tekisin kaikkeni, että voisin olla sinun luonasi ja kanssasi, mutta nyt en voi, koska on liikaa tekijöitä. Tietenkin sillä yhtälöllä, että sinäkin haluaisit olla minun kanssani. Mitä sitä nyt jossittelemaan, koska niin ei kuitenkaan ole, eikä tule, unohtaminen on ainut oikea ratkaisu.
Jos minä olisin yksin, niin
järkiin tuleminen
62611
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 62
Vanhimmat
kerro kun olet onnistunut
syyhän se on tekosyykin..
Parempi siis kuluttaa elämä "järkisyistä" riutumiseen kuin rakastamiseen??
Kuka sä oot ja minkä unohtaminen?
Sinun elämässäsi olet sinä se tekijä. Muut ovat vain kuvitteellisia esteitä mahdollisine mielipiteineen. Ei kannata liikaa yrittää miettiä mitä toiset mieltä jos sitä tai jos jos jos. Sinun elämästäsihän on kyse. Tee itse ratkaisusi.
Ehkä se sun toinen ei ole unohtanut sinua, varsinkin jos olet unohtumatonta sorttia ja teillä on ollut jotain kaunista yhdessä.
Voi rakas ihminen. Ainoa oikea ratkaisu olisi jutella joskus kahden kesken eikä arpoa täällä asioita.
No keep smiling sitten vaan. En sulle millään tasolla olisi riittänytkään, todellakin tiedostan sen. Mutta jotain minulla taitaisi olla mitä et mistään muualta saa. Ja sinä tiedät sen.
saattaa muuttua ja liikoja tekijöitä voi poistua?
Sitä toivon hartaasti...
kyllähän pari panoa voi olla maailman kauneneinta, vaan millä sellasenki nyt sanois toiselle, ilman että kaikki menis aivan paskax
Vaikka herkkänä hetkenä kuiskaamalla toisen korvaan.... että tekee mieli rakastella tämän kanssa... se on niin kauniisti toiselle sanottu, että....
jos niin sanoisin, vois kyl toinen luulla olevansa pallo jalassa siitä eteenpäin, ja säikähdyksissään katoais elämästäni.
että tilanne romantisoituu vain siksi, että jompikumpi/kummatkin varattuja. Jos olisivat vapaita, ei niin innostaisi.
En sano, että tässä siitä kyse.
kyse henkilökemia.näin uskoisin.
tuskin sillä kemialla on mitään tekemistä sen kanssa, onko varattu vai ei. Päinvastoib yrittää nirhata ne kemiat pois. Romantisoituu ehkä, koska ei tunne, sama muutenkin, kun tutustuu uuteen ihmiseen.
Voihan vee!
se on se kielletyn "hedelmän" viehätys.
Onhan täällä sentään kohtalotovereita. Samat sanat tuosta kemiasta.
Kovasti saa itsensä kanssa tapella.
tarviis, niin kiinnostaisiko enää hetken kuluttua.
Siitä kai kyse oli.
Mulla ei viehätä eikä kiehdo lainkaan se, että oltaisiin luvattomalla maaperällä. Kyllä se on vaan kertakaikkiaan se toinen ihminen ihan semmoisenaan.
Joskus toivon, että oltaisiin tavattu jo vuonna x. Mutta heti kohta totean, että olemme varmaan kumpainenkin olleet silloin ihan eri ehmisiä.
Omassa tapauksessani voisin vaikka vannoa, että kiinnostaisi. Joskus on niinkin.
Ei ole seksi mielessä, vaan paljon enemmän, koko toinen ihminen vaan vetää puoleensa, joten tuo kielletty hedelmä kuulostaa aika tyhmältä tässä. Päinvadtoin on pitänyt käydä aika komea tunneskaala: intohimo, rakkaus, mustasukkaisuus, viha, katkeruus, häpeä, pelko ja syyllisyydentunne, paras kaikista. Sekä kelata läpi koko eletty elämä moneen kertaan, jotain hyvääkin siinä tietysti on.
Ei vieläkään mennyt perille?
ei menny perille?
Antaa olla, rautalangasta meni jo.
