Lapsuudestani on jäänyt eräs järkyttävä muisto mieleeni.Muistan olleeni alle kouluikäinen kun heräsin keskellä yötä.Lähdin hakemaan keittiöstä vettä.Seisoessäni keskellä keittiötä ovi aukesi ja aivan kuin eläimen kaltainen pieni musta notkea otus vilahti ohitseni.muistan vieläkin sen kuin eilisen päivän.Kokemukseni on luultavimmin vain hyvin todentuntoinen uni.Mutta miksi tämä kokemus on mielessäni vuosista toisiin nään sen unissani muutaman vuoden välein ja asia seuraa minua ajatuksissani.perheeni on uskovainen.voisiko olla mahdollista että oikeasti jokin paha halusi tulla taloomme.on vaikea ymmärtää miksi minä pienenä lapsena näin/uneksin/kuvittelin tapahtuneen.Olisiko syytä käydä hypnoosissa tai jossain että mieleni saisi unohtaa asian.haluaisin kuulla järkevien ihmisten kommentteja ja mielipiteitä!kiitos!
lapsuuden painajainen
pelokas
221623
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
jos asia oikeasti vaivaa sinua,niin kannattaapi varmaan ottaa yhteyttä johonki hypnotisoijaan. jos apu ei löydy sieltä niin avuksi myös voi olla psykologinen testi :)
Olit ns. hypnagogisessa tilassa, jollaisiin useat taiteilijat ja maagikot (mm. minä) hakeutuvat kokeakseen toisen todellisuuden muuntuneessa tajunnantilassa. Se on inspiraationlähde, millä alitajuntaa voi hyödyntää hyvin monin eri tavoin.
Hypnagogisessa tilassa ihminen on unen ja valveen välisessä hämärässä rajatilassa, jossa unimaailma alkaa sekoittua osaksi valvetodellisuutta. Se on hyvin kiehtovaa, kun sitä oppii hallitsemaan. Itse olen nähnyt hypnagogisessa tilassa vastaavanlaisia olentoja, myös ihmisiä. Tekniikka on yksi noituuden perusmetodeista ja opettelemalla hallitsemaan tuota tilaa, sitä voi ammentaa mielenkiintoisilla tavoilla.
Kyseessä ei ole mikään "paha" vaan sinun aivojesi tuottama tulkinta "jostain". Ihminen pelkää tuntematonta ja pelon kohde tulkitaan aina pahaksi. Ongelmana ei siis ole näkemäsi/kokemasi olento vaan perheesi uskonnollisuus, elämänkatsomus, jossa tuntematon puetaan persoonallisen pahan kaapuun.
Kiitos sinulle vastauksestasi.Olen itsekin miettinyt tuota mahdollisuutta.Se on vaan jännä, hieman pelottavakin tunne kun ei tiedä onko unta vai todellista totta.Pitäisi vaan osata suhtautua oikealla tavalla eikä jäädä pohtimaan asiaa sen kummemmin.Millaisia kokemuksia sinulla on rödfinne?
Tämä on aihe, josta jaksan innostua yhä uudelleen ja uudelleen. Hypnagogiset tilat ja automaattikirjoitus.
Luin tyttärelleni ääneen iltasatuna Philip Pollmanin "Universumien Tomu" -trilogiaa. Olin äärettömän väsynyt pitkän työrupeaman jälkeen ja aloin torkahdella siinä ääneen lukiessani. Hätkähdin hereille, kun tyttöni kiljaisi: "Mitä ihmettä sinä oikein höpötät?!"
Olin vaipunut tilaan jossa unimaailma alkoi sekoittua ääneen lukemaani kertomukseen ja juoni alkoikin saada aivan uusia käänteitä...
Käytän usein kirjoittaessani "automaattimetodia" eli meditoin pitkään että saan pääni tyhjäksi, asetan kynän paperille (varsinkin jos maalaan tai piirrän) tai sormet tietokoneen näppäimille ja alan tuottaa tekstiä tai kuvia ilman minkäänlaista suunnitelmaa taikka itsesensuuria. Aluksi juttu on yleensä pelkkää soopaa, mutta jo pienen alkuverryttelyn jälkeen tekstiä alkaa tulla ulos kiihtyvällä vauhdilla, lauseet ovat kokonaisia ja noudattavat jonkinlaista "unimaista" logiikkaa. Lopulta paperille alkaa muodostua hyvinkin kauniita ja oivaltavia aforistisia lauseenpätkiä. Kun alkusäikähdyksestään selviää ja lakkaa pelkäämästä oman alitajuntansa tuotoksia, ne alkavat muotoutua "ystävällisemmiksi" ja "valoisemmiksi".
