Lapseni halvaantui tapaturmaisesti 19 vuotiaana v.2004, enkä ole päässyt asian yli. Pelottaa, että jotakin vielä pahempss tapahtuu, minusta on tullut ylisuojeleva äiti.
Auttakaa!
???
12169
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Nii voi tapahtua ja olla tapahtumattakin ihan meille kaikille. Et sinä äitinä voi asialle mitään. Sinulla itselläsäsi on gelmia oman perusturvallisuutesi kanssa. Yrität tällä lapsesi asialla hallita ja kontrolloida turvattomuuttasi.
Kerro miten tuo pelko arjessa sinulla ilmenee: Rajotatko lapsesi liikkumista, omaa elämääsi ym. Oletko puhunut pelostasi kenenkään kanssa?
Kiitos Keissa.
Kyllä oma perusturvallisuus puuttuu, vaikka saan avopuolisolta tukea. En vain viitsi olla valittamassa. Hän ei ole lapsen isä.
En rajoita lapseni liikkumista, päinvastoin kannustan häntä liikkumaan.
Asutaan eri paikkakunnilla, joten nähdään noin 3 kk välein.
En uskalla pitää puhelinta kiinni, jos minut pitää saada kiinni. jos jotakin on tapahtunut. Jos tuntemattomasta numerosta on soitettu, niin heti ajattelen, että jotakin on tapahtunut.
Rintakehässä on kuin puristava vanne, on rauhaton olo, vaikea keskittyä oikein mihinkään..
Kriisikeskuksessa kävin tapahtuman jälkeen monta kertaa.
Mikä sinun kysymys olikaan? Minulla on ollut todella pahaa ahdistusta vuosien ajan, se on kyllä erittäin ikävä tunne. Apua siihen on kyllä monia, ja sen saa häipymään täysin monin keinoin.
Mutta.
Siis mikä olikaan kysymyksesi?
Hei Toni M!
kysymys oli, että kuinka pääsen eroon tästä ahdistuksesta?
Ahaa.. juu sori meni tosiaan ohi tuo.
No siihen on tosiaan ulkoista ja sisäistä apua.
Mielestäni parhaan mahdollisen avun saa ulkopuolisen avulla. Se ulkopuolinen voi olla esimerkiksi terapeutti.
Jos tahtoo kumminkin selvitä ja selvittää asiat täysin itse, sitä on työstettävä ja muutettava elämäntyyliä hieman.
Asian psyykinen työstäminen, eli ajatteleminen on se ensimmäinen ja viimeinen asia, jolla se selviää. (Mutta jos asioista ei tule selkoa itse, silloin se ulkopuolinen ammattilainen osaa antaa kantansa ja neuvoa ja opastaa.) Voit käydä asioita läpi esimerkiksi kirjoittamalla ajatuksesi, tekemällä ns. mind-mappeja, tai käyttämällä pelkkää ajattelua. Ajatuksesi pitäisi tähdätä kysymyksiin ja vastauksiin, jotka ohjaavat asian auki. Miksi ajattelet mitäkin ja miksi. Kaikelle on syy ja seuraus.
Oman psyykisen työn lisäksi, ota käyttöön fyysiset työt. Eli, pidä kunnostasi huolta. Liikunta ja hyvä ruoka auttavat kaikin puolin, kuulosti se miten laimealta hyvänsä. Mutta niin se valitettavasti on. Mutta siihen elämäntyyliin on eläydyttävä ja sitä on elettävä, muuten siitä ei ole mitään hyötyä.
Toinen, ja se äärimmäinen ja vihonviimeinen apukeino ahdistukseen on lääkitys. Ja tähän tarkoitukseen määrätään joko mielialalääkkeitä tai bentsod. Lääkityksen tulisi kumminkin olla aina viimeinen vaihtoehto, ja lääkitystä tulisi käyttää vain ja ainoastaan AINOASTAAN TERAPIAN KANSSA. Lääkkeet eivät käytännössä tee YHTÄÄN mitään, jos AJATUS MAAILMAA ja niitä kuvioita EI MUUTA.
Voin mielelläni jotenkin "epätoivoisesti" auttaa vaikka sähköpostin välityksellä, jos haluat.
..yhä uudelleen. Traumaattinen tapahtuma ja ehkä oma taipumus esim. ahdistuneisuushäiriöön ??? eivät yksin helpota. Käy psykiatrilla ja pyydä häntä selvittämään, tarvitsetko kenties terapiaa ja/tai lääkitystä. Äitinä olossa on aina sekin puoli, että voi menettää lapsensa, mutta lapsesi elää ja ilmeisesti voi muuten hyvin. Miten saisit ahdistuksen käännettyä iloksi olemassaolosta?
Sehän se on, kun lapsella ei mene hyvin. Juo enemmän kuin laki sallii. Järjestää uusia sydämentykytyksiä aina silloin tällöin. Tuntuu, että kaikki keinot on yritetty tuloksetta.
Sinulla on tuota perusturvattomuutta: nyt se vain kulminoituu huoleen laspsesta, koska juuri häneen liittyy se ikävä tapahtuma. jos ei olisi tätä murhetta niin turvattomuutesi voisi heijastua jotekin muuten: pelkäisit jotain muuta. Ehkä sinulla on lapsena ollut tilanne, että olet joutunut kantamaan liian paljon huolia ja aina on ollut tunne, että jotkain pahaa voi saatua tai sitten sinun on pitänyt pitää itse kaikki asiat hallussa, et ole saanut levätä ja tirvata, että elämä kantaa.
Hyvä jos sinulla olisi ystäviä, joiden kanssa keskustella ihan kaikesta mikä tuottaa levottomuutta. Antakoon sinulle Taivaalllinen Isä luottamusta, että ihan kaikki asiat on sitten turvallisella kämmenellä, ja saakoon sisimpäsi hoitoa ja turvallisuutta Isäsltä ja läheisiltä. Ja tunteen siitä, että sittenkin elämä kantaa ja kaikki ajallansa järjestyvät.
Hei, olen todella pahoillani puolestasi, kuulostaa oikeasti raskaalta, en voi kuvitellakaan. Itsellänikin on tällä hetkellä kuin vanne rintakehässä, läheiseni puolesta, mutta toivon että tämä oma läheiseni tilanne ratkeaa jossain vaiheessa.
Oletko tutustunut al-anon ryhmiin? Niissä käyminen voi helpottaa ja antaa työkaluja pahan olon ja oman hyvinvoinnin edistämiseen vaikka joutuu seuraamaan juovaa läheistä. Juominen tuo aina läheisille suurta huolta ja ahdistusta. Itseltäni toinen vanhempi kuoli alkoholin vuoksi. Alkoholi tuo paljon murhetta meille monille.
Toinen ihminen ei mahda läheisen juopottelulle kerta kaikkiaan mitään, valitettavasti.
Voisit myös jutella kyllä terveydenhoitajalle tai lääkärille tilanteestasi.
Suuret kiitokset teille kirjoittajat hyvistä vinkeistä.
Tarvitsetko vielä neuvoja?
Mitä neuvoja sulla vielä olisi? Kaikki otan vastaan. Olen kovasti yrittänyt miettiä asioita eri kannalta ja välillä on ollut helpompaa. Ei kai se hetkessä lähdekään toi ahdistus.