En jaksa enää yrittää....
Mä vihaan tätä paskaa yhteikuntaa, pitää olla sitä ja tätä muuten oot ihan luuseri.
Työ elämä on ihan tuskaa tälläselle herkälle ihmiselle, se vaatii liikaa, yli-inhimillistä suoritusta. Homma menee vaan vuosi vuodelta pahemmaks vastuu suurenee ja työtä tulee lisää, saa raataa itsensä burn auttiin.
Sitten pitäs ruveta vääntämään lisää kakaroita tähän paskan keskelle... jos oot lapseton sussa on jotai vikaa, entä jos vihaan lapsia?? enkä halua ketään viatonta tähän paskaan yhteiskuntaan enään taistelemaan.
En halua edes puolisoa. En näe parisuhteessa mitään... seksiä saa ilmankin. Jos en halua ketään mussa taas jotain vikaa?? kun kerran ihminen ei voi elää yksin, mutta paskassa suhteessa voi ilmeisesti. Joka suhteessa aina toinen osapuoli kärsii jollain tavalla tai on onneton, jos ette usko niin olette ilmeisesti valheellisessa suhteessa... Sitten te stn idiootit kysytte multa miksi sulla ei ole ketään?? ja ne stn vanhat lehmät kun elävät jonkun alkoholistin kanssa ja pitävät omat lapsensa siinä liitossa kärsimässä tulevat sanomaan mulle että susta tulee kohta vanha piika?? mitä vittua???
Täällä muutenkin asiat menee koko ajan huonommin, rahaa on lähettää kreikkaan ja ottaa maahanmuuttajia mielin määrin, heille tuodaan tehtaalta suoraan kodinkoneet yms. mutta entä vanhukset, vammaiset ???
Makaavat omassa paskassaan, kukaan ei ehdi auttaa kun ei ole varaa palkata ihmisiä...
Parempi varmaan hypätä junnan alle kun täällä ole mitään mulle... pelkkää paskaa... miksi elää edes vanhaksi kun joutuu laitokseen makaamaan omaan ulosteeseensa?? Mä en jaksa ketään ihmistä tai yritystä tulla osaksi tätä paskaa yhteiskuntaa. Siihenkin on pakko mukautua, käydään sitten vittu 3 vuotta psykoterapiassa että kestää työn vaatimat paineet kun on noi hermot vähän heikot... ja ei sekään näköjään auttanu.... otetaan sitten lisäksi vähän pilleriä ja lopuksi ollaan katkolla kun tuli otettua vähän liikaa...
juu ehkä mä luovutan ja lähen menee... jätän tän paskaan niille jotka sen on ansainneet...
Mä vihaan tätä paskaa yhteikuntaa, pitää olla sitä ja tätä muuten oot ihan luuseri.
Työ elämä on ihan tuskaa tälläselle herkälle ihmiselle, se vaatii liikaa, yli-inhimillistä suoritusta. Homma menee vaan vuosi vuodelta pahemmaks vastuu suurenee ja työtä tulee lisää, saa raataa itsensä burn auttiin.
Sitten pitäs ruveta vääntämään lisää kakaroita tähän paskan keskelle... jos oot lapseton sussa on jotai vikaa, entä jos vihaan lapsia?? enkä halua ketään viatonta tähän paskaan yhteiskuntaan enään taistelemaan.
En halua edes puolisoa. En näe parisuhteessa mitään... seksiä saa ilmankin. Jos en halua ketään mussa taas jotain vikaa?? kun kerran ihminen ei voi elää yksin, mutta paskassa suhteessa voi ilmeisesti. Joka suhteessa aina toinen osapuoli kärsii jollain tavalla tai on onneton, jos ette usko niin olette ilmeisesti valheellisessa suhteessa... Sitten te stn idiootit kysytte multa miksi sulla ei ole ketään?? ja ne stn vanhat lehmät kun elävät jonkun alkoholistin kanssa ja pitävät omat lapsensa siinä liitossa kärsimässä tulevat sanomaan mulle että susta tulee kohta vanha piika?? mitä vittua???
Täällä muutenkin asiat menee koko ajan huonommin, rahaa on lähettää kreikkaan ja ottaa maahanmuuttajia mielin määrin, heille tuodaan tehtaalta suoraan kodinkoneet yms. mutta entä vanhukset, vammaiset ???
Makaavat omassa paskassaan, kukaan ei ehdi auttaa kun ei ole varaa palkata ihmisiä...
Parempi varmaan hypätä junnan alle kun täällä ole mitään mulle... pelkkää paskaa... miksi elää edes vanhaksi kun joutuu laitokseen makaamaan omaan ulosteeseensa?? Mä en jaksa ketään ihmistä tai yritystä tulla osaksi tätä paskaa yhteiskuntaa. Siihenkin on pakko mukautua, käydään sitten vittu 3 vuotta psykoterapiassa että kestää työn vaatimat paineet kun on noi hermot vähän heikot... ja ei sekään näköjään auttanu.... otetaan sitten lisäksi vähän pilleriä ja lopuksi ollaan katkolla kun tuli otettua vähän liikaa...
juu ehkä mä luovutan ja lähen menee... jätän tän paskaan niille jotka sen on ansainneet...
