Mä en tajua mikä ihme mua vaivaa, musta on tullut tosi outo... Jos joku esim. haukkuu mua tai kohtelee mua huonosti niin mua vaan naurattaa koko asia. En siis ei ole tunnetta puolustaa itseäni. Annan asian olla vaan...
Antaa melko oudon kuvan se, että pistää leikiksi kaikessa. Mikään ei myöskään tunnu miltään, minulla oli erään läheisen (ja minulle hyvinkin tärkeänkin ihmisen) hautajaisissa enkä itkenyt... olo oli vaan semmonen tasapaksu ja neutraali, en tuntenut surua ollenkaan. Onko normaalia?
Antaa melko oudon kuvan se, että pistää leikiksi kaikessa. Mikään ei myöskään tunnu miltään, minulla oli erään läheisen (ja minulle hyvinkin tärkeänkin ihmisen) hautajaisissa enkä itkenyt... olo oli vaan semmonen tasapaksu ja neutraali, en tuntenut surua ollenkaan. Onko normaalia?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Nämä ovat vain sokeita arvailuja, koska et kerro tarkemmin elämäntilanteestasi etkä ajatuksistasi tilanteiden taustalla. Pelkästä ulkoisesta reaktiosta on vaikea päätellä mitä sisälläsi tapahtuu, mutta sen tiedät vain sinä itse jos uskallat katsoa "itseäsi peiliin".
Kuulostaa siltä, että "se jota" naurattaa, ei koe tulleensa kohdelluksi huonosti ja näkeekin koko tilanteen hullunkurisuuden(?) Katsot ikään kuin tilannetta ulkopuolisen silmin etkä siksi loukkaannu saatikka sitten koe tarvetta puolustautua. Siis sehän kuulostaa ihan fiksulta.
Ehkä kyseessä on vain puolustusreaktio: nauru hämmentää vastustajaa ja nouset tilanteen yläpuolelle kun osoitat ettei toinen pysty loukkaamaan sinua. Toisaalta nauru voi kertoa ylimielisyydestä, toisaalta taas rentoudesta ja vapauden tunteesta. Naurunpurskahdus voi kieliä siitä, että on jotenkin niin hämmentynyt ettei tiedä miten muutenkaan reagoisi.
Ihmisillä on erilaisia tapoja surra ja käsitellä vaikeita asioita. Kaikkia ei välttämättä itketä tai itku voi tulla vasta paljon myöhemmin kun on ehtinyt sisäistämään mitä on tapahtunut.
Läheisen menetys voi olla sellainen shokki ettei sitä pysty edes käsittelemään tietoisessa mielessä ja koko tilanne voi tuntua epätodelliselta ja kaukaiselta. Sitä voi olla vaikea hyväksyä. Selviytymiskeinona mieli voi etäännyttää tilanteen kuin se ei koskisi sitä millään lailla. Saatat vaistomaisesti haluta katsoa tilannetta kuin ulkopuolisen silmin, koska sen suora käsittely olisi liian raskasta.
Kaikilla asioilla on kuitenkin jokin selitys ja syy. Jokin käyttäytyminen voi olla kovinkin yleistä ja tavallista, mutta ei silti tervettä. "Normaali" on vaikea määritellä. Älä turhaan vertaile itseäsi muihin ja murehdi mikä on normaalia vaan ole vain oma itsesi ja pidä itsestäsi hyvää huolta.