Olemme nelihenkinen perhe, perheessäämme on vanhemmat ja kaksi lasta. Nuorin lapsistamme 2,5 vuotias poika on erittäin levoton. Hän on vauvasta asti ollut jotenkin herkkä, ensimmäisen vuoden hän huusi lähes kokonaan, ei nukkunut juuri missään tai mitenkään. Ikinä ei ole nukkunut autossa, kaupassa tai missään muualla kun kotona tai liikkumattomissa vaunuissa. 1 vuotiaana, kun sai jalat alleen on meno ollut ihan mahdotonta. On käytännössä 100 % valvottava, jos esim. yrität ruokaa laittaa tai tehdä jotain muita pieniä kotiaskareita niin poika on sillä välin keksinyt jo vaikka mitä "virikettä" itselleen. Se on välittömästi, kun hän huomaa, että valvonta pettää niin hän kyllä tietää mitä tekee. Meillä on pakko olla ovetkin aina lukossa, koska muuten vesseli karkaa ulos. Pojaltamme puuttuu täysin itsesuojelu vaisto, onhan hän toki pieni vielä, mutta kun hän kiipeilee ja kiikkuu, niin hän tulee järestään pää eellä alas. Nukkuminen on pitkän unikoulun myötä alkanut sujumaan jotenkin, mutta on edelleen äärettömän häiriö herkkää. Ääniin ei reagoi, mutta jos unirytmi vaikka sairastelun tai muun syyn vuoksi häiriintyy, siihen palaaminen vie kohtuuttomastia aikaa. Sitten se kaikista pahin, poikamme saa ihan kauheita raivareita, jolloin hän viskoo tavaroita, potkii, lyö, raapii, loukkaa itseään.
Talvella 2 ja 6 vuotiaana lapsemme aloittivat päiväkodissa. Alku päiväkodissa oli tahmea, mutta nykyään siellä menee oikein kivasti. Mutta illat kotona onkin sitten useimmiten ihan hirveitä, viikonloput jossain määrin helpompia. Olemme harkinneet, että palkkaisimme lapsillemme hoitajan kotiin, hyötyisiköhän poikamme siitä vai menisikö tilanne vaan pahemmaksi?
Meillä lapsilla on rajat ja kuri, rakkautta ja syliäkin riittää. Esikoinen on aina ollut tyytyväinen lapsi, mutta tässä tilanteessa olen äärettömän huolissaan myös hänestä. Onneksi hän on jo isompi, puhuu yms. mutta kyllähän veljen häiriö käyttäytyminen väistämättä vaikuttaa myös häneen. Pojan kanssa olen ihan ymmällään, onko se vaan poika lapsi vai pitäisikö jo olla huolissaan? Lastemme isällä on diagnosoitu ADHD, joka on ollut lapsena ja nuorena tosi paha, mutta nyt aikuisiällä kovastikin rauhoittunut. Ja näkyy arjessamme vain kausittain ja silloinkin on helposti lääkkeillä taas hallinnassa.
Erityisen raskaaksi tilanteen tekee se, että emme saa koskaan vapaata pojastamme. Isovanhemmat ovat täysin "hylänneet " hänet, koska eivät pärjää hänen kanssa, niin eivät ota luokseen ja jos käyvät meillä niin poika menee päiväkotiin silti. Esikoisen kyllä ottavat luokseen pitkiksikin ajoiksi. Välillä sitä vaan kaipais, vaikka edes viikonlopun ilman lapsia. Sitä emme ole saaneet sitten poikamme syntymän.
En kaipaa yhtään niitä olisit jättänyt lapset tekemättä kommentteja. Rakastan lapsiani, enkä vaihtaisi päivääkään pois, mutta äitinä olen huolissani ja haluan parasta tietysti molemmille lapsille.
Talvella 2 ja 6 vuotiaana lapsemme aloittivat päiväkodissa. Alku päiväkodissa oli tahmea, mutta nykyään siellä menee oikein kivasti. Mutta illat kotona onkin sitten useimmiten ihan hirveitä, viikonloput jossain määrin helpompia. Olemme harkinneet, että palkkaisimme lapsillemme hoitajan kotiin, hyötyisiköhän poikamme siitä vai menisikö tilanne vaan pahemmaksi?
Meillä lapsilla on rajat ja kuri, rakkautta ja syliäkin riittää. Esikoinen on aina ollut tyytyväinen lapsi, mutta tässä tilanteessa olen äärettömän huolissaan myös hänestä. Onneksi hän on jo isompi, puhuu yms. mutta kyllähän veljen häiriö käyttäytyminen väistämättä vaikuttaa myös häneen. Pojan kanssa olen ihan ymmällään, onko se vaan poika lapsi vai pitäisikö jo olla huolissaan? Lastemme isällä on diagnosoitu ADHD, joka on ollut lapsena ja nuorena tosi paha, mutta nyt aikuisiällä kovastikin rauhoittunut. Ja näkyy arjessamme vain kausittain ja silloinkin on helposti lääkkeillä taas hallinnassa.
