Kuitenkin 50-luvun lapset, poloiset She loves youn tahtiin kirkuneet juntit, eivät tajua millaiset kauniit aarteet heitä musiikissa odottaisivat.
Esimerkkinä vaikkapa rannan kundi: tyyppi on ollut aina Beatles-fani ja kuunnellut mm. Juicea ja Bob Dylania. Hänen musiikkikäsityksensä rajoittuu täysin valtavirran populaarimusiikkiin. Hänellä on pitkä tausta Beatlesista lämpimään ja fanaattiseen sävyyn puhuvana hieman kajahtaneena kaljasieppona. Erittäin itsevarma mieshenkilö, ilman musiikkikoulutusta, on täysin vakuuttunut siitä että Beatlesin täytyy olla parempi kuin esimerkiksi Händel!
Miksi? No koska hänestä tuntuu siltä - ja sitä tunnetta, joka on jo ikivanha, ei niin vain nujerretakaan!
Kun palstalle tulee realisteja esittämään ilmiselviä faktoja (kuten sen että Biitles on kevyttä iskelmää, vaikkakin monia lajitovereitaan ansiokkaampaa), tämä henkilö nojaa tukisauvoihinsa ja hokee Abbey Roadin merkittävyydestä.
Toivoa ei ole - koska henkilö ei ryhdy edes KUUNTELEMAAN klassisia teoksia, kuten Mozartin 40. sinfoniaa, Chopin e-mollikonserttoa tai Schubertin laulusarjaa "Talvinen matka"...
Miehellä on kovat ennakkoluulot "tylsää sekoilumusaa" kohtaan - ei voi mitään.
Juice on tämän pellen hengenruoka Lennon/McCartneyn ohella. Ja tietysti musiikissa pitää aina olla sanoitukset. = )
Toinen esimerkki: Goldman. Mies on kunnostautunut lähinnä Elvis-palstalla jossa hän julistaa: "Elvistä parempaa ei ole eikä tule". Selittelyjä ei tarvita, onhan tämä kirjattu Elvis-raamattuun (luultavimmin johonkin nettisivulle).
Mr. Goldmanin perusjunttiasenne musiikkiin saa hyvin paljon vastakaikua täällä Beatles-palstalla. Se on käytännössä se että asiat voi vain TOKAISTA, koska ne OVAT NIIN, koska niin on JO VUOSIA ajateltu.
Muutama kuukausi klassisten mestariteosten parissa riittäisi ehkä havahduttamaan nämä musiikilliset raukat. Avautuisi aivan toisenlainen maailma, jossa musiikilliselle idealle on oikeasti SIJAA KOKO AJAN. Esim. Mozartin sävelten rinnalla Beatles ja Elvis ovat pelkkää kuraa, aivan totaalista äänijätettä.
Esimerkkinä vaikkapa rannan kundi: tyyppi on ollut aina Beatles-fani ja kuunnellut mm. Juicea ja Bob Dylania. Hänen musiikkikäsityksensä rajoittuu täysin valtavirran populaarimusiikkiin. Hänellä on pitkä tausta Beatlesista lämpimään ja fanaattiseen sävyyn puhuvana hieman kajahtaneena kaljasieppona. Erittäin itsevarma mieshenkilö, ilman musiikkikoulutusta, on täysin vakuuttunut siitä että Beatlesin täytyy olla parempi kuin esimerkiksi Händel!
Miksi? No koska hänestä tuntuu siltä - ja sitä tunnetta, joka on jo ikivanha, ei niin vain nujerretakaan!
Kun palstalle tulee realisteja esittämään ilmiselviä faktoja (kuten sen että Biitles on kevyttä iskelmää, vaikkakin monia lajitovereitaan ansiokkaampaa), tämä henkilö nojaa tukisauvoihinsa ja hokee Abbey Roadin merkittävyydestä.
