Minulla on ollut jo parin viikon ajan seuraavanlaisia oireita; ruoka ällöttää, jos syön vähänkään ruokaa, oksennan sen aina pois. Tunnen itseni myös lihavaksi, vaikka ystäväni kiistävät jyrkästi sen. En ole kertonut tästä vanhemmilleni, vain läheisimmille ystävilleni, jotka ovat todella huolissaan ja kauhuissaan tilastani. Minulla on ollut kerran ahmimiskohtaus, jonka jälkeen oksensin. Olen ollut masentunut, viillellyt, harkinnut viimeaikoinakin vakavissani itsemurhaa, yrittänyt jäädä usein auton alle ja olen jopa kirjoittanut 2parhaalle ystävälleni, poikaystävälleni ja perheelleni itsemurha kirjeet. Olen vasta 13v. ja tilani on vakava ja huono. Oloni on jatkuvasti huono, vatsani on kipeä ja olen surullinen. En silti tiedä mikä syömishäiriö tämä on vai voisiko tämä syömis haluttomuus ja oksentelu liittyä itsemurja ajaituksiini? Aluksi tämä oli lievää, mutta nyt muutamana päivänä en ole syönyt mitään, paitsi tomaatin jonka syljin pois. En löytänyt googlestakaan tämänlaista syömishäiriötä, vaikka aluksi ystäväni ajattelitvatkin bulimiaa. Mietimme kuitenkin ettei tämä bulimia ole, koska ahmimiskohtauksia on ollut vain yksi. Haluaisin tietoa, onko muilla ollut tämänkaltaisia oireita ja mikä tämä voisi olla?
Pelkään että minulla on syömishäiriö
syömishäiriö(kö)
4393
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voi tyttö hyvä, eikö sulle oo kukaan kertonut, että vain murto-osa syömishäiriöisistä on puhtaasti esimerkiksi anorektikoita tai bulimikoita? Monet sairastavat sekamuotoista syömishäiriötä, johon kuuluu monien erilaisten tilojen piirteitä. Ja näin 12. vuoden syömishäiriöhelvetin jälkeen voin kyllä sanoa, että mikäli tunnet,ettei toimintasi ja suhteesi ruokaan ole normaali, hankkiudu hoitoon heti.
No siksipä tänne tulinkin kyselemään, kun tämä on ihan uutta minulle. Mutta kiitos tiedosta.
Sama ongelma... olen 10-11vuotias ja äiti ja opettaja määräilee ruokiani mutta en ikinä halua syödä niitä.. en halua että minulle käy mitään.. pelkään että minulle käy jotain..
Hei, jos et halua kertoa ongelmista perheellesi, niin mene terkkarin tai kuraattorin luo! Heidän kanssa käydyt keskustelut on luottamuksellisia, ja osaavat varmasti opastaa sut eteenpäin. Itsekin olen käynyt jo vuosikaudet terapiassa, ja luulisin että se auttaisi suakin! :) terapiassakin käydyt keskustelut ovat luottamuksellisia, mutta kannattaisi kyllä kertoa vanhemmillesikin, että olet masentunut ja tarvitset apua