Erityisen raskaaksi tilanteen tekee se, että emme saa koskaan vapaata pojastamme. Isovanhemmat ovat täysin "hylänneet " hänet, koska eivät pärjää hänen kanssa, niin eivät ota luokseen ja jos käyvät meillä niin poika menee päiväkotiin silti. Esikoisen kyllä ottavat luokseen pitkiksikin ajoiksi. Välillä sitä vaan kaipais, vaikka edes viikonlopun ilman lapsia. Sitä emme ole saaneet sitten poikamme syntymän.
En kaipaa yhtään niitä olisit jättänyt lapset tekemättä kommentteja. Rakastan lapsiani, enkä vaihtaisi päivääkään pois, mutta äitinä olen huolissani ja haluan parasta tietysti molemmille lapsille.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minusta tuo kuullostaa vain tavallista vilkkaammalta vesseliltä. Varmasti rauhoittuu ajan myötä. Onko hän tarhassakuitenkin ihan "iisisti ! ? Jos, niin kyllähän sekin jo kertoo paljon. :)
Niin, jos kerran päiväkodissa sujuu hyvi, niin en minäkään näe mitään syytä, miksi pitäisi palkata hoitaja kotiin. Mitä sanovat neuvolassa tuosta itsensä satuttamisesta? Neurologille voi toki yrittää saada lähetettä, niin ei tarvitse elää epätietoisuudessa. Onko lapsi muuten ikätasoisesti kehittynyt? Puhuuko? Tarviiko enää vaippoja? Monet poikalapset, jotka oppivat myöhään puhumaan sähläävät aikansa ja rauhoittuvat, kun oppivat kunnolla puhumaan. Lukekaa lapselle paljon ja yrittäkää luoda rauhallisia yhdessäolon hetkiä runsaasti iltaan. Isä voisi olla lapsen kanssa ja lukea, kun teet esim ruokaa työpäivän jälkeen.
EI muuta kun iltaisin kavelytät tai hölkkäät lasen kanssa 1-5 km että lapsesi on fyysisesti väsynyt niin rauhoittuu ja kun engiaa riittä niin liikuntarasitusta lisätää iän myötä ja paljon.
lapsen levottomuus on usein reagointia vanhempien stressiin tai muihin ongelmiin perheessä.
Tuttavaperheen isällä on (ollut) paha alkoholiongelma, nyt raitistuneenakin mies on kuin räjähdyspisteessä koko ajan. Ja lapset ovat mahdottoman levottomia, kiipeilevät seinille ressukat. Huolestuttaa tuon perheen tilanne.
Poika ei puhu vielä, ihan muutaman hassun sanan sanoo. Lapsemme on niin levoton, että ei juuri malta lukemista kuunnella. Silloin tykkää ja kuuntelee, kun oma aloitteisesti tuo kirjan, mutta esim. iltasatu, ei puhettakaan että malttaisi niin kauan olla paikoillaan. Iltaisin liikumme paljon ja ulkoilemme joka ilta, koska siellä lapsi luontaisesti purkaa akkunsa.
Olemme toki yrittäjä vanhemmat ja välillä töissä on kieltämättä stressaavaa, mutta ei meillä kotona mitenkään kireä ilmapiiri ole ja alkoholia emme käytä kumpikaan. Toinen lapsistamme on kuitenkin ihan tasainen, tosin voihan tämä olla sukuvikakin. Mieheni on ollut ihan hirivö lapsena ja saikin ADHD diagnoosin jo 7-vuotiaana. Sitä kuitenkin pelkään eniten pojassamme, että se on sitä. Ja siksi mietin esim. sitä vaihtoehtoa, että lapset jäisi kotihoitoon. Tutun, arvostetun lasten psykiatrin mielestä juuri nimenomaan levottomat lapset hyötyvät siitä.
Seuraava etappi, jota jäämme odottamaan onkin sitten se puhuminen. Josko se siitä :)
Meillä on kolme ihanaa, mutta ihan hirvittävän levotonta lasta. Riehuvat varsinkin ilta-aikaan eikä nukkumaan menosta meinaa tulla mitään. Muistin sitten mummuni hyväksi koetun keinon sekoittaa lasten iltakaakaoon tippa konjakkia ja johan tulee uni äkkiä pienten silmään. Ja me vanhemmat saamme nauttia ihanan häiriöttömistä illoista!