan ongelmien varhainen havaitseminen ja avun antaminen, mutta käytäntö on osoittanut, että huolen työtavat keskittyvät yksinomaan tyypittelemään ja leimaamaan lapsia. Lapsesta on tullut tarkkailun kohde päivähoidossa, terveydenhoidossa ja koulussa. Huoli-työntekijät seulovat lapsia huoliluokkiin subjektiivisten havaintojensa perusteella, mututuntumalla. Kunnissamme tehdään huolikartoituksia ja Stakes on v. 2001-2002 huolikartoittanut n. 30 000 lasta.

Huoliluokittelun kehitelleet tutkijatkin ovat ilmaisseet hätähuutonsa lasten leimaamista vastaan. Suunnitelmat ovat ristiriidassa uusimpien tutkimustulosten kanssa, joiden mukaan huostaanotetut lapset ovat syrjäytyneitä. Teini-iässä laitoshoitoon sijoitetuista pojista oli 23-24 -vuotiaana neljäsosa oli joko työttömänä tai eläkkeellä.

Varhainen puuttuminen on epäonnistunut, lapset eivät ole saaneet sellaista tukea elämälleen, joka olisi mahdollistanut oman paikan löytämisen yhteiskunnassa. Lapsiperheitä tukevia peruspalveluja on ajettu alas, ja lastensuojelun ns avohuollon tukitoimia ei ole olemassa. Valvonnan keinoja kehitetään, mutta auttamisen keinoja ei. Huolen oikeaksi todisteluun on kehitelty kirjava joukko erilaisia keinoja, joilla maailman terveimmistä suomalaisvauvoista saadaan puristetuksi sairaita koululaisia.

Lapsesta etsitään jo pienestä pitäen kiintymyksen ja vuorovaikutuksen häiriöitä, psykiatrista diagnoosia, häntä juoksutetaan perheneuvolassa, lastenpsykiatrilla, häneen kohdistetaan kiinnipitoa, eristämistä, uhkailua, alistamista ja pakkoa. Moniammatilliset tiimit kokoontuvat hänen asioissaan. Ei ole osoitettu, että näistä keinoista olisi mitään hyötyä lapselle, päin vastoin usein vain haittaa. Sen sijaan pieni ja rauhallinen päivähoitoryhmä ja koululuokka, hyvät harrastukset ja ennen kaikkea kannustava ja myönteinen, vanhempien kanssa yhteistyössä toimiva opettaja ovat monen lapsen pelastus.

Maamme päättäjät elävät harhassa, että apu lapselle löytyisi lastensuojelun työntekijän käsistä. Lastensuojelun apu on lapsen ottaminen pois kodistaan. Tämän harhakuvitelman myötä tässä ihmiskokeessa liian monen lapsen elämä on mennyt pilalle, ja hän on joutunut sijaishuollossa oloihin, joista hänet pitäisi huostaanottaa. Ei suinkaan ole kyse siitä, että lapsi saa apua liian myöhään tai aikaisin. Kyse on siitä, ettei ylipäänsä auttamisen taitoa ole olemassa.

Huolirekisteri tuottaa ja muodostaa ns. vääriä positiivisia löydöksiä, jotka ovat vakava oikeusturvaongelma lapselle ja perheelle. Sen ainoaksi anniksi jää yhä uusien lasten huostaanotto ja lastenkotien liiketoiminnan kasvutavoitteiden lisääminen.

Leeni Ikonen

varatuomari, Sipoo
----------

Lue lisää

Leeni Ikonen kärsimysnäytelmä.

Tunkio 7.9.2010

Helsingin kaupungin kaksi lastensuojelun työntekijää on noussut puolustamaan työtään ja kirjoittavat, kuinka kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten suuri lukumäärä kertoo perheiden pahoinvoinnista (HS 7.9.2010).

Kirjoittajat moittivat, kun Hesari on julkaissut jutun, jonka aiheena oli sosiaalitoimen kirjausten oikeellisuus ja väärien tietojen korjaamisen vaikeus. Haastateltu perhe oli menettänyt kaksi lastaan myöhemmin aiheettomaksi osoittautuneen seksuaalisen hyväksikäyttöepäilyn takia. Lapset olivat saaneet vain hyvin rajoitetusti tavata vanhempiaan.

