Ystäväni on mitä ilmeisemmin sairastunut anoreksiaan, mutta ei ota neuvojani vastaan tai sitä kun yritän jutella hänelle. Ja ihan selkeästi olen kuitenkin huomannut nämä oireet, esim. ei käy enää koulussa syömässä, ei syö paljon mitään muutenkaa, liikkuu joka päivä vähintään jonkun lenkin verran. Parhaiten olen huomannut sen erittäin nopeana painonpudotuksena, joka on jo liikaa. Itse hän kieltää kaiken ja keksii aina jonkin tekosyyn esim. kouluruokailun aikaan, ettei tavitse sinne mennä.
Olen vain erittäin neuvoton hänen suhteen, kun en tiedä miten enää voisin auttaa ja saada hänet ymmärtämään, kun ei ota ns. "kuuleviin korviinsa". Toivoisin ettei hänelle vain kävisi huonosti.. Miten voin enää auttaa..?
Olen vain erittäin neuvoton hänen suhteen, kun en tiedä miten enää voisin auttaa ja saada hänet ymmärtämään, kun ei ota ns. "kuuleviin korviinsa". Toivoisin ettei hänelle vain kävisi huonosti.. Miten voin enää auttaa..?
Vastaukset 2
Vanhimmat
tilanne kuulostaa niin tutulta, tosin erolla että itse olisin tuo sairastunut ystäväsi.. Kun ystäväni huomasivat kuinka vakava tilanteeni jo oli, hw huolestuivat ja menivät kuraattorin puheille. Aluksi suutuin, mutta sitten tajusin että he ovat vain hyvin huolissaan ja välittävät minusta aidosti.
Eli suosittelisin juttelemista terkkarille tai kuraattorille, usko vaan, ystäväsi arvostaa sitä vielä vaikka aluksi suuttuisikin ! (:
Hopihopi jollekin kertomaan asiasta! Sä et valitettavasti yksin pysty auttamaan ystävääsi vaan se homma pitää antaa jollekin taholle, joka pistää asian eteenpäin esim. terkkari tai kuraattori. Ystäväs ei varmasti tällä hetkellä arvosta sitä, että hänestä kerrotaan eteenpäin, mutta tajuaa kyllä jälkeenpäin, että se on ollut välittämistä ja arvostaa sitä kyllä myöhemmin :) Mitä aiemmin asiaan puututaan, sen parempi!
Voimia myös sinulle, on varmasti rankkaa kulkea ystäväsi vierellä, kun hän on sairas. Olet hyvä ystävä, kun välität hänestä :)