Vastaukset 6
Vanhimmat
No en minäkään jaksais ja olen luovuttanut jo eli aikani menee kotona vain pakolliset asioilla käynnit on. Odotan uutisista tulevan enemmän ja enemmän vaan katastrofaalisia tietoja kuinka taasen mennään kohti lamaa ja kaik kaatuis ja menis konkkaan , ja se on ilosanomaa sillä tää maa on ansainnu sen
Kuittaan sinulle, että luin tuskaisen kertomuksesi. Hyvin kuvaat tuntemuksiasi. Luulen, että oikein pitkälle ymmärrän sua.
Kiroitan vain tähän sanonnan: Kaikki loppuu aikanaan.
Tarkoittanee, että ennemmin tai myöhemmin aina tulee johonkin asiaan muutos. Vaikkapa työasiaan.
Munkin tekisi mieli luovuttaa, ei enää jaksa...
Nykyään ymmärrä miksi jostain on tullut syrjäytynyt, alkoholisti, nisti tai rikollinen. Ennen tuomitsin tälläiset ihmiset, mutten enää, kun olen huomannut että täällä saa taistella joka asian kanssa. Jokaiset täytyis muovautua ns. samaan muottiin mutta kun ihmiset ovat erilaisia.
Koulussa jo toitotetaan että pitää olla sosiaalinen, ahkera, täytyy sietää painetta ja kestää kaiken laisia tilanteita... koulussa jo suositaan niitä oppilaita jotka ovat ns. sosiaalisesti vahvoja hyvillä arvosanoilla yms. jos ole arka ja hiljainen siitä rangaistaan. Tämä jatkuu aina työelämään saakka...
Täällä ei ole sijaa aroille ja ujoille ihmisille...
Sitten pitää olla hyvän näköinen, korkeasti koulutettu, työelämässä korkeassa asemassa, omistaa talo-mökki-vene, 2 lasta, täytyy urheilla....
...täytyy osata sitä ja tätä...
Tuo "Jos arki ottaa koville - Berocca starttaa hyvän päivän" -mainos kääntyy vähän itseään vastaan näiden keskustelujen höysteenä. Eiköhän tässä itse kullakin ole jo Beroccat kokeiltu.
Mutta niin - sama asia syö minunkin sieluani. Päätin jättäytyä pois kaikista ihmissuhteistani, kun viimein oivalsin, että kaiken kanssakäymisen tarkoituksena tuntuu olevan oman statuksen nostaminen hengästymiseen asti. Kuka on käynyt Thaimaassa, kuka ostanut veneen, kuka ehkä vain istuttanut orvokkeja. Kaiken tekemisen ideana tuntuu olevan se, että pääsee siitä jollekulle sanomaan. Ja valokuvataan nyt ne orvokitkin vielä kaiken päälle. Eikö itse tekemisellä ja siitä nauttimisella tässä ja nyt ole enää mitään arvoa?
Kummastuttaa, että yhtenä mielenterveyden kriteerinä pidetään tarvetta ja halua vuorovaikutukseen muiden ihmisten kanssa - minun mielenterveyteni pysyy ainakin jonkinnäköisissä hantimissa, kun piiloudun noilta pätijöiltä. Ne joilla olisi jotakin oikeasti merkittävää sanottavaa hiljenevät/hiljennetään nykyporukoissa. Tämänpäivän mielenterveyteen tosiaan kuulunee tuosta loputtomasta kilpailusta nauttiminen ja sen käyttäminen motivaation tuojana. Ne joiden arvot ovat muualla, joko onnistuvat löytämään toisensa tai ovat mieluummin yksin.
Jotenkin näen kaiken tämän kulminoitumana yhden nuoren työkaverini, joka teilaa kaiken mielestäni kiinnostavan keskustelun sanomalla kovaan ääneen "Onpa taas iloiset puheenaiheet! Menen tänään hakemaan geelaukset varpaankynsiin."
Siinäpähän miettivät miksi olen "taas niin hiljaa".
takaisin, "että sinullapa on henkevät puheenaiheet ja paljon sanottavaa." Kusipäille ei tule antaa periksi, kuin ei myöskään turhaan lähteä haastamaan riitaa. Eipä liian erilaiset ihmiset viihdykään toistensa seurassa pitkään.
Hiljaisten ja ujojen tulisi olla ylpeitä siitä, etteivät ole kanoja ja kukkoja..... Sama se mitä opettajat tai työnantajat ajattelee. Pääasia että itse tiedostaa omat vahvuudet ja heikkoudet ja on realistinen.
Elämässä kannattaa ottaa lunkisti. Antaa muiden heilua kuin heinämiesten, saavatpa palkaksi rahaa. Rennosti ottava saa mielenrauhaa ja pitkää ikää.