Kuten joku tossa aikaisemmin mainitsi... EIkö naiset enää erota syvää ystävyyttä bissydestä?
Miksikö bissepalstalle?
Koska tiedän että minua viehättää nainen myös seksuaaalisesti.En ole koskaan rakastanut niin kokonaisesti, kuin naista...Mutta erotan kylä kehossani sen, milloin kyse on pelkästä syvästä ystävyydesta ja milloin jostakin toisesta...
Mietin vain että onko jollakin mennyt sekaisin tunteet ystävyyden ja eroottisen rakkauden välillä?
En varsinaisesti halua mitään keskustelunavausta, tuli vain mieleen tuosta eräästä avauksesta, jossa joku kyllästyi melko pian jos seksi ei miellyttänyt... Siis mitäh? Boo, saahan sitä oll epävarma omista tuntemuksistaan ja siitä mitä haluaa, muta eikö oikean eroottisen halun ja jonkin muun erota toisitaan? Mikä ruokkkii epävarmuutta?
Miksikö bissepalstalle?
Koska tiedän että minua viehättää nainen myös seksuaaalisesti.En ole koskaan rakastanut niin kokonaisesti, kuin naista...Mutta erotan kylä kehossani sen, milloin kyse on pelkästä syvästä ystävyydesta ja milloin jostakin toisesta...
Mietin vain että onko jollakin mennyt sekaisin tunteet ystävyyden ja eroottisen rakkauden välillä?
En varsinaisesti halua mitään keskustelunavausta, tuli vain mieleen tuosta eräästä avauksesta, jossa joku kyllästyi melko pian jos seksi ei miellyttänyt... Siis mitäh? Boo, saahan sitä oll epävarma omista tuntemuksistaan ja siitä mitä haluaa, muta eikö oikean eroottisen halun ja jonkin muun erota toisitaan? Mikä ruokkkii epävarmuutta?
Vastaukset 16
Vanhimmat
itse tunnistan kyllä hyvin ystävyyden ja seksuaalisen halun tunteen. itse olen umpi lesbo, eksyin vain kirjoittamaan tänne :D Miehiä on ollut monenlaisia mutta mikään ei ole tuntunut suuremmalta kuin ystävyys. Ystävyydessä, niinkuin rakkaudessakin on samoja piirteitä, mm. välittäminen, huolenpito yms. Mutta kun ne osaa erottaa niin hyvä tulee. ;) Että sinuna tekisin vaikka ranskalaisin viivoin paperille tehtäviä, joissa kerrot kuinka rakkaus ja ystävyys eroaa toisistaan, vai eroaako ne! itse rakastan ystäviäni ja olen heidän puolestaan valmis hautaan, mutta naistani palvon!
Mietin sitä samaa välillä, tuntuu olevan yleistä se, että naiset " sekoilevat" ystäviensä kanssa, pussailevat sun muuta. Tai kenties naisten välinen läheisyys on sitten yleistä ihan ystävien kesken. ja sitten kuvitellaan , että se läheisyys on jotakin seksuaalista. Vaikka näin ei olisikaan. Oma biseksuaalisuuteni puhkeni myöhemmällä iällä, olen siinä mielessä niin jäykkä, että naisten suuteleminenkin olisi ollut mahdotonta, kun olin vain miehistä kiinnostunut. Minulla ei myöskään ole ollut mitään läheisiä naisystävyyssuhteita.
Koskaan en tosin ole kokenut olevani mikään ylettömän heteroseksuaalinen ja ehkä aina se ihminen ollut tärkeämpi kuin sukupuoli. Esimerkiksi ei minulla heteroaikoina ollut koskaan niin suurta miehenkaipuuta, että olisin bongannut baarista miehen pannakseni tätä. Minulla on ollut pitkiä seksittömiäkin kausia. En ole aseksuaali, mutta ilman seksiäkin voi olla mainiosti.