Valvon paljon ja olen vuosien varrella oppinut hallitsemaan hypnagogisia tilojani. Alkuaikoina pelkäsin noita tiloja jossain määrin sillä tuloksella, että alitajuntani reagoi pelkooni ja alkoi tuottaa tunnetilaani vastaavia visioita: käärmeitä, rottia, rumia hyönteisiä yms. Vahvassa hypnagogisessa tilassa esimerkiksi samassa huoneessa oleva ihminen saattoi saada apinan muodon. Kyse ei ollut tietenkään varsinaisesta hallusinaatiosta. Hypnagogisessa tilassa ihminen on erittäin tietoinen siitä, että nähdyt visiot ovat "unimaailman" tuotosta.
Kun oppii hallitsemaan noita tiloja, pelko katoaa ja alitajunta alkaa reagoida omiin tunnetiloihin eri tavoin. Rauhallinen ja harmoninen tunnetila hypnagogisessa tilassa tuottaa rauhallisia eläimiä, kauniita metsälampia, minulla usein vihreän nurmen peittämiä nummimaisemia...
Seikkailu hypnagogisessa tilassa saattaa aikaansaada ruumiistairtautumiskokemuksen, jolloin huomaat jossain vaiheessa itsesi nukkumassa omassa sängyssäsi. Tämä on vasta koko seikkailun alku! Harjoittelemalla voit liikkua unessa miten haluat. Varsinainen hauskuus alkaa, jos teitä on kaksi noitaa liikkeellä "unennäössä" samaan aikaan. Se ei olekaan sitten enää ihan helppoa.
Pakko osallistua keskusteluun.
~Kahta en vaihda ;)
>
>sormet tietokoneen näppäimille ja alan tuottaa >tekstiä tai kuvia ilman minkäänlaista >suunnitelmaa taikka itsesensuuria
>
Täydellinen ilmaisu ajatusvirtakirjoittamiselle, miksi olen itse nimennyt ko. tapahtuman.
Olen myös huomioinnut, että kirjoitus kääntyy helposti jonkinlaiseen runomuotoon. Ei siinämerkityksessä, että olisi varsinaisesti runo, mutta kieli on kuvainollisempii ja pyrkii luomaan mielikuvan.
>
>Kun oppii hallitsemaan noita tiloja, pelko >katoaa ja alitajunta alkaa reagoida omiin >tunnetiloihin eri tavoin.
>
Tuon tunnetilan "äskettäin" löytäneenä ja päättömästi siihen rakastuneena...sana Kun; siinä sitä vaaditaan kärsivällisyyttä. ;)
~Kerran porkkaanaa maistettuaan...
Periksi ei pohjalainen anna, joten harjoittelu tehköön mestarin...hmmm...olipas mahtipontista, ei voi mitään: tulipahan näyte ajatusvirtakirjoittamisesta :)
Mutta todella mielenkiintoinen keskustelu.
>
>Varsinainen hauskuus alkaa, jos teitä on kaksi >noitaa liikkeellä "unennäössä" samaan aikaan. Se >ei olekaan sitten enää ihan helppoa.
>
Mikään mitä todella haluat, ei ole mahdotonta. Jos on tahto, niin tee "tahtosi"...Jotenkin näin ajattelen. Ehkä sitten joku hetki huomaan itseni ylättäen, että tahtoni toteutui....
Ihan samoja kokemuksia! Tajunnanvirtatekniikan opin runsaat 20 vuotta sitten, kun minusta piti tulla kirjailija. Asia unohtui pitkäksi aikaa kunnes vaimoni osti minulle lahjaksi kirjan "Runous, raivo, rakkaus", joka kertoi surrealistien työskentelymetodeista. Se oli aikamoinen löytö.
Tajunnanvirrasta minulla on aivan samanlaisia kokemuksia: teksti muotoutuu hyvin äkkiä runolliseen, jopa profeetalliseen muotoon. Joskus olen käyttänyt tekniikkaa siten että olen ajatellut tiiviisti jotain ihmistä ja olen vain alkanut kirjoittaa. Välillä olen ollut lentää perseelleni tuloksista. Noin vuosi sitten "profetoin" tajunnanvirtatekniikalla tuiki tuntemattomasta keskustelupalstan nimimerkistä ja hän väitti, että kerroin hänen sukunsa historiaan liittyvistä tapahtumista viimeisen 300 vuoden ajalta!
