Kesä on taas aluillaan ja kaikki kaverit hinkuu eri huvipuistoihin, mutten viitsi lähteä mukaan koska minusta ei juurikaan siellä iloa ole. Haluaisin kyllä mennä eri laitteisii, vuoristorataan ja jopa vapaapudotukseenkin mutta mahani ei tunnu sallivan sitä. Kaikki luultavasti tietävät miltä tuntuu kun ottaa mahanpohjasta? Eikä se pakolla aina edes ole mitenkään epämiellyttävää, usein se on juuri hauskaa esim. vuoristoradoissa.. mutta minulla ei. Ne useimmat, jotka ovat käyneet särkänniemen jetstarissa, tietävät sen usein 'nössöksi' vuoristoradaksi. Minulle se on ihan tarpeeksi. Joka vuosi yritän mennä edes hieman hurjempiin laitteisiin, mutta mahani yksinkertaisesti ei pidä siitä. Mahanpohjastani ottaa yhtä paljon kuin siihen iskettäisiin 5 veistä kerralla, eikä tämä tunne todellakaa ole miellyttävä tunne. Siispä vuoristoradat saavat usein jäädä. Haluaisin myös kokeilla laskuvarjohyppyä, mutten usko mahani pitävän varsinkaan siitä. Olisiko siis tälläiseen mitään apukeinoa? vai joudunko selviämään koko elämäni ihan maan pinnalla seisten? Toinen minua kiusaava asia on korkeanpaikankammo, joten sekin pitäisi voittaa ennen kuin voin kunnolla nauttia huvipuistoista ja vuoristoradoista! Apua siis?
Maha ei kestä vuoristorataa
Haluaavuoristorataan
1324
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Toivoisin myöskin "keskitason" laitteita, ei siis nössöjä tai liika hurjia. Lintsillä pystyn käymään lähinnä vain Helsinki-pyörässä ja ketjukiikussa. Tasainen kyyti korkeammallakin kyllä kelpaisi, esim. kiikut 10 - 15 metrin korkeudessa pitkin ketjuin (luulisin...). Jossain, ehkä USAssa, on myös sellainen vuoristorata, jossa istuimet ovat radan alapuolella. Ei tule sitä rytyytystäkään. Kai se on geeneissä, kuka tykkää adrenaliinikuohuista. Ehkä pelkääjille voisi olla Lintsillä erikoiskuljettaja, joka kertoo kaarteet ja niiden keston etukäteen, tai jotain.