Hei nuoret ja keski-ikäiset haluaisin teiltä kom-
mentteja siitä koska ihminen on liian lihava tai
liian laiha. Minusta ihminen on silloin sopivan kokoinen, jos tuntee itdensä sopivaksi ja on on-
neööinen muutamasta liikakilosta huolimatta.
Meidän yhteiskunta on vain niillä rajoilla että se
suosii lähes anorektijaisia tyyppejä,joka on mi-
nusta väärin.Olin itse alipainoinen 16-v.joten tiedän mistä puhun, painoin silloin alimillani 46k
Kiitän kaikista vastauksista.
mentteja siitä koska ihminen on liian lihava tai
liian laiha. Minusta ihminen on silloin sopivan kokoinen, jos tuntee itdensä sopivaksi ja on on-
neööinen muutamasta liikakilosta huolimatta.
Meidän yhteiskunta on vain niillä rajoilla että se
suosii lähes anorektijaisia tyyppejä,joka on mi-
nusta väärin.Olin itse alipainoinen 16-v.joten tiedän mistä puhun, painoin silloin alimillani 46k
Kiitän kaikista vastauksista.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onneksi suuntaus tuntuu vähän parantuneen tämän kesän uuden muoti-ilmiön myötä.
Olet varmaan nähnyt näitä matalia lantiohousuja, jotka puristavat makkaroita keskivartalolle paljaana näkymään.
Niiden käyttäjät eivät ainakaan laihuutta ihannoi.
Kaikenkaikkiaan olen sitä mieltä, että jos on luonnostaan laiha, mutta terve, tai sitten pyöreyteen taipuvainen, muttei epäterveellisen lihava, on asiat OK.
Emmehän pituuden suhteenkaan ole kaikki tietyn pituisia, vaan yksilöllisiä eroja on.
Kyllähän se näin on että ihminen on sopivan kokoinen juuri sillon, kun hän tuntee oman olonsa hyväksi ja kun on sinut itsensä kanssa se myös näkyy muille.
Itse kuulun näihin ns. Anorektisen laihoihin. Olen vaan aina ollut todella hoikka. Kärsin siitä kun olin teini-iässä mutta nyt, 32-vuotiaana, kahden lapsen äitinä ja edelleen todella laihana, alan olla itseni kanssa tasapainossa. Olen 170cm pitkä ja painoin teininä 46,5 kiloa. Nyt painan hiukkasen enemmän n. 50,60 kiloa vähän vaihtelee. Painoa ei vaan yksin kertaisesti tule. Ruokailu tottumukseni eivät ole ne kaikkein terveellisimmät, joten jos olisin taipuvainen painon heilahteluihin olisin todennäköisesti aikapaljon tukevampi. Hassua sinänsä kun sisareni, minua 4 vuotta vanhempi, on minua huomattavasti isompi ja hänen painoonsa tuntuu vaikuttavan ihan kaikki.
No mut me ollaan kaikki erilaisia ja silti samanarvoisia.
Ihanaa elämää kaikille!
Myöntänyt
tuskin olisin ennen,
mutta sanon nyt:
Olen kateellinen!
Ominaisuuden
minkä kamalan sainkaan,
sopusuhtaisuuden,
jos syön tuskin lainkaan.
:)
Teki mieli vielä palata tähän aiheeseen, sillä valitettavasti niin lihavat kuin laihatkin usein syyllistetään ominaisuutensa vuoksi.
Jokainen kuitenkin tietää varmasti ihmisiä, jotka ovat ja pysyvät laihoina ja voivat silti syödä mitä vaan, milloin vaan ja kuinka paljon vaan ilman, että tarvitsee edes liikkua urakalla.
Samoin on ihmisiä, jotka joutuvat elämään jatkuvalla ruokavaliolla ja säännöllistä liikuntaohjelmaa noudattaen pysyäkseen sopusuhtaisena. Itse kuulun heihin.
Ymmärrän hyvin, etteivät kaikki jaksa noudattaa sellaista, sillä itsekin repsahtelen joskus ja syön jonain päivänä mitä huvittaa palaten kuitenkin pian kuriin ja järjestykseen mahtuakseni edelleenkin vaatteisiini.
Eli jotkut lihovat, toiset eivät millään ja kolmannet elävät kuin minä, kontrolloiden jatkuvasti syömistään ja energiankulutustaan.
On vielä neljäs laji. He, jotka ovat normaalimitoissa
ilman suuria ponnistuksia ja kieltäymyksiä kohtuullisin elämäntavoin. He ovat usein kaikkein ahdasmielisimpiä, mitä toisten painoon tulee, ymmärtämättä, ettei heidän oma kokonsa ole pelkästään heidän ansiotaan sen enempää kuin toisenlaisten ihmisten laihuus tai lihavuus välttämättä heidän omaa syytään.
Me ihmiset vaan olemme erilaisia, kukin varustettuna ominaisuuksilla, joita ei ole saanut valita.
Näin on monissa muissakin asioissa, että pelaamme niillä korteilla jotka meille jaettiin.
Sanon samaa kuin nimimerkki Kesä, että samanarvoisia ollaan.
Samoin ihanaa elämää toivotan minäkin meille kaikille!
Palaan vielä omaltaosaltani omaa juttuani täydentämään niiltä osin että..
Monasti kuulee myös sitä että, toisten mielestä lihavat, saavat herkästi kommenttia siitä myös muilta ja kun aloitus viesti sisälsi lauseen että
laihuus olisi jollain tavalla hyväksyttävämpää kuin lihavuus. Itse olen kyllä kokenut että
aika herkästi huomautellaan myös laihuudesta.
Jopa niinkin suoraan että kysytään oletko anorektikko. Tai otatko multa pari kiloa kun mulla olisi ylimääräistä tässä tarjolla...
Eli koen kyllä että ei sitä laihuuttakaan saati sitten lihavuutta ihan noin vain hyväksytä.
Kun olin teini sain usein kuulla kuinka laiha olen ja itse asiassa vieläkin siitä huomautellaan.Jotenkin siitä huomauttamista ei pidetä niin pahana kuin, jos sanottaisiin jollekkin joka olisi liian lihava.
Murkkuna se tietysti kirpaisi kun itsetunto on muutenkin usein nollan alapuolella.
Näin aikuisena on jo niin paksu nahka että ei jaksa enää välittää ja elämään on tullut niin paljon muuta tärkeämpää että se on menettänyt aika paljon merkitystään.
Omasta puolestani voin sanoa että ,Elämää ei kannata heittää hukkaan muutaman kilon takia. Oli
niitä sitten tulossa tai menossa.