Itseäni kiinnostaa tavattomasti castanedalainen "unennäkö" ja kaikki sen sukulaisilmiöt, kuten lucid-unet ja OOBE. Mielestäni ne ovat portti intuitiiviseen ajatteluun ja intuitio taas... Sanotaan että ihmiset jakautuvat karkeasti "tunteen" perusteella ajatteleviin ja toisaalta kylmään logiikkaan nojautuviin. Intuitio on taas jotain, joka yhdistää erilaiset ajattelumallit: teet järkeviä ratkaisuja nopeammin kuin pelkkää logiikkaa käyttäen, mutta harkitummin kuin pelkästään tunteen varassa reagoiden.
Tajunnanvirran ja hypnagogisten tilojen harjoittaminen on ainakin omasta mielestäni alentanut kynnystä intuitiiviseen ajatteluun. Löydän mielestäni nykyään kivuttomammin työssäni uusia mielenkiintoisia ajatusmalleja ja poikkeavia näkökulmia eri ongelmiin. Ja minun leipätyössäni luova ongelmanratkaisu on koko tekemisen edellytys. Voisi siis sanoa, että saan noituudesta elantoni vaikken mikään poppamies olekaan. ;-)
Keskustelen aiheesta mielelläni, mikäli sinulla on näihin tekniikoihin jotain mielenkiintoisia vinkkejä.
>
>Tajunnanvirtatekniikan opin runsaat 20 vuotta >sitten, kun minusta piti tulla kirjailija.
>
Tuo antoi "oikeuden" rauhoittua. Nimittäin itse olen löytänyt tämän vasta hyvin äskettäin. Oikeus rauhoittua...tarkoitin sillä sitä, että välillä tekstini ovat hyvinkin sekavia. Nytpä tiedän, että (tässäkin ;)....) harjoitus tekee sen minkä pitääkin.
Pikkasen vihreäksi muuttuvat sukkani tekstiäsi lukiessani, sillä just tämä pointti on se mitä harjoittelen: tekstisi on "hallittua" vaikkakin pursuaa ajatusta.
>
>Löydän mielestäni nykyään kivuttomammin >työssäni uusia mielenkiintoisia ajatusmalleja >ja poikkeavia näkökulmia eri ongelmiin.
>
Tätä taas olen "voimistanut" paljonkin ja selkeästi huomaan eron aikaa-ennen ja aikaa-jälkeen. Tämä ei pelkästään liity työhön vaan ihan kokonaisvaltaisesti omaan elämääni.
Pyrin/yritän joka aamu muistuttamaan itseäni siitä, että mahdollisiin päivän "ongelmiin" on olemassa ratkaisu kunhan vain "näen" sen.
Toisinaan olen vieläkin yhtä tietämättömän onnellinen huomatessani kuinka tämä intuitio toimii "itsestään".
>
>Keskustelen aiheesta mielelläni, mikäli sinulla >on näihin tekniikoihin jotain mielenkiintoisia >vinkkejä.
>
Kuten myös! :) Kokemuksia; siinä avainsana kun puhutaan "vinkeistä". Päähäni on iskostunut voimakkaasti käsitys, että vain aitojen kokemuksien välittäminen on keino "oppia".
En tiedä miten muilla toimii, mutta itselläni toimii väriajattelu pelon karkoittajana.
Itseoivaltaneena, tuo "pelkotila" pyrkii välillä näillä matkoilla sekoittamaan. Silloin lähden miettimään sateenkaaren värejä ja vihreä-sininen-violetti vie pelkotilan pois.
