Miksi tyttö pennut menevät ensiksi..

Jokaisella kasvattajalla on varmasti omat kriteerinsä, miten ja millaiseen kotiin myy pentunsa. Jotkut kasvattajat myyvät pennut mielellään lähelle itseään, jotta heillä on mahdollisuus tavata pentua silloin tällöin. Jotkut eivät halua myydä maalle, jossa koira ei ehkä pääsisi pitkille lenkeille vaan ulkoilutettaisiin vain pihapiirissä (siis kasvattaja voi luulla näin). Yleensä kasvattajille on tärkeintä hyvä koti. Harrastusaikeet koiran kanssa ovat varmasti plussaa.

Jos pennut tuntuvat menevät nenän edestä, tee varaus jo ennen kuin pentu on edes syntynyt ja käy näyttämässä itsesi ja perheesi kasvattajan luona, niin luulisi olevan paremmat mahdollisuudet saada ainakin tyttöpentu. Jos tyttöpentua on noin vaikea saada, niin kelpuuta ihmeessä minkä värinen tahansa tai sitten odota niin kauan, kunnes saat haluamasi. Miksi poikapentu ei sitten kelpaa sinulle? Onko se sinulle identiteettikysymys :D Pojat ovat yleensä parempia harrastuskavereita aikuisena!

Tyttöpentuja nyt vaan kysytään enemmän - itsekin kyllä ihmettelen miksi. Mutta siksi kaikille halukkaille ei vaan niitä tyttöpentuja riitä. Päätös on vain tehtävä jollakin perusteella, miten pennut jakaa. Se ei silti tarkoita, että olisit kasvattajan mielestä huonompi ostaja, vaan esim. perhetilanteesi sallii paremmin ehkä reippaamman urospennun.

Musta tuntuu että narttuja kysellään sen takia, koska pelätään että urokset on hankalampia. Hirveen usein oon kuullu ihmisten varottelevan toisia että ota narttu, sitä on helpompi käsitellä kun urosta. Muistaakseni parissa koira kirjassakin on suositeltu narttua varsinkin ekaks koiraks. Ja joittenkin rotujen edustajista suositellaan että otetaan narttu, koska ne on pehmeempiä ja vähemmän itsepäisiä. Tiedä sitten kuinka paljon tää on totta. Ainoo "hankaluus" mikä uroksista nyt voi koitua on ne kulkuset. Jotkut urokset voi olla melko aggressiivisia jos on isotkin pallit kun sitten virtaa niin paljon testosteronia koirissa. Mulla ittelläni on uros ja välillä kyllä oikeesti huomaa sen eron että millasta ois jos omistas nartun. En sillä en mä tota koiraa vaihtas mihinkään toiseen kuitenkaan. Mutta esim. koirapuistossa oma koira joutunu kaks kertaa joutunu tappeluun kun sinne on tullu samaan aikaa joku vanhempi uros joka otti asiakseen höykyttää mun urostani, joka oli nuorempi ja toisen kerran sitten yks uros joka oli kuukauden nuorempi mun koiraa alotti rähinät, mikä musta kanssa johtu siitä kun niillä oli pientä valtataistelua keskenään että kumpiko niistä on se pomo. Tää nuorempi yritti alistaa mun koiraa ja kävi aina merkkaamassa mun koiran pissin päälle eli peittämässä sen oman merkin. Uroksilla on keskenään melko paljon tätä valtataistelua. Meijän äitille jäi meijän perheen 15 vuotias japsi narttu, eikä sillä koskaan ollu mitään tämmösiä valtataisteluita toisten narttujen kaa. Nartut ei tunnu välittävän, ne vaan antaa toistesa olla, eikä koe että toinen narttu on jotenkin uhka, mutta uroksille toinen uros on yleensä aina uhka. Mutta ei kannata pelätä uroksen ottamista kuitenkaan. Ei niissä mitään vikaa oo, en sano että nartut ois muka jotenkin parempia, mutta jos uroksen ottaa kannattaa varautua siihen että se saattaa ainakin kerran elämässään joutua kahakkaan toisen uroksen kaa johtajuudesta, vaikka oma uros ei välittäskään että onko se nyt se johtataja vai ei, mutta kun joillakin uroksilla on tarve näyttää toiselle urokselle että se on se pomo.

Jokainen kasvattaja varmaan tsekkaa ettei kukaan parishilton pahoinpitele koiraa.
Joskus vaan huolestuttaa ja aivan syystä.