Toivoa ei ole - koska henkilö ei ryhdy edes KUUNTELEMAAN klassisia teoksia, kuten Mozartin 40. sinfoniaa, Chopin e-mollikonserttoa tai Schubertin laulusarjaa "Talvinen matka"...
Miehellä on kovat ennakkoluulot "tylsää sekoilumusaa" kohtaan - ei voi mitään.
Juice on tämän pellen hengenruoka Lennon/McCartneyn ohella. Ja tietysti musiikissa pitää aina olla sanoitukset. = )
Toinen esimerkki: Goldman. Mies on kunnostautunut lähinnä Elvis-palstalla jossa hän julistaa: "Elvistä parempaa ei ole eikä tule". Selittelyjä ei tarvita, onhan tämä kirjattu Elvis-raamattuun (luultavimmin johonkin nettisivulle).
Mr. Goldmanin perusjunttiasenne musiikkiin saa hyvin paljon vastakaikua täällä Beatles-palstalla. Se on käytännössä se että asiat voi vain TOKAISTA, koska ne OVAT NIIN, koska niin on JO VUOSIA ajateltu.
Muutama kuukausi klassisten mestariteosten parissa riittäisi ehkä havahduttamaan nämä musiikilliset raukat. Avautuisi aivan toisenlainen maailma, jossa musiikilliselle idealle on oikeasti SIJAA KOKO AJAN. Esim. Mozartin sävelten rinnalla Beatles ja Elvis ovat pelkkää kuraa, aivan totaalista äänijätettä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ottasit lääkkeet.
Mutta kun sinfoniat ym 40 minuuttia kestävä huuhailu tekotaiteellisuuden rämeiköissä tai kuivissa autiomaissa ei nykyään kiinnosta ketään. Ja yhä enemmän epäilyttää että onkohan koskaan kiinnostanutkaan.
Ääni kunnioituksesta väristen kuullaan usein mainittavan esim Sibelius ja sinfoniansa, mutta hänen sinfonioitaan ei silti omisteta levyinä, ja jos ne on joltain vanhapiikatätiltä joskus ikäväkseen peritty, niitä levyjä ei vahingossakaan koskaan soiteta.
Miksi esim rockmusiikista käytetään yleisnimitystä kevyt musiikki ei tiedä kukaan, esim seuraavaa harva luonehtii kevyeksi, mutta rokkia se on, vai onko sittenkään?:
http://www.youtube.com/watch?v=61cIieQOdac&feature=related
Tai entäs tämä, joka kuulemma on syntikkapoppia, jotenkin siten tuon musiikin tekijää luonehti täällä kerran klasarihönö:
http://www.youtube.com/watch?v=n2sz6LkbZEU
Mutta oisko kuitenkin niin että jos tuossa syntikoiden/sämplerien sijasta olisikin soinut sinfoniaorkesteri soittamassa samaa niin moni pitäisi tuota modernina klasarina.
Tai aina vaan pahenee, hämypäiden saitti www.progarchives.com luokittelee tämän esiintyjäkokoonpanon mukamas progressiiviseksi rokiksi, mutta onko tämä tosiaan sitä?
http://www.youtube.com/watch?v=eU8IziD08t4
Tyly tosiasia on, että hyvä musiikki on hyvää musiikkia. Se mihin musiikin tyylilajiin joku musiikki lasketaan on niitä varten jotka pitävät levykauppoja, mutta muuten sen asian voi unohtaa, sillä ei ole mitään merkitystä.
Nykyään yhä useammat musiikintekijät alkavat olla musiikiltaan mahdottomia luokitella enää yhtään mihinkään määrättyyn tyyliin. Ja sitä paitsi olivathan Mozart ja Beethoven oman aikansa rokkareita.
Eipä ne vanhat sinfoniat kestä kovin kauaa.
Itse olen 25 v joten klasarin teesit eivät minuun sovi. Beatlesin taika toimii.
Todettakoon, että Motzartin 40 olen pitänyt aina (tai sen osista). Kivaa musaa. Ihan kuin Taikahuilu.