Lastensuojelun työntekijät Laurila ja Manelius kertovat, että 20 prosenttia asiakkaista hakeutuu itse lastensuojelun asiakkaiksi tilanteissa, joissa omat voimavarat eivät riitä monimutkaisen vyyhdin selvittämiseen. Kirjoittajat korostavat, ettei lastensuojelun asiakkuuden ja epäonnistuneen vanhemmuuden väliin tule panna yhtäläisyysmerkkiä. Lastensuojeluilmoitus on kuulemma kutsu yhteistyöhön. Kirjoittajat esittävät, että työtä ohjaa lainsäädäntö.

He kertovat, että työn lähtökohtana ovat ihmisten aito kohtaaminen, luottamuksellisen suhteen rakentaminen ja toiminnan avoimuus. He kertovat, että perheitä autetaan mahdollisimman pitkään avohuollossa ja että huostaanotto on äärimmäinen toimi, jonka tulee perustua vankkoihin kriteereihin.

He kertovat, että julkisen sektorin säästämispakko ja tehostamisvaatimus ajavat lastensuojelun työntekijät ahtaalle ja vastuunkantajiksi, vaikka palvelujen toimimattomuuden taustalla on päättäjien säästötoimet. Kirjoittajat kertovat, että asiakaslähtöisyys tulisi olla toimintaa ohjaava. Asiakkaan tulisi kokea, että juuri häntä on haluttu palvella mahdollisimman hyvin ja eri auttajatahojen sujuvalla yhteistyöllä.

Kirjoittajat ovat mitä ilmeisimmin koonneet ajatuksensa viranomaislähtöisistä hankkeista ja niiden tavoitteista. Muutoin kirjoitusta ei voi käsittää. Lain mukaan sosiaalitoimen asiakkaan tulisi saada hyvää palvelua. Viranomaisten tulee ilman muuta noudattaa lainsäädäntöä, ihmisoikeussopimuksetkin tulisi tuntea ja niitä huomioida. Lastensuojelun työntekijän tulisi kuunnella asiakastaan, eikä ryhtyä sotkemaan tämän asioita monimutkaiselle vyyhdelle saadakseen aikaan perusteet huostaanotolle. Lastensuojelun työntekijä ei kaiketi koskaan ole joutunut kantamaan vastuuta siitä, että on hajottanut perheen ja aiheuttanut lapselle mittaamatonta kärsimystä ja vahinkoa.

Jutun kirjoittajien tulisi olla huolissaan siitä, että vain 20 prosenttia asiakkaista tulee lastensuojelun asiakkaaksi omasta toiveestaan. Eikö se osoita erittäin suurta epäluottamusta lastensuojelun toimintaa kohtaan? Oletan, että näistäkin valtaosa katuu katkerasti sitä, että on aikanaan pyytänyt apua kuntansa lastensuojelusta. Auttajaksi itseään kutsuva taho on ajanut perheen ahdinkoon.

Maastamme puuttuu poliittista tahtoa saattaa lainsäädäntö sellaiselle tasolle, että se antaa suojan lapselle ja tämän vanhemmille.

Lastensuojelutyö on kuin haiseva tunkio, josta voi paljastua mitä laittomuuksia tahansa. Tunkio pitäisi avata, tuulettaa ja antaa uusien tuulien puhaltaa. Viranomaisia koskevat vastuusäännökset on saatettava kuntoon ja lapselle ja vanhemmille taattava oikeusturva viranomaistoimien suitsimiseksi.

Leeni Ikonen
varatuomari
----------

Kärsimysnäytelmä. kirjoitti:

Leeni Ikonen kärsimysnäytelmä.

Tunkio 7.9.2010

Helsingin kaupungin kaksi lastensuojelun työntekijää on noussut puolustamaan työtään ja kirjoittavat, kuinka kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten suuri lukumäärä kertoo perheiden pahoinvoinnista (HS 7.9.2010).

Kirjoittajat moittivat, kun Hesari on julkaissut jutun, jonka aiheena oli sosiaalitoimen kirjausten oikeellisuus ja väärien tietojen korjaamisen vaikeus. Haastateltu perhe oli menettänyt kaksi lastaan myöhemmin aiheettomaksi osoittautuneen seksuaalisen hyväksikäyttöepäilyn takia. Lapset olivat saaneet vain hyvin rajoitetusti tavata vanhempiaan.