Olisit antanut tulla vaan
ollut tutkimuskin, että miehet valitsevat mieluummin tyhmän naisen ;D
Lueppa ketju uudelleen, sieltä sen pitäisi avautua. Jos ei, en voi auttaa.
mies nyt on niin helppo pokata muutenkin, vähän porkkanaa ja piiskaa, se on siinä. En tiedä, onko syynä naisen tyhmyys vai joku ihan muu ;-)
mulla se mikä kiinnostaa,on seksi ja viehättävä nainen.molemmat varattuja lapsia siis.
Et sinä sitten tuota toista rakasta sillä jos rakastaisit, tekisit kaikkesi ollakseen hänen kanssaan. Rakkaushan on avainasemassa tuossa tilanteessa, muut seikat ovat vain hidasteita jos kaksi ihmistä haluavat olla toistensa kanssa. Oletko kysynyt "häneltä" mitä hän haluaa?
Älä valitse rakkaudessa sitä
jonka kanssa pystyt elämään;
valitse se jota ilman et voi elää.
Hyvä sanontahan tuo on. Siksi tämä elämä tuntuukin sellaiselta kituuttamiselta kun ei se ilman häntä maistu samalle.
Miksi ihmeessä et tee asialle sitten jotain? Kysy suoraan, saatpahan ainakin tietää ja voit jatkaa eteenpäin jos tulee tyrmäys. Tai vaivihkaa :D
Sehän tässä onkin parhaillaan menossa. Eteenpäin yritän mennä. Kaipaan vaan vieläkin.
Miksi? Mikset tee asioille mitään? Onko tuo elämistä? Ei elämässä usein kohtaa todellista rakkautta ja silloin kun sen kohtaa siitä tulee pitää kiinni! Mikset yritä selvittää hänen ajatuksiaan ja tehdä asioiden tilalle jotain? Minä en tyytyisi vähempään kuin siihen jota rakastan.
Siksi kun toinen viimeksi yhteyksissä ollessamme kertoi ettei ole samanlaisia tunteita. Jäin yksin tunteitteni kanssa siis.
Ja ei toista voi pakottaa. Täytyy kunnioittaa päätöstä ja purra vaikka itseään poskeen.
Pakko kysyä että sanoiko ihan kasvotusten vai sähköpostina tai testiviestinä?
Enpä halua yksilöidä. Eihän tuolla niin väliä. Kaikki henkilökohtaisia keinoja kuitenkin joten viesti menee perille kyllä.
Sillä on väliä. Olen joskus satutettuna antanut toisen ymmärtää etten koe samoin eikä se ollut totta. Mietin epätodennäköistä sattumaa että jos sinä olisitkin minun kaipaamani henkilö (ei ole todennäköistä, en usko että hän täällä käy) niin sinulla olisi väärää informaatiota.
Niin, vaikea olisikin uskoa tuollaiseen sattumaan. En oikein usko että tilanteessani on tapahtunut väärinkäsitystä. Ei kaikilla tunteet kestä vain saman aikaa.
Oletko ajatellut kertoa tälle kenelle olet väärää informaatiota antanut että se olikin väärää informaatiota vai jätätkö vain asian sikseen? Varmaankin kannattaisi kertoa.
Totta, olisi lähes mahdoton sattuma. Jos hän vielä kysyisi, kertoisin. Luulen kuitenkin ettei hän minua enää kaipaa eikä kysele.
Miksi hän kysyisi jos olet jo asiasi selväksi tehnyt? Järki käteen siellä. Pelasta nyt sinä ainakin se mitä pelastettavissa on jos sinulla ja hänellä on vielä kerran jotain. Ainakaan hän ei ole kertonut sinulle ettei olisi tunteita ja sinä tiedät että sinulla on. En oikein ymmärrä miksi et vain ota yhteyttä ja puhu hänelle. Eihän tuossa ole edes miettimiselle sijaa, korjaat vaan tilanteen kertomalla miten asiat o i k e a s t i on.
Mielestäni kuulostaa hieman typerältä ja viitsimättömältä.
Hänellä on toinen. En usko että hän minua enää muistaakaan.
Minunkin hänellä on toinen, ainakin viimeksi yhteyksissä ollessamme.
Entä sinulla?
Ei kai minulla ketään ole silloin rinnalla jos kaipaan jotain muuta!? Pitäisi olla ihan itsestään selvä juttu.