Tosin silloinkin, kun yleisellä tasolla ihastuin ja fantasioin miehistä, niin muistan aina katsoneeni enemmän naisia lehdistä. En juurikaan miehiä ja esimerkiksi elokuvista ja muista vastaavista muistan aina katsoneeni naisia ja miehet olivat jotenkin statisteja. Ajattlin tosin vain, että niin " kuuluukin tehdä" ja seksikkäitä naisia halutaankin kuvata seksiobjekteina, joten siinä ei ole mitään erikoista jos sitten " ns. miehisen katseen" vallassa sitten naisiin nainenkin kiinnittää huomiota. . Kun sitten ihastuin naiseen ja jo jonkin aikaa kiinnostus miehiin väheni( esimerkiksi minulla oli täysin seksitön " suhde" mieheen ja en halunnut ko. miestä seksuaalisesti lainkaan. ) Niin aloin tiedostaa olevani jotaki muuta kuin hetero. Luulin olevani pitkään hetero, mutta tajuan olevani biseksuaali mukaellakseni Rakel Liekkiä ,joka luuli pitkään olleensa biseksuaali, mutta tajusi myöhemmin olevansa lesbo.
Vähän sekavaa sepustusta, kenties. Eikä tässä sinänsä ole tarkoitus määritellä millaista on oikea ja väärä biseksuaalisuus. Biseksuaalisuudessa on hienoa se, että sitä voi toteuttaa niin monin eri tavoin.
Kyllä jokainen varmasti sen verran tunnistaa tunne-elämänsä sävyjä, että kykenee erottamaan onko kyseessä ystävyys vai jokin muu. En itse ole koskaan tuntenut halua pussailla kavereitani juovuksissa. Mutta pitääkö ystävyyden olla jotenkin huonompi vaihtoehto kuin se jokin muu? Ystävyys on helpompaa ja yksinkertaisempaa, kenties kestävämpääkin, jos se vain molemmille riittää.
Minäkin erotan eroottisen himon "haluan tota" ja ystävyyden, mutta miksi sen pitää olla niin jäykän joko-tai? Minusta monet naiset ovat kauniita ja minun tekisi mieli kosketella heitä. Tekisi mieli tunnustella ja suudella. Tämä kaikki ilman, että on pimpsa märkänä ja/tai perhosia vatsassa. Ihan vain siksi, koska toinen on niin ihana!
:), ehkä aika on tehnyt tehtävänsä.... Tuntuu vieraalta, että n. 30 vuotta sitten em. kirjoittamasi olisi ollut ns. normaalia tapaa ilmaista ystävyyttä. Syleily, kuten se kirjallisuudessa ilmaistaan on ehkä sitä, mitä tarkoitit...mutta eri tavalla. En kuitenkaan tarkoita, etteikö bissejä/homoutta olisi ollut kautta ikuisuuden :)
Jos sä olet syntynyt 83, niin sulla on ihan eri lähtökohdat ilmaista itsesäsi ja kiintymystäsi, kuin esim mulla. Aika menee eteenpäin, mutta joku sitä jarruttaa kuitenkin.... Ja se että mikä tekee normaalia sun halusta tunnustella ystävääsi...kai siihen vaaditaan muutakin kuin vaan sun halu :) Se toinen ja sen halu? Oletko koskaan miettinyt sun roolia suhteissasi? Vastuuta?
Niin kiitos vastuksista kaikille :)
Epäilen kyllä, että joissakin tapauksissa naispuolisiin ystäviinsä ihastuvat naiset eivät kaikissa tapauksissa ole biseksuaaleja. Kyseessä on kenties vain syvä ystävyys ja siinä sitten kuvitellaan, että mukana on jotakin muutakin...tai sitten ihminen on epävarma ja jonkinlaisessa riippuvuusuhteessa ystäväänsä ja sekaisin tunteittensa kanssa.
Jokainen tietysti määritelee biseksuaalisuutta omalla tavallaan. Mutta mielestäni siihen nyt vaaditaan kiinnostusta samaan sukupuoleen yleisemmälläkin tasolla, ei nyt vain siihen yhteen ystävään.
Näin minäkin ajattelen asiasta. Kun tapaa omasta mielestä oikein viehättävän ihmisen ja kemiat kohtaavat, mielestäni erotan sen milloin kyse on arvokkaasta ihmissuhteesta ilman että seksuaalinen vihtymys on sotkemassa kuviota.
Kemioiden kohtaamisella ilman tuota toista piirrettä voi myös halata ja esim. muuten silitellä ja koskea. Täysin hyväksyttävää, mutta silloin sen kyllä tietää että se on toinenkin kokee asian samoin ilman erityistä erittelemistä tai keskusteluja. Sitähän ei tarvitse siinä tilanteessa edes ajatella.
