En yhtään enempää. Niinkuin et sinäkään. Siksi. Mä kaipaan tietysti niitä hyviä hetkiä, joita oli. Mutta ne kuuluivat suhteeseen, joka kärsi monista ongelmista. Kaksi epävarmaa ihmistä, jotka painelivat toistensa nappuloita ja saivat päänsärkyä voimatta tehdä asialle mitään. Tärkeä, kasvattava suhde. Ehdottamasti. Tärkeä, kasvattava ihminen. Sitä Sä olit mulle. Tärkeässä roolissa tulevaisuuden kannalta, mutta kovin eri tavalla kuin silloin ajattelin. Sisäinen pakko tuntea tuo ihminen. Selittämätön sisäinen pakko. Se lähti jostain kuin lumipallo. Se kasvoi lumivyöryksi. Halua, intohimoa, hellyyttä. Kaikkea niitä, mutta myös sisäinen pakko tuntea toinen. Ja ikävä kyllä myös omistaa. Järjetöntä ehkä, mutta tarpeellista. Kasvun kannalta.
En mä kaipaa epästabiilia tilaa
Mielihyvää, harmoniaa
7155
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Oletkos lääkkeissä?
En ole. Voin pitkästä aikaa ihan hyvin. Miten sulla?
Ok, periaatteessa. Hyvä jos voit hyvin. :)
Tunnet minut niin kovin huonosti vielä, siihen nähden mitä täällä olen lukenut.
Kuka sä sit oot? Miksi sut pitäis ylipäänsä tuntea?
Et kaivannut, mutta se mitä halusit, vaati liikettä kuitenkin. Etkä sinäkään tiennyt suuntaa. Ei se kovin stabiililta vaikuttanut. Oikeastaan näytti siltä ettet stabiilia tilaa halunnutkaan.
Kasvattava suhde? ... luulin että olisit ollut valmis. Tai ainahan vähän on vara kasvaa, tai hioutua.
Voi kun mustakaapuni ajattelisi noin...
Mitä sitten opit suhteesta?