Minulla on jo kauan ollut ongelmana, se kun ihastun johonkin ihmiseen, ajattelen jopa millainen suhteemme olisi, mutta kun huomaan jutun etenevän syvemmäksi, pakoilen tilannetta, että rupeaisin seurustelemaan kyseisen ihmisen kanssa. Ajatus seurustelusta kammottaa ja saa minut voimaan pahoin. Vaikka mies olisi koko paikkakunnan kuumin ja täydellisin, jonka voin löytää, en silti voi ajatella häntä muuna kuin ystävänä. Naiset taas eivät kiinnosta minua ollenkaan. Olen pohtinut pääni puhki ja mietin voiko syy olla traumaperäinen vai mistä on kysymys? Onko edes kellään muulla samanlaista ongelmaa?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Taidat olla sitoutumiskammoinen. Siksi olen ainakin itseni määritellyt. Mun pitäisi ihastua aivan täysillä, jalat alta -meiningillä, ja niin etten edes ehtisi käsittää mitä tapahtui...että pääsisi suhteeseen asti. Ihastukseni yleensä laimenee siinä samassa, kun huomaan "saavani" kyseisen ihmisen. Tyhmää.
niin varmaan on :I