Lastensuojelun työntekijät Laurila ja Manelius kertovat, että 20 prosenttia asiakkaista hakeutuu itse lastensuojelun asiakkaiksi tilanteissa, joissa omat voimavarat eivät riitä monimutkaisen vyyhdin selvittämiseen. Kirjoittajat korostavat, ettei lastensuojelun asiakkuuden ja epäonnistuneen vanhemmuuden väliin tule panna yhtäläisyysmerkkiä. Lastensuojeluilmoitus on kuulemma kutsu yhteistyöhön. Kirjoittajat esittävät, että työtä ohjaa lainsäädäntö.

He kertovat, että työn lähtökohtana ovat ihmisten aito kohtaaminen, luottamuksellisen suhteen rakentaminen ja toiminnan avoimuus. He kertovat, että perheitä autetaan mahdollisimman pitkään avohuollossa ja että huostaanotto on äärimmäinen toimi, jonka tulee perustua vankkoihin kriteereihin.

He kertovat, että julkisen sektorin säästämispakko ja tehostamisvaatimus ajavat lastensuojelun työntekijät ahtaalle ja vastuunkantajiksi, vaikka palvelujen toimimattomuuden taustalla on päättäjien säästötoimet. Kirjoittajat kertovat, että asiakaslähtöisyys tulisi olla toimintaa ohjaava. Asiakkaan tulisi kokea, että juuri häntä on haluttu palvella mahdollisimman hyvin ja eri auttajatahojen sujuvalla yhteistyöllä.

Kirjoittajat ovat mitä ilmeisimmin koonneet ajatuksensa viranomaislähtöisistä hankkeista ja niiden tavoitteista. Muutoin kirjoitusta ei voi käsittää. Lain mukaan sosiaalitoimen asiakkaan tulisi saada hyvää palvelua. Viranomaisten tulee ilman muuta noudattaa lainsäädäntöä, ihmisoikeussopimuksetkin tulisi tuntea ja niitä huomioida. Lastensuojelun työntekijän tulisi kuunnella asiakastaan, eikä ryhtyä sotkemaan tämän asioita monimutkaiselle vyyhdelle saadakseen aikaan perusteet huostaanotolle. Lastensuojelun työntekijä ei kaiketi koskaan ole joutunut kantamaan vastuuta siitä, että on hajottanut perheen ja aiheuttanut lapselle mittaamatonta kärsimystä ja vahinkoa.

Jutun kirjoittajien tulisi olla huolissaan siitä, että vain 20 prosenttia asiakkaista tulee lastensuojelun asiakkaaksi omasta toiveestaan. Eikö se osoita erittäin suurta epäluottamusta lastensuojelun toimintaa kohtaan? Oletan, että näistäkin valtaosa katuu katkerasti sitä, että on aikanaan pyytänyt apua kuntansa lastensuojelusta. Auttajaksi itseään kutsuva taho on ajanut perheen ahdinkoon.

Maastamme puuttuu poliittista tahtoa saattaa lainsäädäntö sellaiselle tasolle, että se antaa suojan lapselle ja tämän vanhemmille.

Lastensuojelutyö on kuin haiseva tunkio, josta voi paljastua mitä laittomuuksia tahansa. Tunkio pitäisi avata, tuulettaa ja antaa uusien tuulien puhaltaa. Viranomaisia koskevat vastuusäännökset on saatettava kuntoon ja lapselle ja vanhemmille taattava oikeusturva viranomaistoimien suitsimiseksi.

Leeni Ikonen
varatuomari
----------

Lue lisää

Suomen Kuvalehdessä on menossa mielenkiintoinen keskustelu Ulvilan surmista
Eräänä keskustelijana Anu Suomela, jolla on järjestö Perheen suojelun keskusliitto. Hän on osallistunut lastensuojelun epäkohtiin, kuten myös Ben Furman, J.P.Roos- Anja Hannuniemi.