Tunnut osaavan selittää hyvinkin tarkasti yliluonnolliselta tuntuvia kokemuksia.Mistä johtuu että ihminen käydessään kuoleman rajalla niin sanotusti irtautuu ruumiista?Lähipiirissäni on kaksi tällaisen kokemuksen omaavaa ihmista.Sedälleni jouduttiin tekemään sydänleikkaus.Leikkauksen aikana hänen sydämensä oli pysähtynyt ja hän oli täysin tiedottomassa tilassa.Silti hän jälkeen päin osasi tarkalleen selittää mitä lääkärit olivat puhuneet ja tehneet.Toinen tapaus on veljeni.Hän joutui hypotermian takia sairaalan tehoosastolle.Hän kertoi jälkeenpäin nähneensä itsensä istumassa ambulanssissa oman ruumiinsa vieressa ja katselleensa kun häntä vietiin teholle.Molemmat siis kävivät kuoleman porteilla,katselivat itseään kuin vierasta ihmistä.Olen kuullut että tällainen olisi hyvin yleistä??mistä johtuu??
Paljon kirjoittavana ihmisenä joudun kaikkia kirjoittavaisia toisinaan vainoavan "tyhjän paperin (kuvaruudun) kammon" valtaan. Siitä olen oppinut selviytymään kuvailemallasi tavalla: panen sormet näppäimille, suljen silmäni ja alan naputella mitä mieleen juolahtaa. Enpä ole tullut ajatelleeksi että se olisi tajunnanvirtatekniikkaa! Siitä sekavasta höpinästä jota kirjoitttelu tuottaa saattaa tosiaan löytää perin merkillisiä oivalluksia, ja ainakin senhetkinen kirjoitusumpio laukeaa. Täytyypä ruveta harjoittelemaan tekniikkaa muulloinkin kuin hätätilassa.
http://www.near-death.com/experiences/evidence01.html
Palaan aiheeseen tuota pikaa...
Minulla tökkii vastaan, koska mieleni löytää liikaa kristillisyysvärityskynillä maalattua maisemaa.
Ei silti vie "uskottavuutta" pois, mutta en minä ainakaan pysty todistamaan että siellä jossain (mikä sitten onkin) olisi vastassa kaikki kuolleet sukulaiset...hmmm...ei silti ettei näin voisi myös olla.
Asia sinänsä (ruumiistairtautuminen) on mielenkiintoinen "tutkimuskohde" ja tälläiset todellisuuteen (kunnes toisin todistetaan ;)....) perustuvat kertomukset ovat tervetulleita.
Varsinainen pointsini on siinä, että NDE ja OOBE (Near-Death-Experience ja Out-Of-Body-Experience) ovat jossain suhteessa omaksuttuun uskomusjärjestelmään. Toisin sanoen: vastassa on JOTAIN, jonka aivot tulkitsevat opitun uskomusjärjestelmän mukaan - aivan kuten hypnagogisessa tilassa: alitajunta tuottaa tunnetilaa vastaavaa kuvastoa.
Kysymys onkin siitä, MITÄ aivot yrittävät tulkita? Useimmissa NDE-kokemuksissa henkilöt jollain tasolla kykenevät havainnoimaan ympäristöään aisteista riippumatta, useimmat kertovat "valosta" ja äärimmäisen hyvästä olosta, sekä tavatuista kuolleista ystävistä ja sukulaisista. Voimme vain arvailla mitkä näistä ovat toiveajattelun tuottamia visioita, mitkä todellisia havaintoja ja mitkä narkoosin aiheuttamia hallusinaatioita.
Skeptisimmän tulkinnan mukaan kaikki NDE- ja OOBE-tiloissa tehdyt havainnot olisivat yksinkertaisesti hallusinaatioita. Tässä selityksessä on kuitenkin ongelmana havainnot, jotka henkilö on tehnyt narkoosin aikana ja paikasta riippumatta. Tästä nimittäin löytyy esimerkkejä.
Ongelman ydin on siinä, miten ymmärrämme ihmisen tietoisuuden.
Materialistisen tulkinnan mukaan ihmisen tietoisuus liittyy aivotoiminnan aktiviteettiin ja aivoissa vallitseviin opitun myötä rakentuneisiin kytköksiin, linkityksiin. Tässäkin selityksessä on ongelmansa. Mitä tapahtuu sitten ihmisen päässä, mikäli tämä kokee kliinisen kuoleman ja aivotoiminnan aktiviteetti väliaikaisesti pysähtyy? Onko tuloksena "nollatilaan resetoitu kasvi"? Vastasyntyneen älylliselle ja tiedolliselle tasolle pudonnut aikuinen? Ei, mikäli aivosolut ovat säilyneet vahingoittumattomina.
