Oon lukenu yhden tosi lihavan naisen blogia ja ihmettelen miten se voi olla mukamas tyytyväinen itseensä. Luulen että se kaikki on vain feikkausta ettei ivailut satuta.
http://varikaspipsa.blogspot.com
http://varikaspipsa.blogspot.com
Voiko sairaalloisen lihava olla tyytyväinen itseensä ja elämään?
määä200002
10506
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Monet on tyytyväisiä itseensä, vaikka ne olisi tosi yksinkertaisia.
Tuskin on.
Oli läski tai laiha, voi olla tyytyväinen elämäänsä. Kukaan muu ei sitä voi määrittää.
minä ainakin olen sairaaloisen lihava ja olen todella tyytyväinen elämääni
Minä en ole! Mutta lihavuus ei ole ongelmista suurin.
Miksi ei voisi olla tyytyväinen? Ei kaikki aina elämässä ja itsessä ole niinkuin tämän maailman mielipiteen mukaan kai pitäisi olla. Minä olen kovasti lihava nainen. Olen tyytyväinen, mutta terveydellisistä syistä olen laihduttanut 28 kg, mutta painoa on vielä rutkasti. Minulla on rakas mies, omat ihanat lapset ja paljon hyviä ystäviä. Elämä on oikein ihanaa ja tunnen itseni onnelliseksi ja hyväksytyksi. Jos joku ei hyväksy, niin mitä minun tarvii siitä välittää? Tottakai minä kuitenkin välitän ulkonäöstäni...rakastan kauniita vaatteita ja meikkaan, tunnen itseni naiselliseksi.
Riippuu siitä kuinka hyvä on pettämään itseään.
Kenenkään elämä ei ole täydellistä. Myös lihava voi elää onnellista ja hyvää elämää yhtä hyvin kuin vaikka kalju, halvaantunut tai syöpää sairastava. Toisaalta moni laiha on onneton ja masentunut laihuudestaan huolimatta.
Kilot ovat vain pieni osatekijä elämässä. Tietysti jos aivan valtavasta ylipainosta on kyse, se saattaa rajoittaa joitakin asioita, kuten liikkumista. Mutta ainakin aloituksessa linkitetyllä naisella näyttää olevan hyvä elämä, parisuhde, työ, ystäviä ja harrastuksia kiloistaan huolimatta. Ja oikea asenne!
tulee ihan suru ku kattelee tota sen vaappumista ja hengästymistä noin pienellä matkalla :(
Jaa...voihan se noikin olla, mutta minä kuitenkin harrastan liikuntaa: sauvakävelyä ja vesiliikuntaa. Tuosta hengästymisestä tuli mieleen, että kyllä hoikka, saman ikäinen ystävättäreni hengästyy lenkillä paljon nopeammin kuin minä, mutta hän tupakoi. Painoa olen saanut pois, mutta koville on ottanut ja paljon vielä on jäljellä, MUTTA en (ainakaan enää) elä haaveissa, että sitte kun saan niin ja niin paljon pois niin sitte olen onnellinen. Ei, minä olen nyt ja tässä onnellinen ja tyytyväinen. Jo lapsesta asti on taottu päähän, että pitää laihduttaa, pitää laihduttaa, niin eihän siitä ajatuksesta oikein mihinkään pääse...kai sitä sitten pitää laihduttaa...