Jos ajatukset pyörii jossain tietyssä henkilössä niin miten silloin voisi olla toisen kanssa. Jollekin voi sopia, en tuomitse, mutta ei sovi minulle.
Niin asia varmasti on hänelläkin eikä täällä pyöri.
Enpä sillä kirjoitakaan että hän lukisi. Kunhan puran pääkoppaani.
Sama tilanne :)
Ei. Ei ole. Ei millään pahalla mutta tilanteissamme on selvä ero. Minä en ole vääristellyt tunteitani.
Sinä olet valehdellut tunteistasi. Ja olet typerä jos et tee asialle mitään. Sinun sijassani tekisin välittömästi.
sijassaSI siis
Vaikka hän meni eteenpäin ja on vakavassa suhteessa toiseen, kenties menossa jo naimisiinkin? Olen ymmärtänyt että hän on onnellinen.
Mahdoton olet.
Jospa hän on mennyt eteenpäin kun et ole saatavilla?! (joka siis ei pidäkään paikkaansa)
Joillakin biologinen kellokin (toisilla nuorempana, toisilla vanhempana, toisilla ei koskaan) vaan jossain vaiheessa pakottaa perheellistymään ja aina silloin ei ole kyseessä täysin pelkästään se tulinen rakastuminen vaan järkisyytkin monesti.
Sinun tilanteessasi on aivan mahdollista että hän tuntee sinua kohtaan edelleen todella voimakkaasti. Mene ja tiedä. En ymmärrä miksi edes voivottelet täällä kun sinulla ei ole se toinen sanonut mitään mikä saisi sinut luulemaan ettei hänellä tunteita kohtaasi ole.
Huomaatko yhtymäkohdan omaan tilanteeseesi? Olet uskossa että sinun hän ei välitä sinusta, mutta et voi tietää miksi hän niin sanoi. Ehkei hänkään voinut tuolla hetkellä paljastaa sinulle tunteitaan? Ehkä olet ihan samassa tilanteessa hänen kanssaan kuin minä ja minun hän?
Kukaan ei tässä tilanteessa uskalla tehdä mitään koska uskoo että toinen ei välitä ja että on onnellinen toisen kanssa.
Jatkoin tuonne alemmas vastaamista kun tässä palstat oheni ohuiksi jo. Lue sieltä ja vastaa jos huvittaa. Luen sit myöhemmin. Nyt lähden lenkille.
Rakas! Mitä Sä Nyt?
Satunnaisia tekijöitäkö? (Matemaattisessa Mielessä ei Romantisessa) ; )
Sinulle kaipaava nainen.
Ja minä vähät välittäisin sen kolmannen osapuolen onnellisuudesta. Jos sinusta tuntuu että sinä ja hän olette luodut toisillenne ja hänestäkin näin tuntuisi niin ei se kolmas osapuoli silloin ole hänelle luotu.
En huomaa yhtymäkohtaa omaan tilanteeseeni koska hän ei voi olla jäänyt siihen kuvitelmaan että minulla on toinen, en ole hänelle niin sanonut koskaan. Ja tiedän miksi hän minulle sanoi kuten sanoi. Koska ei tunteita.
En minä kolmannesta osapuolesta välitä vaan siitä että hän antoi minun ymmärtää että on onnellinen nyt ja ilmeisesti rakastaakin tuota toista. Kyllä minä sain kuvan ettei hän halua minua elämäänsä enää. Ehkä loukattuna? En tiedä. Olen pahoillani puolestasi mutta nostan sinulle hattua että olet uskaltanut tehdä sen mitä moni täällä ei uskalla; tuoda tunteesi esiin.
Joskus se että on toinen ei tarkoita että tunteet olisivat kuolleet. Joskus se on yritys päästä eteenpäin. Epätoivoiset ihmiset tekevät epätoivoisia asioita.
Niinhän se on, ontuva. Jokainen suojelee itseään itselleen hyväksi katsomallaan tavalla, joku ottaa laastarisuhteen, toinen valehtelee tunteensa jne. Lopputulos on silti sama; eräänlainen totuuden kieltäminen josta seurauksena on joukko epätietoisia ja kaipaavia ihmisiä jotka eivät kohtaa.
Turhaan.Niin turhaan täällä kaipaillaan