Taikahuilu, uupperoitten uuppera. http://fi.wikipedia.org/wiki/Taikahuilu
Mutta Taikahuilu oli oman aikansa Abbaa, se Schikaneder joka kirjoitti siihen libreton ja oli pomona sille seurueelle joka rahaa ansaitalkseen sen uupperan ensiesitti ja oli kaikien aikojen ensimmäinen Papageno sano Mozille että, paahan Moz kirjoittaen purkkapopuupperaa sillä katsojia tarvitaan kun köyhyys meitä uhkaa, ja Moz hyvänä säveltäjänä kirjoitteli sitten laatupurkka poppia eiku puuppia.
Jos olisi kuten klasarihönö on väittänyt että koska Beethovenin 5 sinfonia on niin hyvä kun se muka on, niin sen sinfonian hyvyyden takia ei Beatlesin olisi pitänyt koskaan laulujaan kirjoitella, ei olisi pitänyt lauluja kirjoitella vaikka laulu on laulu ja sinfonia on ...sinfonia, niin eikö silloin sama periaate päde myös Taikahuiluun? Siis kun se Taikahuilu on niin hyvä uupperana kun se on, niin kenenkään ei enää olisi pitänyt sen ilmestymisen jälkeen kirjoitella ainakaan uupperoita?
Että Paksumies ja Viimeiset siemenperunat ja Karmee ja mitä uupperoita niitä nyt onkaan 1791 jälkeen tullutkaan, kaikki kirjoitettu ihan turhaan, Taikahuilu on kummiskin niitä parempi.
Suurimmalla osalla ihmisiä oli ihan omat sävelmät, joista shcubertikin ammensi.
"Eipä ne vanhat sinfoniat kestä kovin kauaa"
Kyllä ne kestävät enemmän kuin 40 sekuntia, eli pidempään kuin Biitles-sävelmät.
Voivat olla esimerkiksi 40 minuuttia - ja toista ei siinä ole kuin juuri sopivasti, kaiken ainoalaatuisen kehittelyn kanssa kuuntelua ikuisesti kestävässä konstruktiossa.
Miksei poppari kaipaa musiikin rakenteen tarjoamaa kauneutta?
Taikahuilu, taikahuilu....hmmm... *miettii* ...kohta mä sen äkkään...Joo, Taikahuilu tarkoittaa Joseph Pujolin esitystä!
Pujol työnsi letkun peräkoloonsa ja letkun toisessa päässä oli huilu. Pierun avulla se soitteli sen ajan klassista. Musiikissa oli haju mukana. Siitä on Taikahuilu saanut nimensä.
Tarkoittaako kontrapunkti pierua?
Mozartin 40. on sisäistynyttä, melodisesti käsittämätöntä, harmonisesti luontevaa ja radikaalia musiikkia!!!
Kaikki tietävät yhden melodia k.o sinfoniasta, mutta kaikkien tulisi tietää koko teoksen loppumaton ihmiskuntaa kiehtova hienous ja hienostuneisuus.
Beatlesilla, Queenilla ym. poppareilla ei ole yhtäkään sävellystä, jota voisi verrata Mozartin 10-vuotiaana kirjoittamaan musiikkiin, saati hänen suurtöihinsä, joihin 40 kuuluu...
Ottakaa tämä annettuna, kun ette omilla korvillanne musiikista alkeitakaan kuule!
Että Mozart 10-vuotiaana. No niin, se Mozart vanhenee, viimeksi se oli vasta 5-vuotias kun se kirjoitti parempaa musiikkia kuin Beatles ikään.
Pyynnöistä huolimatta ei esimerkkejä 5-.vuotiaan Mozartin kirjoitamista Eleanor Rigby-laulua paremmista lauluista koskaan kuitenkaan saatu. Johtuiko siitä että niitä Mozartin lauluja ei sitten ollutkaan?
