Taidan vaatia liikaa...?

Mäkin oon aikas paljon tuota juomista ja polttamista vastaan!! Mä en ite juo enkä polta, ja oon myös pitkään vaatinu pojalta sitä, että se on raitis.

Mä en nimittäin voi kestää sitä juomista varmaan mun isän takia. Se on tavallaan alkoholisti. Tai ei se nyt koko aikaa kännissä oo, mutta sillon tällön sillä on sellasia parin viikon putkia... Sit se on taas pari kolme kuukautta selvänä ja aloittaa taas. Mutta onneks meidän porukat on eronnu, joten mun ei sentään tartte katella sitä iskän juomista. Muutaman kerran oon kyllä käyny iskän luona sillein, että se on ollu kännissä. Mun on ollu pakko käydä kattomassa, että onko se enää edes elossa. Mä oon ollu niin huolissani. Ja niin monet petetyt lupaukset, pettymykset... Mä oon kärsiny sen juomisesta niin paljon, että mä en ite halua edes kokeilla miltä tuntuu olla kännissä...

Vähän aikaa sitten mä olin ihastunu yhteen poikaan... Tai siis mä olin ihastunu siihen viime kesän riparista asti. Mä luulin, että se on niin järkevä, ettei se juo eikä polta. Mutta sitten tuli vappu... Se oli juonu niin hirveesti, että sammu mun eteen! Mä en siis sillonkaan vielä tuntenu sitä varsinaisesti, eikä se tienny, että mä oon kiinnostunu siitä, mutta mä vaan sillon vappuna kävelin tän pojan ja sen kavereiden perässä, kun tän pojan kaverit talutti sitä mun ihastusta. Tää mun ihastus oli niin huonossa kunnossa, että mun käskettiin jo soittaa ambulanssi. Sit kuitenkin kävi niin, että se ite heräili siitä sen verran, että kielsi soittamasta. Sen kaverit lupas hoitaa sen sitten kotiin sieltä. Se koko vapun jälkeinen viikonloppu oli mulle yhtä tuskaa. Mä en tienny mitä sille pojalle oli loppujen lopuks käyny, en tienny onko se enää elossakaan. Muhun sattu niin helvetisti, että sillon mä viimeistään päätin, että mä en tuu ikinä olemaan tuossa kunnossa. No, seuraavalla viikolla mä sitten näin tän pojan kyllä koulussa, ja kunnossahan se oli. Se vaan säikäytti mut niin pahasti. Se tais myös olla tuon pojan eka (ja viimeinen kerta ainakin vähään aikaan), mutta silti mä en oo tavallaan voinu antaa sitä sille anteeks. Vieläkin musta tuntuu hirveeltä, kun ajattelen sitä iltaa...

Noh, nykyään mä oon alkanu olemaan vähän avoimempi tuota juomista kohtaan. Mun mielestä se on ihan ok, jos poika juo sillon tällön, eikä tuu edes kunnolla humalaan, kunhan sitä ei tapahdu esim. joka viikonloppu. Mä en kyllä vieläkään hyväksy sitä, että alaikäiset juo, mutta suurin osa mun kavereista on sellasia 18-20-vuotiaita poikia, joten niiden juomisen mä oon alkanu pikku hiljaa hyväksyä, koska ne saa juoda ihan laillisesti. =) Mutta tupakan polttoa mä en oo vieläkään oppinu hyväksymään.

Mutta ei se juomisen hyväksyminen vieläkään mulle helppoo oo. Mä oon vaan huomannu sen, että suunnilleen tän ikäisiä täysin raittiita poikia on aika vaikee enää löytää... =(

Mun jätkäkaveri polttaa, ei juo..
Se tietää että mä en tykkää ku se polttaa..mut se ei kuitenkaa lopeta, mut ei polta ikinä mun läsnäollessa..
joka tapauksessa mä tykkään siitä!