Minä taidan olla juuri se, johon viittaat tuolla alussa. Minulla on paljon hyviä ystäviä, joiden kanssa ollaan aivan samalla tasolla, ja tunnen näiden suhteiden arvokkuuden, eikä niissä ole mitään seksuaalista. Sitten on, aina silloin tällöin ja jo vuosikausia, tullut vastaan naisia, joiden kanssa ei olla edes tutustuttu enempää tai muuta, mutta joihin olen ihastunut ihan tosissaan ja joita olen seksuaalisesti halunnut, paljonkin. Nämä ovat kuitenkin jääneet oman tunteen asteelle, kosken ole uskaltanut muuta.
Tämä nykyinen on hyvä tyyppi, ja siitä arvokkaat ihmissuhdetunteet, mutta samalla kiinnostanut minua seksuaalisesti jo ensitapaamisesta, ja on sitä enemmän kuin ystävyyttä... Lähinnä nyt mietityttää se, että ihastunko tosiaan naisiin seksuaalisesti vain haavetasolla, ja kun asiasta tulee käsinkosketeltavaa, ei enää kiinnostakaan... Kunhan kaikki raapustelemme jotain epämääräistä pään puhdistukseksi. Ystävän erotan kuitenkin muusta. Tämä nainen nyt vaan voi päätyä erinomaiseksi ystäväksi, jos selviää että tosiaan minussa ei olekaan mitään fyysistä naisiin päin kallellaan olevaa :-)
Heissan, samaan aikaan palstalla :)
Jos olet se joka kirjoitti aloituksen tuossa alempana niin sitten siitä aloitukseni kumpusi.
Erinomaiseksi, siksikö, että hän antaa sun kokeilla? Hän on silloin todella erinomainen ( luottoluokitus A) koska on tarpeeksi seksuaalinen itse poistaakseen sen tunnepuolen joka naistenvälisissä suhteissa on yleensä merkittävämpi kuin naisen ja miehen välisesssä suhteissa?
Hän on ilmeisesti sinua vahvempi ja varma omasta suuntautuneisuudestaan, ja kaipaa nimenomaan naiselta seksiä?
Todellinen pähkinä...jäätkö itse vaille pelkkää seksiä vai sitä suurta intohimoista herkkää tunnetta? Jos olet itse seksuaalinen, eroottista latausta tihkuva ihminen, niin silloin hän voi kyllä päätyäem. tapauksessa sulle erinomaiseksi ystäväksi :)
Pystyt kasvamaan ihmisenä ainakin. Sehän täällä kai tarkoitus on olla, vai? Ajattelen, että olet jollakin tapaa aika sulkeutunut huolimatta ronskin kuvailevasta kirjoituksestasi, sillä parhaat kokemukset tulevat aidosta kohtaamisesta. Mutta tämä onkin tulkintani tekstistäsi, ja siihen vaikuttavat omat kokemukseni ja näkemykseni, joka lienee kuitenkin aika suppea.
Mistä nyt päättelet, että ystäväsi( kuinka hyviä kavereita olette olleet ennen tuota seksijuttuanne?) haluaa sitten olla jatkossakin vain erinomainen ystävä, jos/kun toteat hänelle, että ei tuo seksipuoli tainnut oikein natsata. Toki, jos kyse oli kummankin osapuolen mielestä vain seksistä, niin ehkä kaveruus voi olla mahdollista ja ystävyys jatkuu entisenlaisena.Tosin, jos ystävälläsi oli enemmän tunteita mukana, niin kenties välinne voivat mennä poikki tai ainakin heikentyä joksikin ajaksi.