Suomen kuvalehti 8.5.2012.

http://suomenkuvalehti.fi/blogit/tarinoita-tieteesta/saatananpalvontaa-ulvilassa#kommentoi
-------

Ulvilan surmat. kirjoitti:

Suomen Kuvalehdessä on menossa mielenkiintoinen keskustelu Ulvilan surmista
Eräänä keskustelijana Anu Suomela, jolla on järjestö Perheen suojelun keskusliitto. Hän on osallistunut lastensuojelun epäkohtiin, kuten myös Ben Furman, J.P.Roos- Anja Hannuniemi.

Suomen kuvalehti 8.5.2012.

http://suomenkuvalehti.fi/blogit/tarinoita-tieteesta/saatananpalvontaa-ulvilassa#kommentoi
-------

Lue lisää

Mielenkiintoista luettavaa Uskontojen uhrien tuki ry:n sivustolla.
Näitä uskomuksia on myös joillakin lastensuojelijoilla alaitajunnassa.

Valemuistosyndrooma.

Palautettuja muistoja, vai nykyajan noitavainoa?

Väärien muistikuvien luominen.

Väärien muistojen ylläpito.

http://www.uskontojenuhrientuki.fi/ahdistava-uskonto/istutetut-muistot
-----------

Apua vai lisää ongelmia.

Ufoabbduktiot.

Saatanalle uhratut vauvat, ja insesti.

http://www.uskontojenuhrientuki.fi/ahdistava-uskonto/istutetut-muistot
--------

Lapsiuhrit. kirjoitti:

Mielenkiintoista luettavaa Uskontojen uhrien tuki ry:n sivustolla.
Näitä uskomuksia on myös joillakin lastensuojelijoilla alaitajunnassa.

Valemuistosyndrooma.

Palautettuja muistoja, vai nykyajan noitavainoa?

Väärien muistikuvien luominen.

Väärien muistojen ylläpito.

http://www.uskontojenuhrientuki.fi/ahdistava-uskonto/istutetut-muistot
-----------

Apua vai lisää ongelmia.

Ufoabbduktiot.

Saatanalle uhratut vauvat, ja insesti.

http://www.uskontojenuhrientuki.fi/ahdistava-uskonto/istutetut-muistot
--------

Lue lisää

Lainaus uskontojen uhrien sivustolta saatanapalvonnasta, Myös Mot ohjelmassa Epäilys ja rangaistus lastentautien erikoislääkäri väitti tampereella olevan saatanpalvontaa, Näin jotkut saattavat hurahtaa lastensuojelussa.

3. Saatanalle uhratut vauvat ja insesti saatananpalvontaseremonioissa

RMT-terapeutteina toimii myös kristinuskoa fundamentalistisesti tulkitsevia pastoreita. Näiden potilaat raportoivat usein "kammottavista saatananpalvontaseremonioista", joihin heidät pakotettiin osallistumaan lapsuusiässä vuodet toisensa perään. Seremonioihin kuuluu lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ja ihmisuhreja: joku saatananpalvontakultin naisjäsenistä synnyttää vauvan, joka uhrataan seremoniassa. Osanottajistoon kuuluu potilaan vanhempien lisäksi usein paikkakunnan nimismies, pormestari tai muita silmäätekeviä. Eikä siinä kaikki: koko maailman johtajisto on liittynyt kansainväliseen salaliittoon, jonka tarkoitus on alistaa maailma Saatanan valtaan. Kadonneiksi ilmoitetut lapset on siepattu uhreiksi Saatanan palvojien rituaaleihin.

Psykologisesti on kuitenkin epätodennäköistä kokea vuosikausia hirvittävää hyväksikäyttöä, johon sisältyy pakko osallistua raiskauksiin, murhiin ja kannibalismiin, ja unohtaa se sitten kokonaan, kunnes yhtäkkiä terapeutin avulla kaikki palaa mieleen shokeeraavia yksityiskohtia myöten. Joitakin"palautettuja" muistoja tutkittaessa on todettu niiden sisältävän informaatiota joka voidaan osoittaa vääräksi, esimerkiksi muisto rituaalista ullakolla talossa, jossa ei todellisuudessa ole ullakkoa.

