Ahdistaa... masentaa... ei koko aikaa mutta heti kun alan miettiä opiskeluja niin olo pahenee. Ei riitä motivaatio ja koulutus on hyvää vauhtia menossa päin helvettiä. Ei mitään hajua mihin koulutuslinjaan vaihtaisi ja miten sitten kertoa läheisille kun ei jaksaisi kuunnella sitä valitusta vaikka jokainen tekee omat valintansa elämässään. Oikeastaan tämä alkoi 2002 keväällä eräänä iltana... jotain omassa huoneessani touhusin ja melkein tyhjästä tuli yllättäen aika voimakas ahdistunut olotila eikä meinannut oikein henkikään kulkea. Ihmettelin siinä itsekin hetken mentyäni lattialle istumaan, että mikähän mahtoi iskeä kun ei sillä hetkellä oikein tiennyt että mikä ahdistuksen ja masennuksen aiheutti. Alkoihan se henki sitten taas muutaman sekunnin päästä kulkea normaalisti mutta sen jälkeen aina joskus on ollut hiukan samantapaista oloa (ei onneksi yhtä pahaa) eikä aina edes opiskeluun liittyvissä asioissa. Kummallista siinä on se ettei joskus edes tiedä mikä mahtaa masentaa ja ahdistaa. Onneksi ei sentään yhtä pahaa oloa ole ollut tähän mennessä ja toivottavasti ei tulekaan.
Tunnen myös oloni hieman yksinäiseksi, että kai silläkin on jotain tekemistä asian kanssa vaikka joskus itsekseni viihdynkin.
Huoh... pitänee kai katsoa nyt tuo syyskausi ja tehdä päätös seuraavan kevään yhteishakuun mennessä. Onko kohtalotovereita?
Tuli kyllä huomattavasti parempi olo kun sai kerrottua edes johonkin suuntaan. Useimmiten olenkin onnellinen mutta... joskus se masennus ja ahdistus pääsee yllättämään.
Tunnen myös oloni hieman yksinäiseksi, että kai silläkin on jotain tekemistä asian kanssa vaikka joskus itsekseni viihdynkin.
Huoh... pitänee kai katsoa nyt tuo syyskausi ja tehdä päätös seuraavan kevään yhteishakuun mennessä. Onko kohtalotovereita?
Tuli kyllä huomattavasti parempi olo kun sai kerrottua edes johonkin suuntaan. Useimmiten olenkin onnellinen mutta... joskus se masennus ja ahdistus pääsee yllättämään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Luulen, että Sinulla on pelko ongelma sisällä. Käy sielunhoitajalla. Voit myös rukoilla itse.
No justiinsa... ei tässä paljoa rukoukset auta...
Hae apua! Jos ahdistuskohtaukset jatkuvat ja vielä pahenevat, seuraa paniikkihäiriökohtauksia.. Puhun kokemuksen äänellä.. Kaverini nimittäin ei hakenut apua ajoissa, ja kärsii vieläkin paniikkikohtauksista.. On normaalia joskus ahdistua, mutta ei ei sillä lailla että henki lakkaa kulkemasta..