Mutta ehkäpä saisimme esimerkkejä 10-vuotiaan Mozartin kirjoittamista lauluista jotka ovat parempia kuin Beatlesin tai Queenin laulut.
Se on outo ominaisuus tämä musikillinen lahjakkuus. Siis esim Freddie M:n tai Paul McC:n musikillinen lahjakkuus. Täytyihän heissä sitä jonkin verran olla kun kerran musiikin pariin hakeutuivat, ja lauluja kirjoittamaan alkoivat. Ensin sitä lahjakkuutta heissä siis vissiin ainakin vähän oli, mutta kun rupesivat rockmuusikoiksi se heistä täysin jotenkin katosi, mutta jos olisivat ruvenneet klasarimuusikoiksi niin se lahjakkuus olisikin säilynyt ja edelleen kehittynyt?
Ja vielä kummempi on vaikkapa viimeisimmän suurlahjakkuuden klasarinsävellyksessä eli Nino Rotan tapaus. Ensin hän oli hirmu lahjakas kun sävelteli tyylipuhdasta klassista musiikkia, mutta sitten Rota otti ja alkoi säveltää musiikkia myös elokuviin ja tuli silloin ja siksi täysin lahjattomaksi säveltäjäksi, mutta ei tullut täysin lahjattomaksi vain siitä hetkestä alkaen ja eteenpäin, vaan tuli täysin lahjattomaksi säveltäjäksi myös taannehtivastikin, siis ne hänen aiemmin sävelletyt klasarisävellykset muuttuivat yhdessä yössä hirmulahjakkaan klasarisäveltäjän tekemistä sävellyksistä lahjattoman puupparisäveltäjän tekemäksi arvottomaksi roskaksi ilman että nuottiakaan niissä vaihtui?
Queenin Bohemian Rhapsody pesee kaiken klassisen 100 - 0.
Klassinen on monimutkaista ja vielä monimutkaisempaa se on tajuta johtuen tekijöidensä sekopäisestä tavasta käsitellä nuotteja. Venyttelyä, teeman kehittelyä (= lisää venyttelyä).
Queen teki radikaalin, monimutkaisen ja -kerroksisen Bohemian Rhapsodyn helposti lähestyttäväksi ja tajuttavaksi. Voi että miten se oli suosittu ja on sitä vieläkin. Todellinen mestariteos, joka musiikista puhuttaessa on aina ajankohtainen. Samaan, varsinkaan suosioon ei ole yksikään klasari pystynyt.
Klasarisäveltäjillä ei ole yhtäkään sävellystä, jota voisi verrata Bohemian Rhapsodyyn, saati Queenin muihin suurtöihin.
Sitä sanotaan, että the show ain't over until the fat lady sings. Queenin kohdalla pätee sanonta the show ain't over until the old lady sings. Kyseinen "old lady" on Brian Mayn kuuluisa kitara, joka on kuuluisampi kuin Stradivarius-viulu ja Steinway & Sons-piano yhteensä. Siinä on klasarilla nielemistä.
Ota tämä annettuna, kun et omilla korvilla Bohemian Rhapsodyn alkeitakaan kuule.
Klassisen musiikin säveltäminen vaatii tietysti paljon enemmän kuin kevyen musiikin kirjoittelu. Tämä on päivänselvää: esimerkiksi harmonisen rakenteen pitää olla pidempi, soitinnustaitoa vaaditaan, musiikissa tapahtuu reippaasti enemmän kuin kolmen minuutin säkeistölaulussa jossa on tavallisesti 40 sekuntia sävellystä ja loput toistoa.
Klassinen säveltäjä on väistämättä siis kovempi tapaus kuin poppari, mutta ylipäätään klassisen musiikin historiasta ei löydy juuri ketään joka olisi alkanut tekemään poppia tai kansanmusiikkia... esimerkit, joita pystyt kovimmassa hädässäsikään keksimään, ovat siis väistämättä marginaalitapauksia.