Onko sitten kansainvälistä saatananpalvontakulttia, joka käyttäisi systemaattisesti lapsia hyväkseen? Syksyllä 1994 valmistuneessa Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa, jota rahoitti National Center on Child Abuse and Neglect (NCCAN), kysyttiin 6900 psykologilta, psykiatrilta ja sosiaalityöntekijältä, ja 4655 piirisyyttäjältä, lastensuojeluviranomaiselta ja poliisijärjestöltä, kuinka monta tapausta lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä saatananpalvontarituaaleissa oli tullut ilmi. Vaikka syytteitä oli nostettu yli 12 00, ei ainuttakaan edes vähän "selviytyjien" tarinoita muistuttavaa tapausta ollut osoitettu todeksi. Tapausten joukossa oli muutama rikollinen, joka selitti rikoksensa Saatanan määräämiksi vapautuakseen vastuusta; aviopari joka otti seksuaaliriitteihinsä mukaan alaikäisen poikansa ja koko joukko ilkivaltatekoja, joihin osallistui teini-ikäisiä porukoita. Tutkimus ei löytänyt mitään todisteita sen puolesta, että olisi olemassa järjestäytyneitä lapsia hyväksikäyttäviä saatananpalvojaverkostoja tai kansainvälisiä ryhmiä. Britanniassa tehty samanlainen tutkimus, joka koski väitettyä 84:ntä saatananpalvontainsesti tapausta, ei myöskään löytänyt ainuttakaan todistetta väitteiden puolesta.

Myöskään False Memory Syndrome Foundation ei ole löytänyt yhtään todistetta saatanapalvontarituaaleista, joissa uhrattaisiin ja syötäisiin vauvoja. Samoin FBI:n lasten hyväksikäyttöä 10 vuotta tutkinut erikoisagentti Kenneth Landing on todistanut, ettei hän ole koskaan löytänyt todisteita rituaalisesta hyväksikäytöstä. Kesäkuussa 1993 Christiany Today -lehti, jolla ei ainakaan ole mitään syytä puolustaa Saatanan palvontaa, julkaisi artikkelin jossa kumottiin väitteet lapsiuhreista saatananpalvontaseremonioissa.

Voidaankin perustellusti epäillä, että kyseessä on samantapainen urbaani huhu kuin kertomus rautanaulasta, joka suli Coca-Cola lasissa yön aikana olemattomiin, tai tarina etelänmatkalaisesta, joka kurkisti ravintolan pakastimeen ja havaitsi sen olevan täynnä rottia. Kenties jossakin on voitu uhratakin vauva saatananpalvontamenoissa. Mutta varmasti todellisia uhreja ovat olleet puoskariterapiaan joutuneet naiset ja näiden vanhemmat, joiden elämän joukko "terapeutteja" on tuhonnut, joskus kirjaimellisestikin itsemurhien kautta. Hyödyn hysteriasta ovat keränneet sensaatiokirjojen kirjoittajat ja muut hysteriaa omiin tarkoitusperiinsä käyttävät piirit.

Tiedot on kerätty eri artikkeleista, jotka ovat Cult Awareness & Information Centerin kotisivulla yläotsikon "Satanic Ritual Abuse" alla. Sivuilla on myös analysoitu hysterian syntyyn vaikuttaneita tekijöitä (kyse ei ole pelkästään "kristillisestä" ilmiöstä kuten joku voisi luulla), mutta ne liittyvät ennen kaikkea jenkkikulttuuriin ja jätän niihin tutustumisen englanninkielentaitoisille. Saatananpalvontailmiöstä kiinnostuneelle voin suositella sosiologi David G. Bromleyn kirjaa The Satanism Scare, 1991, Walter de Gruyter Inc., New York.
---------

Miksi ei ennemmin laiteta jotain ihmistä kotiin seuraavan asioita ja antamaan tukea vanhemmille se kun otetaan lapset.
Onhan tietysti lapsia jotka tarvitsevat huostaan oton
Mutta ensin voisi kokeilla sitä että olisi joku katsomassa lapsen elintapoja ja miten asiat perheessä sujuu.
En itse tunne ketään jolta olisi otettu lapsi huostaan joten ilmeisesti olen väärä ihminen sanomaan mitään

Meillä vaihtoi kaupunkia, kun ei yksinkertaisesti edes kuunnella. Kaupungin vaihto oli paras palvelu. Sen jälkeen sai olla rauhassa kotona. Oli paras saatavissa oleva apu siihen hätään.