Minulla oli myös juttu naisen kanssa.Olen siis itsekin nainen, täsmennettäkään vielä. ( Nainen oli bi, tosin enemmän naisiin päin suuntautunut mielestäni.) Olin tosin ollut ennenkin naisista kiinnostunut ja myös fantasioinut seksistä naisten kanssa. Mutta tuo nainen nyt ensimmäinen naisseksisuhteeni. Treffailimme naisen kanssa, seksiäkin oli, sitten seurustelua vähän aikaa. Kuvio oli vähän itsellekin epäselvä ja näin jälkikäteen ajateluna olisi pitänyt jo hälytyskellojen soida ja huomata, että ko. naisella oli virityksiä muuallakin, eikä hän ollut kanssani niin vakavissaan. Alussa ajattelin, että tässä kävi näin, halusin enemmän, mutta jos ei niin ei. ollaan nyt kokemusta rikkaampia. Jälkikäteen iski kiukku, suru ja mustasukkaisuus tuota naista kohtaan. Meni ne tunteet ohi, itkin aikani.( koska eihän meillä nyt mitään pitkäaikaista ollut. Katkaisin itse välit havaitessani, että naisella haluja muuallekin, niin ajattelin ,että parempi lopettaa hyvissä ajoin, ennen kuin satutan itseäni enemmän. Jällkikäteen sitten yllätyin siitä kuinka raskaasti otin sen, että tästä jutusta ei tullutkaan vakavampaa suhdetta.
Eli mitä tällä tarinalla sitten haluan kertoa... en ehkä varma itsekään. Mutta kenties kaverisi voi ottaa koko jutun raskaammin kuin oletat. En minäkään ole vielä ollut valmis tapamaan tuota naista, jonka kanssa minulla nyt tuollaista säätöä oli. Eli ainakin toistaiseksi mahdollinen kaveruus jäissä. Eli mahdollisesti ystäväsi voi jälkeenpäin, kuten, minäkin käydä läpi koko petetyn ja loukkaantunteen naisen tunneskaalan. Tai jos kaverisi on kokeneempi, niin ehkä hänellä perspektiiviä asioihin. Entäs sitten, jos kaverisi haluaisi jatkossaki vain seksiä kanssasi, eikäs sitten pystykään enää" normaaliin kaveruuteen"?
Eli kaiken kaikkiaan voi varmaan sanoa, ettei pidä missään olosuhteissa olettaa tai luulla mitään. Sellainen vain ennen pitkää satuttaa jompaa kumpaa. Kyllä kumpikin aistii, jos ilmassa on jotain, ja se, kumpi siinä vaiheessa osoittaa rohkeutta ja nostaa kissan pöydälle asioiden selvittämiseksi, on myös se kypsempi osapuoli suhteessa.
Helppoahan se olisi, jos viestintä olisi suoraa. Kenenkään aikaa, voimia ja tunteita ei turhaan tuhlattaisi eikä kukaan kokisi tulevansa loukatuksi tai hyväksikäytetyksi.
Arvelen, että epävarmuus ja erottelukyvyttömyys naisten kesken liittyy avautumiseen seksuaalisuuden moninaisuudelle. Jos henkinen yhteys on jo, ja oman heräämisen myötä alkaa nähdä mahdollisuuden myös fyysiselle lähentymiselle, niin siinähän sitä ollaan kuin penskana namikaupassa..
Ja mitä sielunkumppanuuteen tulee, niin ajattelen, että seksuaalinen yhteys voi olla aika tajunnanräjäyttävä kokemus. Mä en rajaisi seksiä mitenkään ehdottomasti pois sieluntoveruudesta...päin vastoin.
Mutta eihän jokainen voi olla sielunkumppani... Uskon että kerran oivallettuaan oman seksuaalisuutensa se on pitkälti puhdasta seksuaalisuutta tai viehtymystä toiseen, milloin mihinkin erityispiirteeseen, joka sillä hetkellä viehättää. Sitähän jää palstat on täynnä. Ja sitten niitä jotka elää uskaltamatta keskustella ja empii että tunteeko toinen samoin... En voi olla samaa mieltä tuosta penska karkkikaupassa...tai kai se riippuu tapauksesta
Ollaan samoilla linjoilla... mun karkkikauppaviittaus liittyi siihen 'toiseen murkkuikään' ns myöhemmin heränneillä naisilla... kun (yhtäkkiä) kavereista ja ystävistä alkaa löytää uusia ulottuvuuksia (etupäässä kai omassa päässä). Se, mikä periaatteessa olisi uuden identiteetin myötä mahdollista, alkaa muodostua fantasiaksi ja erottelukyky toden ja kuvitellun välillä hämärtyy? Tunteet ja 'tunteet' sekoittuvat?
Sielunkumppaneita ei tosiaan ole joka oksalla. Se oli multa vähän ehkä irrallinen kommentti tuossa aiemmin, mutta liitin sen tämän ketjun otsikon perusteella mukaan. Siitä ei kai sen enempää...