Kukaan arvostettu klassisen musiikin tekijä ei ole tehnyt kevyttä musiikkia. Se huono-onninen, joka väittelee täällä että Mozartin, Beethovenin tai muiden suurten nerojen tuotannosta löytyisi "kevyempää", saisi puolestani kuunnella niitä "kevyempiäkin" vielä parisen(sataa) kertaa.
On aina harhaoletus kun joku luulee, että mikä tahansa klassinen "pikkusievä" teos olisi jotenkin poppiin verrattava... niistä kevyemmistä klassisen puolen jutuitakin pienen palan irroittamalla saisi täysin ylivertaisen hitin poppimaailmaan.
Kokeilkaa nyt kuunnella vaikka Biitles-ralleista tehtyjä instrumentaaliversioita; kun tutut pop-elementit eivät ole läsnä, paljastuu miten heikosta sävelmateriaalista Yesterdayssa ja muissa on kysymys :/
ihan samat nuotit niissä on
"ihan samat nuotit niissä on"
EI OLE
Avaajan otsikko "Teille on tiedossa mittaamattomasti aarteita!" on kuin huudahdus jostain hihhuleiden kokouksesta. Ehkä klasarikin on jonkinsortin hihhuli, kun niin pakahduttavalla paatoksella paasaa palstan popparipakanoille.
Klasarista ei kuitenkaan ole kansan valistajaksi eikä kaatajaksi, jos vaikka hän itse sellaista kuvitteleekin. Klasarin pitäisi harjoitella saarnojaan vaikkapa Korkeasaaressa. Siellä, apinalaaksossa, olisi vastaanottavaisempi yleisö. Klasari ja kuulijat olisivat henkisesti samalla tasolla, ja klasarin viesti menisi paremmin perille.
Ei mustakaa. Kyl se on nii, että Beatles ja kumppanit ne kansaa kaato ja kaataa siin missä kansa tuoppisaki kurkkuusa kaataa.
Tosi valistajat ne on tosiaa muual ku jossai ihmee klassises, kuka sellast nyt haluis ees mieleesä palauttaa jostaki alkeisajoilt enne musiikkii, siis rokkii.
Rokkikaava ku tuli ni kaikki muuttu uusiks ja paremmaks. Oha meilläki täällä vaikka remu & kumppanit, bändi, joka herättää arvostust myös maa rajoje ulkopuolelki. Repikää tästä elitisti!
katselin juuri carmenia. Se hyvä kohta menikin eikä enää ole mitään jäljellä. Vaihdan siis kanavaa. Aika lyhyt pätkä loistavaa musiikkia
Hyvä kohta? Näkyikö siinä bosat?!!
Hehheh...olet siis nero jo lähdössä: se mihin toiset ovat tarvinneet joltisenkin verran kuuntelukokemuksia ja usein opiskeluakin, luonnistuu sinulta ihan tuosta vain. Vaikka et aiemmin ole yhteenkään oopperaan elämässäsi edes pinnalliseslla tasolla perehtynyt, et anna tämän häiritä veitsenterävää ja viiltävää lopullistan analyysis Bizetinkään teoksesta. Näin sitä pitää!
Aivan, poppari katsoo TELKKARISTA hetken ja luottaa omaan rahvaaseen makuunsa viiden minuutin perustella!
Ei ei, oikeasti, ei tätä Bealtles-porukkaa tyhmempää ole olemassakaan. Se selvisi myös tuosta yhdestä Taikahuilun kommentoijasta.
Beatles = brainless
joks sit jätät ne tyhmät?
Käänsin sopivasti takaisin SEN aarian kohdalla. Miten osasin, hmmn....mietippä sitä.
Oopperassa suosiota saa kypsyttämällä yleisöä ensin kyllin pitkään. Vähän kuin nykyajan pitkäsoitot - yksi hitti, loput täytettä tai tanssibiittiä.