Mystisemmän tulkinnan mukaan ihmisen vaipuessa narkoosiin, eli vajotessa lähemmäksi kuolemaa, tajunnasta vapautuu kapasiteettia tietoisuuden käyttöön, jolloin "yliaistilliset" vai pitäisikö sanoa "poikkiaistilliset" havainnot ovat mahdollisia.
Tieteen puolella anestesian alueella tutkija Stuart Hameroff kehitti kuuluisan ja kiistellyn teoriansa tietoisuuden olemuksesta. "Hameroffin teoriana" tunnettu tutkimus perustui teoriaan eräänlaisen "mikroputkiston" (micro tubules) aaltomaisesta liikkeestä aivoissa ja tietoisuudesta tässä... Äsh, lukekaa itse:
http://www.consciousness.arizona.edu/hameroff/ultimate_ comp/introtoultcomp.htm
Anyway. Hameroffin teorian tekee mielenkiintoiseksi se, ettei ole mitään syytä etteikö ihmisen tietoisuus voisi myös irtautua fyysisestä kehosta.
http://www.consciousness.arizona.edu/hameroff/ultimate_comp/introtoultcomp.htm
>>En tiedä miten muilla toimii, mutta itselläni toimii väriajattelu pelon karkoittajana.
Itseoivaltaneena, tuo "pelkotila" pyrkii välillä näillä matkoilla sekoittamaan. Silloin lähden miettimään sateenkaaren värejä ja vihreä-sininen-violetti vie pelkotilan pois.>>
Mistä pelkotila johtuu, sitä tietäisi miettiä. Väriajattelua painotetaan melko paljon NLP:n puolella, mutta itse en ole koskaan saanut siitä oikein mitään irti.
Minulla pelon karkottajana toimii mikä tahansa millä irrottautua huomion kohteesta. Tämähän on normaalia tekniikka mm. castanedalaisessa "unennäön" harjoittamisessa: liikkuminen unessa edellyttää ettet kiinnitä huomiotasi suoraan mihinkään vaan pyrit tekemään havaintojasi ikäänkuin "liikkeessä". Tapa on hieman kuin kulkisi ihmismassan keskellä: mikäli haluat ettei kukaan kiinnitä sinuun huomiota, älä sinäkään kiinnitä huomiotasi muihin.
Unennäössä saa kyllä demonit kimppuunsa jos niitä alkaa turhanpäiten pällistellä.
>
>tutkimus perustui teoriaan >eräänlaisen "mikroputkiston"
>(micro tubules) >aaltomaisesta
>liikkeestä aivoissa ja
>tietoisuudesta tässä...
>
Ja tuosta lainauksesta nimenomaan "aaltomaisesta"...
Tuo oli mielenkiintoinen pointti. Silloin kun onnistun saavuttamaan syvemmän/"korkeamman" tason. Aistin energian juuri aaltomaisena.
Toisaalta onko aivoissani iskostunut käsitys energiasta "se on aaltomaista" ;)
Kuitenkin olen kyseisen herra Hameroffin kanssa samaa mieltä. Mahdollista on....
Hyvä nettikurssi, lähes viimesintä tietoa, huippujätkät tekijöinä. Hameroffin lisäksi mukana näköjään yx härmäläinenkin, Paavo Pylkkänen. Tosa vielä linkki kurssin aloitussivulle, siellä on muutakin mielenkiintoista luettavaa:
http://www.consciousness.arizona.edu/quantum/themes.html
Kylläpä linkin heitit ;) Sivulla 5 olen onnistunut takertumaan jo neljään kohtaan. Tätä vauhtia se on sitten jotain talvipakkas-aikaa kun olen lukenut/ymmärtänyt tekstinsä....
>
>Kysymys onkin siitä,
>MITÄ aivot yrittävät
>tulkita?...Ongelman
>ydin on siinä, miten
>ymmärrämme ihmisen
>tietoisuuden.
>
~Mitä enemmän ymmärrän, sitä vähemmän
ymmärrän ymmärtäväni.~
OOBE/NDE -kokemukset "värittyvät" persoonan uskomuksista. Pitäisi pystyä suorittamaan tietoisuuden (fyysisen minän muodostama) nollaus ennen kokemusta. Meditaatio?...
Kokemuksista kertominen on myös sanallisesti vaikeaa, koska OOBE on aistimuskokonaisuus.
"Sanat eivät riitä kertomaan", osuu nappiin tässä. Kollektiivinen ajattelu?...
