Asioiden jatkuva laskeminen?

Joo, sama homma täällä. Lasken suihkussa ollessani (mielessäni) aina sataan. Sitten seitsemäänkymmeneenviiteen. Sitten viiteenkymmeneen. Sitten kahteenkymmeneenviiteen. Sitten kahteenkymmeneenviiteen ruotsiksi, saksaksi, ranskaksi ja englanniksi. Tosin usein vain ruotsiksi ja englanniksi, että vettä kuluisi vähemmän. Sitten lasken vielä viiteen suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Joskus nuo ranska ja saksa, jos oikein ahdistaa. Ei tälle ole mitään järjellistä selitystä olemassa. Se pitää aina mennä noin. Aikaisemmin tämä laskeminen oli neuroottisempaa, nykyään käyn joka neljäs päivä suihkussa, mutta siihen on muut syyt kuin tämä laskeminen. En tule suihkusta pois ennen kuin nämä laskemiset on suoritettu. Ennen oli myös sellainen steriili puhdas pyyhe -rituaali - eli pyyhkeeni ei saanut koskea mihinkään "epäpuhtaaseen" materiaaliin ennen käyttöä. Siitä riesasta olen päässyt vapaaksi. Tätä asiaa ei moni ymmärrä, koska tällaiset rituaalit vievät niin paljon aikaa ja henkisiä voimavaroja. Niistä tulee sinänsä ahdistusta lisää, vaikka ne auttaa myös ahdistukseen toisaalta. Nappeja en halua syödä.

Yrittäkää lopettaa laskeminen, jos se on epämiellyttävää.

Itselläni on sellainen pakko oire että lasken huoneessa olevat tietyt esineet ensin eli niiden lukumäärän ja sitten sen jälkeen lisään lukumäärään sisä-ja ulkotilat, vaikea selittää mut joo tiedetään, olen umpihullu! :D Teen myös samaa ihmisten kohdalla eli lasken huoneessa olevien ihmisten lukumäärän, siihen sisätila ja ulkotila ja sitten lasken vielä sillä tavalla et kuvittelen ne ihmiset ulos ja lasken ne uudestaan niiden lukumäärän ja lisään ne sisällä laskettuhin ihmisiin, jotka on molemmissa samat, eli ne ihmiset jotka ovat sisätiloissa, kuvittelen ne vielä ulos ja molempien tulokset lasken yhteen, plus ne sisä-ja ulkotilat /tilan. Sekavaa eikö? Kertokaapa rehellinen mielipiteenne; olen seinähullu varmaankin :D

Edelliselle kirjoittajalle sanon, että yritä lopettaa se laskeminen, jos se on epämiellyttävää.

Olin luullossa että olen ainut maailmassa joka on tällainen. :o Monta kertaa huomaan että taas yritän laskea lattialaattoja vessoissa. Niitä jotka muodostavat kolmiokuvioita, Yksi plus kaksi on kolme, plus kolme on kuusi, plus neljä on kymmenen, plus viisi on viisitoista. Ahaa! biljardipöydän pallomäärä! ... plus kuusi...? ai niin, kaksikymmentäyksi, plus seitsemän on kaksikymmentäkahdeksan... Voi ei, en tarvi tätä tehdä se on ajantuhlausta.
Näin tulee hyvin usein ajateltu. Koulussa olin huono matematiikassa ja olen huono laskemaan nytkin. Välillä lasken puuosat yhteen jotka ovat ikkunoissa, yksi kaksi kolme neljä, toinen lasi, viisi kuusi seitsemän kahdeksan... Turha homma!
Mistä se johtuu?

Mikähän minua vaivaa ?
Kun olen esim lenkillä, puhun itsekseni koko ajan tai lasken yy kaa koo...ihan satoihin ja tuhansiin asti. Kuvittelen että ne numerot ovat esim päiviä tai euroja.
Puhun muutenkin koko ajan yksin ollessani itselleni ja jos en puhu, niin hyräilen. Kerran sanoin itelleni ääneen " Nyt turpa kii". Heti seuraavas hetkes aloin sit laskea yy kaa koo. Puhun myös ihmisten ilmoilla ja minua katsotaan pitkään välillä. No, ihmekös tuo.

Hyvin jännä sana tuo laskeminen, jännästi laskeminen, laskea, laskin siitä tulee monta sanaa, hyvin jännää! Aika jännää minun elämäni tosiaan on sillä jännä on muuten aika jännä juttu, sillä siinä on monta n:nnää, hyvin jännää!

Mun kaverini haluaa aina tietää kuinka monta mitäkin on. Mut hän ei itse laske vaan tivaa tietoja esimerkiks minulta. Itse hän ei ota selvää. Mun pitäis tietää tai tutkia vastaus vaik siihen kuinka monta erillistä "lamppua" on parvekkeen jouluvaloissa ja varsinkin siinä kymmenen metriä pitkässä valosarjassa. Pitäis osata vastata kuinka monta piparia on kaupan pakkauksessa, montako parkkiruutua on kaupungissa torin ympärillä (lukemattomia), kuinka monta kertaa olen käynyt naapurikaupungissa (satoja) jne...
Kyse ei ole matemaattisesta leikkimisestä (hän itse ei osaa laskea oikein mitään) ja vaik jotain osaiskin hänen keskittymiskyvyllään ei pysty "kiireeltään" kuin aloittamaan jonkun laskutoimituksen niin hän jo hermostuu/turhautuu. Minun sit pitäis kaiken aikaa olla laskemassa kaikkea ihan turhaa - kysymyksiä sataa toisinaan solkenaan, niin etten aina pysty keskittymään omiin tekemisiini. Kysymykset eivät useinkaan edes liity mitenkään siihen hetkeen tai paikkaan jossa olemme, niitä vaan pursuaa. Kun johonkin asiaan annan vastauksen, on uusi kysymys jo valmiina eikä hän viiden sekunnin kuluttua muista mikä oli vastaukseni äsken esittämäänsä kysymykseen. Aivan kuin vastaus ei lainkaan olisi edes kiinnostanut.