NDE/OOBE:ssa vastassa on jotain. Toisen henkilön "oma OOBE"?...
Mihin "menee" fyysisesti kuolleen henkilön 'tietoisuus'? ...
---
Jos joku pystyy heittämään Hameroffin artikkelien yms. suomennoksia, niin kiitän ja kumarran :)
Näin myös lapsena, kahdesti, jotakin pahaa. Ja ihan hereillä. Toisella kertaa oli myös mummoni paikalla. En kuitenkaan ole nähnyt sitä enää, ajattelen joskus, mutta koska en voi sitä miksikään selittää, niin enimmäkseen sivuutan asian. Sen ainakin olen oppinut, ettei sitä todellakaan kannata kertoa, kenellekään. Ja olen muuten aivan täysijärkinen ihminen, en ollut missääm ihmeen hypnoositilassa (kuten joku tuossa aiemmin ehdotti), enkä epäile tilannetta muutenkaan, koska mummoni tosiaan myös sen näki, onneksi. Emme tosin puhu siitä koskaan hänenkään kanssaan. Nyt olen yli kolmenkymmenen, viime "tapaamisesta" sen kanssa on parisenkymmentä vuotta. Toivottavasti ei näy enää, joskus mietin, mitä sitten teen? Luultavasti en mitään, tuijotan vain, kuten ennenkin.
on samanlaisia kokemuksia kuin sinulla. Olen nähnyt kerran jotain todella pahaa. En halua eritellä sitä sen tarkemmin, koska kokemus oli kaikkea muuta kuin miellyttävä. Näky poistui, kun käskin sitä poistumaan. Sanoin ääneen, että "jeesuksen nimessä poistu!" ja tämä kummajainen ei ole sen koommin näyttäytynyt. Olin silloin lomamatkalla Kreikassa ja heräsin yöllä outoon tunteeseen, oli sellainen fiilis etten ole huoneessa yksin. Ja se minkä näin, ei tod. ollut ihminen...
En tiedä mistä johtuu että, jotkin ihmiset todella näkevät samanlaisia näkyjä kun sinä.Tiedän muutamia vastaavanlaisia tapauksia.onko sinun tapauksessa kysymys uskonnollisesta heräämisestä tai uskonkoettelemisesta?On vaikea selittää johtuuko pahan näkeminen vain pelkotilojen aiheuttamasta ns.hallusinaatiosta vai onko se todellista. viisas olisin jos tietäisin.
Peruskummituksestahan tuollaisessa on kysymys. Miksi se sitten on aina "jotain pahaa", johtuu mielestäni lähinnä tuntemattoman pelosta. Kun näky on pelottava, niin se on automaattisesti sitten "paha". Ei ihme, että mytologioissa pahuutta edustavat matelijat, hämähäkit yms. puhutaanhan Raamatussakin "alhaisista eläimistä", vaikka todellisuudessa nuo elukat eivät luontokappaleina ole jänistä tai kissanpentua kummempia - ulkonäöltään ehkä erilaisia.
Tuo ääneen lausuminen on vanha ja hyväksi koettu jekku. Uskonnollisissa piireissä kehotetaan tietenkin vetoamaan Jeesuksen nimeen. Noh, meillä opetettiin huutamaan kummitukselle että "häivy perkeles häirittemästä!". Myös pelkkä ääneen kiroilu auttoi. Mitä rankempaa tekstiä, sen toimivampaa. Vanha kansa myöskin kehotti kysymään, "Mitä etsit rauhaton sielu?" Pointtina oli että lausut jotain ääneen.
"Jonkin pahan" taustalla on kristillinen usko, joka pönkittää kaiken oudon (ja erilaisen) kokemista pahuuden edustajana. Varmaan "Kuka pelkää mustaa miestä" -leikkikin on pyhäkoulun pihamaalta lähtöisin.
Minulla on hämärä mielikuva, että leikki "kuka pelkää mustaa miestä" olisi peräisin mustan surman ajoilta. Muistelen jonkun tutkineen lasten leikkiperinnettä oikein tieteellisesti ja siinä yhteydessä selvittäneen senkin leikin taustan.
Paha on erittäin suhteellinen käsite. Ei kai kaikki outo voi olla oikeasti "pahaa"? Mutta tuntemattoman pelko on ehkä ollut hyvinkin tarpeellinen ihmiskunnan säilymisen kannalta, ainakin joskus ikimenneisyydessä.